Papuja ja poroja
Eräs rakkaimmista aarteistani on äidinäitini vanha kahvimylly. Se on toiminut virkaatekevänä koristeena useamman kymmenen vuotta ja somistanut keittiömme ikkunalautaakin jo pian vuoden.
Päätinpä testata myllyä alkuperäisessä tarkoituksessaan. Ihanaa tummaa paahtoa veivaamaan. Hieman karkeaa (ja kahvista siten liian laimeaa) tuli makuuni (saakohan tuota karkeutta jotenkin säädettyä? Pitäisikö porot jauhaa uudelleen? Vinkatkaa poropeukaloa!)
Hyvää siitä silti tuli. Ja se tunnearvo – mittaamaton. Tuntui, kuinka sukupolvien ketju oikein soljui minuun kahvin myötä.
*lisäys 13.5.: selvisihän se syykin tuohon karkeuteen! Porot ovat täydellisiä pannukahviin. Tottakai. Sitähän se äidinäiti aina keitteli. Ei muuta kuin varastoja penkomaan ja retkipannu esiin!*
Jakomäki:
No comments yet
