Skip to content

Aamu ja facebook.

Mahtava aamunavaus. Herätys klo 6, juoksulenkille otsalampun kera. Meri oli aivan tyyni, luonto vaiti. Näin voi alkaa vain upea päivä!
Näin kerroin aamustani tänään Facebookissa.

Jätin kertomatta, miten hyvältä tuntui juosta. Miten mahtavaa olikaan rauhassa, hiljaisessa luonnossa, vain oman hengitykseni ääni säestäen askeliani, olla rauhassa omien ajatusteni kanssa.

Jätin kertomatta, miten ihanalta tuntui lenkin jälkeen ulkona venytellessäni nähdä ikkunasta lasten päät, kun he tulivat yläkerrasta, jo hienosti ja reippaasti päivävaatteissa, hampaidenpesulle ja ulkovaatteita pukemaan. Miten sydän oikein sykähti, kun tarkkailin heitä heidän huomaamattaan. Miten mahtavaa oli tulla eteiseen, rutistaa heitä ja saada halauksia itsekin. Miten taas tunsin sydämeni pakahtuvan rakkaudesta heitä kohtaan. Miten ylpeänä toivotin heille hyvää päiväkoti- ja esikoulupäivää, asettelin takin vetoketjua vielä ylemmäs kiinni, ettei viima pääse puremaan.

Jätin kertomatta, miten ylpeä olin puolisostani, joka oli hoitanut aamupuuhat koiran ja perheen kanssa siihen malliin, että tämä näky kohtasi minua lenkiltä tullessani. Miten ihanalta tuntui huikata hänelle ”Huomenta!”. Tai miten ihanalta tuntui aamulla herätä hänen vierestään, kuinka herätyksen soitua hän, vielä aivan unessa, otti käteni omaansa. Miten ihanaa minusta oli, että hän veisi lapset päiväkotiin ja ulkoiluttaisi koiran.

Jätin kertomatta, kuinka kauhealta koiranpentumme haisi ulkona, kun tulin juoksulenkiltä. Se oli istunut omaan kakkaansa sisällä. Kuinka ällöttävältä se näytti ja löyhkäsi, ja miten huokasin sisäänpäin ajatellen tulevaa puuhaani, koiran jynssäystä. Miten pahalta sisällä vieläkin haisi sattuneen johdosta.

Jätin kertomatta, kuinka juostessani naamaani satoi räntää. Siis mitä? Lokakuun kahdeksantena? Ulkona oli neljä astetta ”lämmintä” ja räntää läpsi pieninä, kylminä, märkinä hiutaleina kasvoilleni otsalampun valossa. Liian kylmää minun makuuni, liian aikainen talvi, mikään ei ole valmista, en varsinkaan minä.

Jätin kertomatta miljoona muutakin asiaa. Valikoimme itse, mitä kerromme ulospäin elämästämme – ja mitä alleviivaamme itsellemme. Haluan panostaa myönteisyyteen, siksi en yleensä kerro ”huonoja” uutisia febessäkään. Joidenkin febe-profiili on kuin sairaskertomus, toisten taas ryyppyreissuihannointia, mitä kenelläkin. Toisilla profiili ei päivity koskaan, toisilla maanisesti vartin välein. Kovin syvällisiä tulkintoja henkilön oikeasta elämästä ei kuitenkaan – kuten tämänaamuisesta omakohtaisesti voin todeta – näistä mistään kannata tehdä.

Tulipahan taas päästyä johtopäätöksissään melko turhiin truismeihin. Huoh. Jatkan muita puuhia. Over and out.
No comments yet

Kiitos, että jaat ajatuksesi kanssamme!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: