Siirry sisältöön

Meri

Meri. Valtameri. Alkumeri.
Vaikka sitä pääsee nykyään ihailemaan päivittäin, vaikka se on läsnä koko ajan, ei siihen kyllästy, näköjään vieläkään, kenties (toivottavasti) ei koskaan.
Se valtameri, valtava voima, joka siinä piilee.
Se alkumeri, kasvun lähde ja kehto, kohtu.
Se yhdistävä reitti, yhdysside mannerten, ihmisten välillä.
Toisella lahdella meri aaltoili vielä valtoimenaan, kaikkien näiden pakkaspäivien jälkeenkin. Merikotka leijaili yläpuolellani, lähes paikallaan vastatuulessa, kunnes kaarsi pois. Katsetta oli mahdoton siirtää pois majesteettisesta näystä. Toisella lahdella, suojaisemmassa kohdassa meri oli jo alkanut jäätyä. Kevättä odotellessa jään alla elämä jatkuu.

Meri ❤
No comments yet

Kiitos, että jaat ajatuksesi kanssamme!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: