Siirry sisältöön

Papuja ja poroja

Eräs rakkaimmista aarteistani on äidinäitini vanha kahvimylly. Se on toiminut virkaatekevänä koristeena useamman kymmenen vuotta ja somistanut keittiömme ikkunalautaakin jo pian vuoden.
Päätinpä testata myllyä alkuperäisessä tarkoituksessaan. Ihanaa tummaa paahtoa veivaamaan. Hieman karkeaa (ja kahvista siten liian laimeaa) tuli makuuni (saakohan tuota karkeutta jotenkin säädettyä? Pitäisikö porot jauhaa uudelleen? Vinkatkaa poropeukaloa!)
Hyvää siitä silti tuli. Ja se tunnearvo – mittaamaton. Tuntui, kuinka sukupolvien ketju oikein soljui minuun kahvin myötä.
*lisäys 13.5.: selvisihän se syykin tuohon karkeuteen! Porot ovat täydellisiä pannukahviin. Tottakai. Sitähän se äidinäiti aina keitteli. Ei muuta kuin varastoja penkomaan ja retkipannu esiin!*


No comments yet

Kiitos, että jaat ajatuksesi kanssamme!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: