Joulukorttilistoja ja elämän oppeja

 

Projektihenkinen minäni suhtautuu tapahtumien valmisteluun (yleensä) vakavasti ja (lähes aina) intohimoisesti. Teen tehtävistä listoja, aikataulutan ja katson viimeistään -päivämäärät valmiiksi. On niin helppoa, kun asiat on listattu. Niitä ei sitten tarvitse miettiä enää uudelleen, sen kuin vain toteuttaa. Eräpäivät ja oma mielenkiinto ohjaavat tekemisiä. Sitten vain merkitään tehdyt tehdyiksi ja projekti etenee.
(Valmennus projektijohtamisesta ja asioiden organisoinnista muhivat jo, odottakaapa vain…)

Ja onhan tässä ollut kaikenlaista muutakin. Tämän verran jäi (itsetehdystä) hääkakustamme syömättä 🙂
Olen ottanut vähän löysin rantein joitakin tehtävistäni viime aikoina. Ajatuksenani on ollut, etten stressaisi. Vaan eihän se tehtävien määrä stressaa itsessään, vaan suunnittelemattomat, suunnattomat ja epäselvät ajatukset epämääräisistä tehtäväröykkiöistä, joista ei ota tolkkua millään. Asiat ovat kyllä tapahtuneet, mutta itsellä on ollut olo kuin kompastuneella, joka ottaa apuaskelia, ettei tuiskahda turvalleen. Kiire on itseaiheutettu mielentila ja ikävä ajatusvääristymä. Sitä paitsi ahkerat pikkuapurit ovat päässeet leipomaan pipareitakin jo pariin otteeseen 🙂

Vihdoinkin kartoitin loppuvuoden tehtäväni itselleni perinteisellä mallilla. Mind map, jossa kirjattuina kaikki olennaisimmat projektit, niihin liittyvät asiat omina alajuosteinaan ja joka juosteesta tehtävälistalle toimenpiteet kirjoitettuina. Kun tämä oli tehty, projektit olivat selkeinä mielessäni ja asioita edistävät tehtävät jaoteltuina helpommin nieltäviksi suupaloiksi. Johan rupesi asioihin tulemaan tolkkua. (Ja kevään projektit polttelevat jo, sain oikein malttaa mieleni etten olisi ahminut niitä samalle miellekartalle.)

Aiemmasta lorvailusta hutipriorisoinnista (ei liity yllä olevan kuvan vaahtokarkkien paahtamiseen – mielestäni siihen käytetty aika oli ihan huippujuttu!) johtuen joulukortit lähtivät vasta tänään, eivät viime viikon torstaina. Kymmenen senttiä lisähintaa per kortti ei ole katastrofi edes näillä lähetysmäärillä (75 and counting), mutta ihan periaatteesta ärsyttää. Onneksi joulukorttiexcelit ja melkein kaikki osoitetiedotkin olivat ajan tasalla, joten (omasta valokuvasta teetettyjen) korttipohjien vihdoin tänään saavuttua postilaatikkoon projekti eteni muutamassa tunnissa lähetystasolle asti.

Nämä kaikenkirjavat apumuistilistani ovat kyllä aivan korvaamattomia. Ne vapauttavat ajatuksia ja energiaa olennaiseen. Ei tarvitse miettiä, keneltä sai viime tai edellisenä vuonna joulukortin, kun merkitsee joulukoristeita pois siivoillessaan taulukkoon ruksin kortinlähettäjän kohdalle kyseiselle vuodelle. Taulukon sorttaus aakkosittain ja jopa on osoitekirjasta hakukin helppoa. Enkä tässä mene nyt muihin joulun valmisteluprojekteihin (jouluruoat, lahjat, siivous..) – eikä yllätys liene, että omat listansa löytyvät niin lahjaideoille kuin Ikean ostoksillekin. Säilytettynä puhelimen/tietokoneen muistutus-listoilla ja päivitettynä sitä mukaa, kun ajatus vanhenee tai tulee toteutetuksi.