Skip to content

Arkisto kohteelle

Pyykkipäivä

Joskus tavallinen arki on käsittämättömän kaunista. Vai onko sitä joskus vain alttiimpi näkemään kaiken kauneuden ympärillään?


Kirja on valmis!

Fanfaareja! Tättärärää! SuperHYPERupeanihanaa!

Sain tänään jonkun ihme vimman ja kirjoitin sen loppuun. Suurimman osan kohdista olin jopa stilisoinutkin valmiiksi, joten loppujen kirjoittamisen jälkeen nopea lukaisu läpi, muutamat tsekkaukset ja korjaukset ja sitten tallennus pdf:ksi. Toimitus kustantamoille. Pitäkää peukkuja, että tärppää!

Nyt vielä hetki auringossa läppäri sylissä, kohta on vissiin pakko taipua lounastauolle. Puuroaamiaisen jälkeen 4 ässäkeksiä – no meneehän niilläkin kun inspis iskee.


Synttärikutsu = hyväksyntä

Olemme asuneet täällä pian puoli vuotta. Viime viikolla lapset saivat kutsun ja osallistuivat ensimmäisen kerran täällä saamiensa ystävien syntymäpäiville. Ihanaa!

Tuli tunne, että heidät oli oikeasti hyväksytty mukaan porukkaan. Mukaan kaveriksi. (Ja minut mukaan äitiporukkaan – no ei ihan vielä mutta hyvä alku siihen suuntaan ainakin.)

Lapsilla oli kivaa, mahtavan hauskaa! Onnistuneet synttärit, toden totta. Kuka voisi vastustaa maalaistalon ilmapiiriä, kun on karitsoja ja lehmiä ruokittavana, iso piha, jolla kirmata, keinua ja leikkiä leikkimökissä, mahtava vanha kartano, jossa juosta ja touhuta – ja syödä kakkua?

(Kaikille täkäläisille kenties normikauraa, mutta meille oli vielä uutta, hienoa ja ihmeellistä päästä veneellä saarellekin.)


Ihana.



Ihana päivä. Ihana elämä. Ihana asenne.

Niin paljon on kiinni omasta suhtautumisesta.

Kun iskee epäusko, palaa tähän:
elämä on hyvää.
Jos et muuten usko, niin listaa kaikki hyvät asiat elämässäsi
– niitä on NIIN paljon!!! –
(ja listaa huviksesi myös kaikki hyvät asiat, joiden uskot vielä olevan odottamassa sinua!).

Ihanaa äitienpäivää ❤


Superviikonloppu ja superkuu

Mahtava viikonloppu takana. Ja eilinen hyper-super-upea retki on taatusti kirjoittamisen arvoinen, siitä vähän enemmän kun itsekin olen ehtinyt sulatella sitä hieman. Saisikohan siitä raavittua jotain isompaa yhteistyötä? Artikkeleita ainakin. Mahtava tyyppi, mahtava kohde.

(Pitäisiköhän mun hankkia synonyymisanakirja? Ehkä tämä on tyypillistä: kun rupeaa opettelemaan toista kieltä enemmän ja vähemmän isosti, äidinkieli heikentyy hetkeksi. Kuinkakohan fiksua tämä nyt on, yrittää kirjailijana ja kirjoittajana, ja sitten laittaa suomentaito vaakalaudalle opettelemalla ruotsinkieltä? No ei voi mitään, täällä ollakseen on melkein pakko osata ruotsia paremmin kuin nyt osaan.)

Ainakin febe-päivityksistä päätellen useampi oli ihailemassa tätä möllöttäjää, osa myös kameran kanssa. Itse ryntäsin saunasta pellolle alasti kameran kanssa, kun huomasin sen nousseen. Kotimatkalla oli myös pakko pysähtyä nappaamaan muutama kuva. Mutta treeniä yökuvauksen kanssa vaaditaan näköjään vielä, ja vakaampaa kättä.


Valokuvaus!



Tiedän, että osaan ottaa ihan hyviä valokuvia. Ei välttämättä mitään super-hyper-mahtavia, mutta sellaisia, että kehtaan näyttää (ainakin osaa) ottamistani kuvista.


En ole koskaan saanut edes luettua kameran manuaalia. Vastapainoksi olen sen sijaan ottanut yli 20 000 kuvaa nykyisellä kameralla (lukulaskuri mennyt kaksi kertaa ympäri, en muuten tietäisi). En osaa hienoja teknisiä kikkoja, ja parempi kameran käytön opettelu on kärkisijalla to do -listallani.

Mutta se tunne! Miten hyvältä tuntuukaan nostaa järkkäri kasvoille, katsoa maisemasta bongattua upeaa yksityiskohtaa tai suurta kuvaa linssin läpi, zoomata mieluisaan rajaukseen ja ottaa valokuva. Kurkata linssiltä, että kuvasta tuli sellainen, kuin ajattelinkin.

Valokuvaus ❤


Suuri oivallus

Tämä on varmaankin kaikille muille itsestäänselvää?

Minulle ei saa tehdä pahaa, minua ei saa satuttaa, vaikka en olekaan täydellinen. Ei ole minun vikani tai minun syytäni, jos minulle tehdään pahaa.

On minun vastuullani, miten itse kohtelen itseäni ja muita. Minä en saa tehdä pahaa itseäni tai muita kohtaan, vaan minun pitää aina pyrkiä toimimaan hyvin ja parhaalla mahdollisella tavalla itseäni ja muita kohtaan.

Sen sijaan, totta tosiaan, EI olekaan minun syytäni, jos muut kohtelevat minua huonosti, satuttavat, tekevät pahaa. Minua EI saa kohdella huonosti, vaikka en olekaan täydellinen. Eikä täydelliseksi tuleminenkaan suojelisi minua, vaan toinen voi toimia minua kohtaan silloinkin väärin.

Minä saan puolustautua, jos minua kohdellaan väärin, rumasti, huonosti. Minun pitää puolustautua, jos minua kohdellaan niin. Sillä vain sillä tavoin toimin itseäni kohtaan riittävän oikein ja hyvin.

Jos minä en itse rakasta itseäni, pidä itsestäni huolta, arvosta itseäni, puolusta itseäni, kuka sitten?

Löytö neljän vuoden takaa: Pieni laulu by Laura Närhi.

%d bloggers like this: