Siirry sisältöön

Arkisto kohteelle

Joulukorttilistoja ja elämän oppeja

 

Projektihenkinen minäni suhtautuu tapahtumien valmisteluun (yleensä) vakavasti ja (lähes aina) intohimoisesti. Teen tehtävistä listoja, aikataulutan ja katson viimeistään -päivämäärät valmiiksi. On niin helppoa, kun asiat on listattu. Niitä ei sitten tarvitse miettiä enää uudelleen, sen kuin vain toteuttaa. Eräpäivät ja oma mielenkiinto ohjaavat tekemisiä. Sitten vain merkitään tehdyt tehdyiksi ja projekti etenee.
(Valmennus projektijohtamisesta ja asioiden organisoinnista muhivat jo, odottakaapa vain…)

Ja onhan tässä ollut kaikenlaista muutakin. Tämän verran jäi (itsetehdystä) hääkakustamme syömättä 🙂
Olen ottanut vähän löysin rantein joitakin tehtävistäni viime aikoina. Ajatuksenani on ollut, etten stressaisi. Vaan eihän se tehtävien määrä stressaa itsessään, vaan suunnittelemattomat, suunnattomat ja epäselvät ajatukset epämääräisistä tehtäväröykkiöistä, joista ei ota tolkkua millään. Asiat ovat kyllä tapahtuneet, mutta itsellä on ollut olo kuin kompastuneella, joka ottaa apuaskelia, ettei tuiskahda turvalleen. Kiire on itseaiheutettu mielentila ja ikävä ajatusvääristymä. Sitä paitsi ahkerat pikkuapurit ovat päässeet leipomaan pipareitakin jo pariin otteeseen 🙂

Vihdoinkin kartoitin loppuvuoden tehtäväni itselleni perinteisellä mallilla. Mind map, jossa kirjattuina kaikki olennaisimmat projektit, niihin liittyvät asiat omina alajuosteinaan ja joka juosteesta tehtävälistalle toimenpiteet kirjoitettuina. Kun tämä oli tehty, projektit olivat selkeinä mielessäni ja asioita edistävät tehtävät jaoteltuina helpommin nieltäviksi suupaloiksi. Johan rupesi asioihin tulemaan tolkkua. (Ja kevään projektit polttelevat jo, sain oikein malttaa mieleni etten olisi ahminut niitä samalle miellekartalle.)

Aiemmasta lorvailusta hutipriorisoinnista (ei liity yllä olevan kuvan vaahtokarkkien paahtamiseen – mielestäni siihen käytetty aika oli ihan huippujuttu!) johtuen joulukortit lähtivät vasta tänään, eivät viime viikon torstaina. Kymmenen senttiä lisähintaa per kortti ei ole katastrofi edes näillä lähetysmäärillä (75 and counting), mutta ihan periaatteesta ärsyttää. Onneksi joulukorttiexcelit ja melkein kaikki osoitetiedotkin olivat ajan tasalla, joten (omasta valokuvasta teetettyjen) korttipohjien vihdoin tänään saavuttua postilaatikkoon projekti eteni muutamassa tunnissa lähetystasolle asti.

Nämä kaikenkirjavat apumuistilistani ovat kyllä aivan korvaamattomia. Ne vapauttavat ajatuksia ja energiaa olennaiseen. Ei tarvitse miettiä, keneltä sai viime tai edellisenä vuonna joulukortin, kun merkitsee joulukoristeita pois siivoillessaan taulukkoon ruksin kortinlähettäjän kohdalle kyseiselle vuodelle. Taulukon sorttaus aakkosittain ja jopa on osoitekirjasta hakukin helppoa. Enkä tässä mene nyt muihin joulun valmisteluprojekteihin (jouluruoat, lahjat, siivous..) – eikä yllätys liene, että omat listansa löytyvät niin lahjaideoille kuin Ikean ostoksillekin. Säilytettynä puhelimen/tietokoneen muistutus-listoilla ja päivitettynä sitä mukaa, kun ajatus vanhenee tai tulee toteutetuksi.

Elämä menee niin kuin menee. Sitä aina juuri kullakin hetkellä valitsee parhaan tai vähiten huonon vaihtoehdon, ja niiden valintojen kanssa sitten eletään jatkossa. Itsensä ruoskiminen ajan käyttämisestä muuhun kuin sellaiseen, jonka myöhemmin huomasi tapahtuneen liikaa myöhässä, on NIIN turhaa. Että piti kasvaa tähän ikään moisenkin oppiakseen. Armollisuus lienee se oikea termi. Tai sitten ihan vaan terveen järjen ääni. Terveisin toipuva perfektionisti. Että hyvää joulunalusviikkoa vaan itse kullekin.

Asiakaspalvelun kukkasia

Sattuipa kerran asiamiespostissa (esm.=ennen saarelle muuttoa): olin tilannut hentoisia taimia eräästä suositusta kasvikaupasta ja valinnut toimitustavaksi Itellan. Menin hakemaan pakettiani ja katsoin kauhuissani, kun nuori tyttönen pitsan paiston välillä (kyseinen huoltoasema tarjoaa myös Kotipitsapalvelua) pakettiani kiikuttaessaan piti sitä ylösalaisin käsissään. Kysyin paketin asennosta kauhuissani kohteliaasti, jolloin tyttö huolettomasti vaihtoi paketin kainaloonsa kyljelleen, ylöspäin tarkoitettua suuntaa osoittava nuoli sojottaen kapeaan uumaan.

Kotona avasin paketin, eikä yllätykseni ollut suuri, kun paketissa olivat mullat ja katkeilleet kapoiset untuvikkolehdet sikin sokin. Laitoin viestiä kasvikauppaan ja Itellaan. Muutaman kuukauden päästä sain Iteljoonilta vastauksen.

Lähettäjä: Itella Oyj [asiakaspalvelu@posti.fi]
Hyvä asiakkaamme,

Kiitos palautteestanne.

Pahoittelemme, että asiointinne ei ole sujunut odotetulla tavalla.
Tavoitteenamme on aina ystävällinen, sujuva ja laadukas palvelu.
Kiinnitämme huomiota näihin asioihin niin päivittäisessä toiminnassamme
kuin koulutuksessamme. Olen keskustellut henkilökunnan kanssa asioista,
jotka mainitsitte palautteessanne.
Valitettavasti  emme voi taata kasvintaimille ns. ’tämä puoli
ylöspäin’-palvelua, koska Postilla ei ole kyseistä palvelua palveluvalikoimassa.


Toivottavasti ensi kerralla pystymme palvelemaan Teitä paremmin.

Terveisin

Etunimi Sukunimi
kenttäpäällikkö


Kun pidän asiakaspalvelukoulutuksia, tämä toimikoon esimerkkinä ja keskustelunherättäjänä. Hyvä, asiallinen vastaus sinänsä. Vaan terveen järjen, ns. maalaislogiikan, käyttö voisi olla sallittua, vaikka se ei kuuluisikaan palveluvalikoimaan.
Blogissani olevia kukkia ei vahingoitettu Postin toimesta (disclaimer).

Meri

Meri. Valtameri. Alkumeri.
Vaikka sitä pääsee nykyään ihailemaan päivittäin, vaikka se on läsnä koko ajan, ei siihen kyllästy, näköjään vieläkään, kenties (toivottavasti) ei koskaan.
Se valtameri, valtava voima, joka siinä piilee.
Se alkumeri, kasvun lähde ja kehto, kohtu.
Se yhdistävä reitti, yhdysside mannerten, ihmisten välillä.
Toisella lahdella meri aaltoili vielä valtoimenaan, kaikkien näiden pakkaspäivien jälkeenkin. Merikotka leijaili yläpuolellani, lähes paikallaan vastatuulessa, kunnes kaarsi pois. Katsetta oli mahdoton siirtää pois majesteettisesta näystä. Toisella lahdella, suojaisemmassa kohdassa meri oli jo alkanut jäätyä. Kevättä odotellessa jään alla elämä jatkuu.

Meri ❤

Pojan huoneen tuunausta

 Tänään toteutettiin vähän isommin pojan huoneen sisustusmuutoksia. 
 Huraa! Poika sai vaatekaapin ja on NIIN tyytyväinen (tähän asti menty kiinteillä kaapeilla siskon huoneessa). Nyt kaikki tärkeä löytyy ikiomalta reviiriltä. Synttäri-ilmapalloja ei missään nimessä saanut vieläkään heivata mäkeen, vain nuhistuneimmat sain saksia kasasta pois..
 Hitsin näppärä kirjahylly, kun voi pitää miten päin vain ja tavaraakin vetää yllättävän paljon. Vaikka kyllä Ikeassa mietin pitkään – olisin halunnut hieman ”antiikkisemman” hyllyn. Plussaa myös yhteensopivuus Ikeasta aiemmin hommattujen sisälmysten (lehtikotelot, laatikot yms.) kanssa.
 Kirppariaarteita Ikean kehyksissä. Saimme asiakkaiden odotteluun kyllästyneeltä myyjältä ilmaiseksi ihanat kartonkikuvat, joissa perhosia ja villieläimiä nimineen. Kehyksistä sentään jouduttiin Ikeassa vähän maksamaan.
Eikö tällainen työpiste oikein houkuttelekin touhuamaan? Asukki ainakin itse piti kovasti. Tähän kulmaan ei juurikaan tullut muuta uutta kuin taulut. Pöytä on Artekin Aaltoa, samoin tuolit – jotain kestävää tässä Ikea-manifestaatiossa edes.
 Eskarilaisen hienoja askarteluja jo pimennyttä merimaisemaa vasten. Nämä ovat niin liikuttavia. Onkohan muilla yhtä järkyttävät arkistot lasten vanhoja askarteluja ja piirustuksia?
 Pojan suuri aarre. Naulakosta roikkuva keppikapistus tärkeä käyttöesine on, teillekin, kuten äidillekin, tiedoksi vaan, vaaka. Piti olla näkyvästi esillä. Uniikkia käsityötä, toden totta. Liikuttavan hieno! (En ole objektiivinen mutta silti.)
 Yöpöytä nostettiinkin seinälle, yövalona Ikean Stråla -jouluvalot, Vaahteranmäen Eemeli tarjoilee mukissa ”Äiti mulla on jano” -vettä ja mukaan on livahtanut pari pipariakin.
 Iloiset apurit jammailivat valmiissa huoneessa 🙂
Pimeys tuli tietysti ennen valmista, joten kuvat ovat ”kauniin” keltasävyisiä (en viritellyt mitään apuvaloja, vaan mentiin tunnelmavalaistuksessa..). Ihan vaan siksi, koska malttamaton minäni ei tietenkään voinut odottaa seuraavaan päivään valokuvia ottaakseni. Ja hyvä niin: viisi minuuttia loppufiilistelyn jälkeen huone oli jo kaaoksessa = leikit täydessä käynnissä.

Kiitos Tack Thanks Merci Danke Gracias Grazie Dank je ありがとう

Yli 3000 sivun katselua. Nuo isot ja kuuluisat postailevat miljoonarajojen paukkumisilla, vaan minusta on melkoisen huikeaa, että blogini, pikkuinen henkireikäni, josta tohdin vasta jokinen aika mainita kenellekään muulle kuin itselleni, on saanut nuinkin monta tsekkailua. Kuka tohtii olla ensimmäinen julkinen seuraaja?
ありがとう
Laitetaan tämä nyt vielä uudelleen kun nuo hiraganatkin ovat niin kauniita. Eli kiitos.

Ps. Kuvassa tottakai klassisen kaunis nainen, ihan kuin allekirjoittanut bloggaaja (ironia on niin haastava taitolaji), vaan on siinä monta muutakin puolta. Esimerkiksi se, että tämä samainen kuva kuvatauluna oli ensimmäinen sisustustuote, jonka sain myytyä! HURAA!!!!
%d bloggers like this: