Siirry sisältöön

Arkisto kohteelle

Pohdintaa.

Elämä heittää kaikenlaisia haasteita tielle. Nyt olen ahkeroinut vanhojen paperitöiden parissa, ja törmäsin muistiinpanoihini viime vuoden lokakuulta. Siteeraan omia rippauksiani jostain.
Itsellemme tärkeiden kysymysten esittäminen selkeyttää tärkeimpien tavoitteiden asettamista ja auttaa päättämään, miten haluamme elää elämäämme ja mitä haluamme saada aikaan.
 Sovella seuraavia kysymyksiä ajatellessasi perhettäsi, ystäviäsi, työtovereitasi ja työtäsi:
Mikä riittää minulle?
Missä haluan olla 10 vuoden kuluttua?
Mitä tekisin rahalla ja ajalla, jos minulla olisi kumpaakin runsaasti?
Millaista elämää haluan elää tulevaisuudessa?
Mitä haluan lisätä elämääni ja mitä vähentää siitä?
Mitkä ovat vahvuuteni ja mitkä heikkouteni ja miten ne vaikuttavat elämääni?
Onko minulle tärkeintä työ, perhe, ystävät, lapset vai jokin muu?
Mitä olen aina halunnut tehdä?
Miksi se on jäänyt tekemättä?
 Katumisia kuolinvuoteella:
1. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta elää omaa elämääni, eikä elämää, jota minulta odotettiin.
2. Toivon, etten olisi tehnyt niin paljon töitä.
3. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta osoittaa tunteeni.
4. Toivon, että olisin pysynyt yhteydessä ystäviini.
 Siinäpä pohdittavaa. Lienee taas itsetutkiskelun paikka. Kuka minä olen? Mitä MINÄ haluan? Elänkö omien vai muiden toiveiden mukaista elämää? Näitä herättelyhetkiä tarvittaisiin säännöllisin väliajoin. Pitäisikö laittaa kalenteriin muistutus?
Kuvat Turunlinnasta, jossa kävin lasten kanssa muutama hetki sitten. Mahtava paikka, ihana reissu.

Jasså.

Ihana kesä takana. Mahtavia maisemia lähellä ja kaukana. Pieniä reissuja, isoja elämyksiä. Veneellä, jalan, pyörillä, lossilla, lautoilla.. Saaristoa koluttu, paljon. Ja vähän kaikkea muutakin.
Pikku hiljaa paluu arkeen. Lapset uimakoulussa, päiväkodissa osan päivää. Itsellä arjen opettelua, liiketoiminnan käynnistämistä (voi kun mä olen niin kärsimätön, pitäisi olla jo!!!), oman hyvinvoinnin opettelua.

Nythän nimittäin on niin, että liikunta on ollut lähinnä hyötyliikuntaa. Miekkonen vaivaisena milloin mistäkin syystä, itsellä joku laiskuus ja aikaansaamattomuus. Ruokailu on ollut herkuttelua ja liian epäsäännöllistä. 
(miten noi kävyt voivat pysyä tuossa rungossa kiinni??)
 Painoa on tullut pari kiloa lisää, mutta ketutuskäyrä kasvanut suhteessa paljon enemmän. Hyvinvointiani haluan lisätä, ja siihen osana kuuluen kehon oloa parantaa. Mielessä muhii muutoksia elämäntapoihin, ja mietin, pitäisikö avata oma blogi tälle elämänmuutoksen tavoittelulle, sinne tulisi sitten tarkempia speksejä ja kehityskulkua, tuumintoja ja toivottavasti onnistumisten hehkutustakin! Pohdin. Nimi jo buukattu.
 Ps. Kirjoitan sen jutun Eugeniasta, jonka lupasin toisessa blogissani, kunhan keksin jonkun järkevämmän tavan lisätä niitä copyright -tekstejä kuviin. Tai kunnes nyherrän niitä otoksiin vanhalla, hitaalla ja tyhmällä tavalla. Niin kuin pitäisi näihinkin kaikkiin kuviin lisätä. Hohhoijaa. Pitäisi ja pitäisi. Tuntuu, että on vähän alkukankeutta ja käynnistysvaikeuksia.
%d bloggers like this: