Skip to content

Piiiirtääääh!

Huh, mikä päivä, mikä viikonloppu takana. Heinällä olleen pellon jyrsintää tuottavaksi ja muhevaksi ruoka-aitaksi meidän lähi-luomu-herkkuruokaa halajavalle poppoollemme. Tiilien raahausta pihatöitä varten (kiitos superkiltti ja -tarmokas nappisilmäinen mummo Sauvosta, kun saimme tulla kaivelemaan puretun piharakennuksesi raunioita – muurin tiilet jatkavat elämäänsä pihallamme!).

Paljon ajelua, touhua, säätämistä, väsymystä, huutamista ja itkemistä. Toisaalta paljon aurinkoa, naurua, halaamista, ahkeruutta ja rakkautta. Nyt lapset vihdoin kotona (ja minä pystyn taas hengittämään kunnolla), nukkuvat rauhallista lapsenuntaan. Ja mieskin taisi juuri nukahtaa? (Ohhoh, mun piti mennä sinne petiin nukkumaan myös… No ihan kohta.)

Ja minä. PIIRSIN!! Niin pitkästä aikaa. Ja voi miten hyvältä se tuntuikaan! Jälki taasen.. No joo. Kai sitä voi olla itselleen armollinen – siitä, kun ihan oikeasti olen kunnolla piirtänyt, on varmaan 15 vuotta. Siihen nähden jälki oli siedettävää. Uskallan sittenkin herättää kuvittajan toiveeni.

Hellepäivä herätti kukat avaamaan terälehtensä apposen auki, kukinnot levällään, imemässä itseensä aurinkoa kuin linnunpoikaset kärkkymässä pesään tuotavaa ruokaa.

Jes. Asiat etenevät! Nyt suihkuun ja etenenpä nukkumaan itsekin.
Vielä:

No comments yet

Kiitos, että jaat ajatuksesi kanssamme!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: