Siirry sisältöön

Arkisto kohteelle

Uusi alusta, uudet kujeet!

Uusia taitoja hankittu. WordPress -julkaisualusta hallussa. Tai, no – opettelen koko ajan lisää, mutta hallussa jo niin hyvin, että katselette kätteni jälkiä paraikaa. Mitäs sanotte? Olen itse aika ylpeä!!! (Vuoden päästä varmaan nolostuisin kovasti, jos tällaisesta tekeleestä tohtisin hehkuttaa, mutta juuri nyt ylpeänä röyhistelen rintaani ja sanon isoon ääneen: nettisivujen tilauksia satelemaan!)

Perinnepelargonia

Onnistuneita otoksia

Vesileikit

Miten otetaan mahtavia valokuvia?

Joskus upea valokuva tulee sattumalta – kamera on valmiina juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Usein kuitenkin tarvitaan hieman suunnittelua. Ei se minultakaan aina onnistu, mutta melko usein sentään jo.

Pojat pelaamassa pallolla

Tässä muutama vinkki onnistuneisiin valokuviin:

1. Valitse valokuvaaja.

Ota itse tai pyydä ammattilaista valokuvaajaksi. Ihan pieniinkin tapahtumiin. Esimerkiksi lasten syntymäpäiväkutsuilla olisi kenties mukavampi keskittyä ohjelmakoordinaattorin puuhaan – tai ihan vain iloitsemaan sankarin ja vieraiden kanssa? Ja silti saada pysyvä muisto tapahtumasta, valokuvat.

Keinu

Varmista, että valitsemallasi valokuvaajalla on oikeanlaista silmää, tarpeeksi ja haluamasi laista taiteellista näkemystä, hyvät valokuvaustaidot, sinulle sopiva hinnoittelu ja ennen kaikkea valmius kuunnella sinun toiveitasi – sekä taitoa toteuttaa ne. Lasten kanssa luontevuus on tärkeintä!

Suukko veneessä

2. Valitse sijainti ja mieti ajoitus.

Valokuvien ympäristö vaikuttaa niiden onnistumiseen merkittävästi. Valokuvausstudio on tyypillinen kuvausympäristö, jossa tottakai saa helpoimmin säädeltyä valokuvausolosuhteita. Kotona ollaan kuitenkin usein rennoimmillaan. Valokuvaaja voi tuoda kotiinne tarvittaessa myös kannettavaa valokuvauskalustoa (lisävalo, tikkaat, tausta, rekvisiittaa..).

Sinulla saattaa olla ajatuksia tai ehdotuksia valokuvien ja -kuvauksen suhteen. Kerro niistä rohkeasti – hyvä ammattilainen kuuntelee kyllä ja toteuttaa toiveet mahdollisuuksien mukaan. Valokuvaaja voi ehdottaa jotain paikkaa sijainniksi, jos niin toivot. Erityisesti ulkoilmakuvauksissa kannattaa huomioida erityisesti ajankohta. Usein pari tuntia auringonnousun jälkeen tai pari tuntia ennen auringonlaskua on kaunein valo valokuvien ottoa ajatellen.

Ajoitus on tärkeää myös vauvojen ja isompienkin lasten kanssa työskennellessä: olisi hyvä, että he olisivat virkeimmillään valokuvattaessa (tai nukkuisivat…). Sovi valokuvaajan kanssa ajankohta, joka sopii sekä kuvattaville että haluttuun kuvausympäristöön.

Esimerkiksi meillä studiona on kotimme, 1700-luvun hirsitalo, jossa on henkeä ja elämäntuntua. Mikä teille sopisi ympäristöksi? Meiltä löytyy useita taustoja, joista valita ja säädeltävä, siirrettävä valaistus. Asumme Taalintehtaalla Kemiönsaaressa, kauniissa merellisessä ympäristössä. Aivan lähellä on useampi meren hiekkaranta, joihin pääsee jopa autolla, ja myös metsää, peltoa, leikkipuisto yms. löytyy. Hyödynnä kotisi lähiympäristöä tai mene paikkaan, jota rakastat! Vanhat kartanot, maatilat, puistot… Minkälaisen ympäristön juuri sinä haluat kuvillesi?

Nuoret kalastajat

3. Valitse värit, asetelmat ja rekvisiitta.

Ryhmä- ja perhekuvat näyttävät usein kauniimmalta, jos kuvattavien vaatteet sointuvat yhteen. Ei toki unisex-pukeutumista, mutta vaatekaapilla on hyvä tuumia hetki ennen valokuvaushetkeä. Muista lisäksi lapsille (ja itsellesikin?), varavaatteet (ja muut varusteet) todennäköisen mahdollisen vahingon varalta!

Kenties olet nähnyt jossain ihanan valokuvan, juuri sellaisen, jonka haluaisit myös teille? Katso kuvaa tarkemmin. Miten henkilöt ovat kuvassa? Istuvat, halaavat? Miten heidän kätensä ovat? Onko kuvassa joitain erityisiä tavaroita, jotka tekevät kuvasta halutunlaisen (kirjoja, kehyksiä, liitutauluja, kukkia yms.)? Onko kuva jostain kauniista yksityiskohdasta – varpaat, kädet..? Mikäli kuva tuntuu mukavalta, ota se talteen ja näytä valokuvaajalle – teille voidaan todennäköisesti tehdä asetelmaltaan samantyyppinen kuva.

Katse

Usein kuvissa, erityisesti lapsi- ja perhekuvissa, käytetään jotain rekvisiittaa, kuten saippuakuplat (yleensä vain ulkokuvissa!), lampaantaljat, laukut, taulunkehykset, viltit… Vain mielikuvitus on rajana. Meillä studion puolesta löytyy mm. vanha matkalaukku, pieni vanha liitutaulu, vanhoja kirjoja, lampaantaljoja, scrabble -kirjaimia ja vaikka mitä muuta. Kerro toiveesi, todennäköisesti se voidaan toteuttaa! Tai toteuta itse, jos siltä tuntuu!

Autoilijat

4. Huomioi lasten viihtyvyys.

On tärkeää, että lapsilla on mukavaa koko kuvauksen ajan. Tämän vuoksi riittävä lepo ennen kuvausta ja kuvauksen ajoittaminen lasten päivärytmiin sopivasti on tärkeää. Lempilelut ja muut kiinnostavat jutut (ja herkut…) on hyvä pakata mukaan. Olennaista on myös valokuvaaja, joka osaa inspiroida ja motivoida lapsia – tehdä kuvauksista hauskat lapsillekin. Harva lapsi luonnostaan poseeraa kuvissa, mutta kun hänellä on kivaa, se välittyy kuviinkin!

Onnistuneita otoksia!

Puhalluskukkatyttö

Some (superlatiivi)

Opettelen WordPressiä. Vaikuttaa ihan mahtialustalta. Hypehype! Gravataria käyttöönottaessani tyyppasin itseäni käytössäni oleviin sosiaalisen median kanaviin. Tjeu.
Pinterestiä ei löytynyt pinosta, outoa. Mutta esm.
Stay tuned. Hyvää tulossa.

Valokuvavaelluksella

Tänään taas koko poppoon voimin valokuvavaelluksella – viime vuonna aloitetulla ”perinteellä”. Hyvä keino katsoa tuttua maisemaa vähän tarkemmin.
 (Kaikenlaista sitä näkeekin, kun silmänsä oikein aukaisee.)
Vaan nyt pitäisi taas osata valita pari mielenkiintoisinta, parasta, yllättävintä, mainiointa, sopivinta, you-name-it -kuvaa, jotka lisätä valokuvavaelluksen tämänvuotisille sivuille.
Mitkä olisivat sinun suosikkiehdokkaasi? Tsekkaa kuvat valokuvasivustoltani ja kommentoi – täällä blogissa, Facebookissa tai vaikka Twitterissä!

Kuvia ja pankkeja

Haluaisin ja kenties olisi syytäkin perustaa kuvapankki valokuvasivustolleni Sana Design SmugMugissa. Olen tätä pyöritellyt jo pitkään. Mutta toteutus tökkii, sillä yksi perustavanlaatuinen seikka pohdituttaa.
Pähkäilen jaottelua. Suurissa kuvapankeissa on niin valtavasti kuvia ja miljoona miljardia alakategoriaa, että ne ovat mielestäni hämmentäviä, jopa hieman eksyttäviä. Suurin osa hakeekin niistä kuvia lähinnä hakusanoihin ja tägeihin perustuen. Omasta kuvapankistani haluaisin kuitenkin jo otsikkotasolla selkeän ja loogisen.
Miltä kuulostaisivat seuraavat kategoriat:
Lapset (vai perhe?)
Luonto
Tapahtumat
Asuminen
Ovatko liian ylätasoisia tai liian spesifejä? Kattavatko nuo kategoriat KAIKEN? Laitan tottakai kuvaan tarkemmat tunnisteet, esimerkiksi puutarhakuvat menisivät kohdan Luonto alle, mutta tägeinä puutarha, istutus, porkkana jne. Ja sama kuva voisi olla useammassa kategoriassa, esimerkiksi lapsi kirmaamassa metsässä menisi sekä Luonto- että Lapset -kategoriaan.
 
Kääk. Vinkkejä ja kommnentteja otetaan vastaan!
Ps. Huomasin ihme tendenssin näissä otsikoissa.
Sanoja&sanoja.
Täytyy herätellä omaa tyyliä, onhan tuo jo vallan köyhää.
(Noloutta ja punastelua.)

Papuja ja poroja

Eräs rakkaimmista aarteistani on äidinäitini vanha kahvimylly. Se on toiminut virkaatekevänä koristeena useamman kymmenen vuotta ja somistanut keittiömme ikkunalautaakin jo pian vuoden.
Päätinpä testata myllyä alkuperäisessä tarkoituksessaan. Ihanaa tummaa paahtoa veivaamaan. Hieman karkeaa (ja kahvista siten liian laimeaa) tuli makuuni (saakohan tuota karkeutta jotenkin säädettyä? Pitäisikö porot jauhaa uudelleen? Vinkatkaa poropeukaloa!)
Hyvää siitä silti tuli. Ja se tunnearvo – mittaamaton. Tuntui, kuinka sukupolvien ketju oikein soljui minuun kahvin myötä.
*lisäys 13.5.: selvisihän se syykin tuohon karkeuteen! Porot ovat täydellisiä pannukahviin. Tottakai. Sitähän se äidinäiti aina keitteli. Ei muuta kuin varastoja penkomaan ja retkipannu esiin!*


Ketä kiinnostaa?

(Sainpas huomionne! terveisin tänään bongattu sammakko.)
Minulle tilattiin Salon Seudun Sanomat. (Kiitos äiti! En varmaankaan tule niin vanhaksi, etten olisi innoissani saamistani lahjoista.) Minulle mainostettiin lehden valokuvakilpailua, ja taisi sen mainos pyöriä febessäkin. Aiheena kevätaiheinen valokuva Salon seutuvilta tältä vuodelta. Kilpailuaika päättyi viime sunnuntaina. Oli niin kiire ja paljon puuhaa ja tekosyy tekosyy seliseli muita mainioita perusteluita, etten lähtenyt sen kummemmin valokuvaretkelle vaan laitoin lehteen samat kuvat, jotka olin napannut viikonloppuna omalta pihalta puhelimella ja laittanut edelliseen postaukseenikin. Laiskaa, tiedän. Joskus näitä hutipriorisointeja tulee.
Tänään kun olin pyöräilemässä ruotsintunnilleni järven toisella puolen, puhelimeni soi. Lehdestä soitettiin. Kuvani oli voittanut kolmannen palkinnon ja saisin 50 euron lahjakortin mihin tahansa Salon alueen kauppaan. Pohdittuani noin kaksi sekuntia päätin haluta tuhlata rahat Rosalan kyläkaupassa, tjeu vaikka aiempi postaukseni kyseisestä putiikista täältä.

Elämä tarjosi minulle mojovaa mahdollisuutta. Minulla oli luurin toisessa päässä SSS:n toimitussihteeri, joka oli jo lopettelemassa puhelua. Kysyin uudelleen hänen nimensä ja sitten vuodatin kuin Mertaranta kerroin elämäntarinani pähkinänkuoressa, erityisesti sen, että olen valokuvaaja ja kirjoittaja. Kiinnostaisiko lehteä jutut elävästä elämästämme? Tai tottakai mistä tahansa muusta, meikämarttahan kirjoittaa ja valokuvaa mitä tahansa tilauksesta. Vastaus oli varovaisen myönteinen ehkäpä.
Siispä: haluaisitko SINÄ, että kirjoituksiani ja valokuviani julkaistaisiin Salon Seudun Sanomissa? Tykkää, kommentoi, auta saamaan koipeni toimitukselliseen ovenväliin!

Kerron sitten teille, miten tämä huikea jännityskertomus jatkuu! Toivottavasti tarinalla on onnellinen loppu!

Lukijoilleni!

Joku tätä näköjään lukee! Eilenkin lukuja 122. Uskomattoman ihanaa, kiitos!
(*muoks*, tänään jo 328, ohhoh, kiitän ja kumarran!)
Lisäsin tuon Lukijat -pylpyrän tuohon oikeaan reunaan vastikään, siltä varalta että joku rohkeista urhein tohtisi ilmoittautua ihan viralliseksikin lukijaksi. Vaan eipä haittaa jos siitä jänistää, kirjoituksia ja kuvia ilmaantuu joka tapauksessa.
Ihana keväinen sade astelikasteli ripisten ropisten puutarhaan, nyt taas aurinko pyrkii esiin pilviharson takaa. Kevät ❤



Telttailukausi avattiin jo pari kuukautta sitten

Lapsilla oli huoneissaan H&M Homen pikkuteltat (jotka oli purettu muutamaan otteeseen, että huoneissa mahtuisi olemaan edes jotenkin järkevästi ja koottu jälleen joku tovi purun jälkeen uudelleen nassukoiden vienosta pyynnöstä).

Kun kevätaurinko sulatti talon eteläpäädystä maaläntin, tämän äitimuorin kuningaskuningataridea oli siirtää teltat ulos. Hyvänen aika. Telttapa kuuluu tottakai ulos. Telttakangas ja muoviset tukirungot, kyllähän ne nyt ulkona kestävät. Ja ulos mahtuu paremmin kuin sisälle.

Hyvä minä. Mental note: älä hae ennustajanhommia.
Tältä teltat kasa näytti tänä aamuna. Merituuli oli tehnyt tehtävänsä. Telttoja oli riepoteltu sinne tänne ja muovikepukat katkeilleet.
Vaan hätä ei suinkaan ollut tämän näköinen. Meikämartta suunnitteli ensin korviensa välissä, sitten paperilla. Mitalla vähän tuumintoja, sitten puhelu lähirautakauppaan.
Raksamama kääri hihansa ja pisti tuulemaan. Sahausta, ruuvausta ja avot, entistä ehompi. Julistan telttailukauden avatuksi – uudelleen!
%d bloggers like this: