Siirry sisältöön

Arkisto kohteelle

Piipahdus Högsårassa

Veneaitta

Lauma

Piipahdimme muutama tovi sitten taas Högsårassa. Kerrassaan ihana saari. Poikkesimme tuulimyllyillä (jälleen yksi lasten pitkäaikainen toive toteutettu – check), lapset tapasivat ystäviä, ihmeteltiin lehmiä ja käytiin TAAS Farmors Caféssa. (Voiko siellä käydä liian usein? Olen hehkuttanut paikkaa viime vuonnakin.)

Tuulimylly

Lehmä

Högsåran saari on vain niin mahtava. Suosittelen!

Polku Högsårassa

Ruusuilla tanssimista

Ruusut1

Olin rakentamassa puuvajan runkokehikkoa, kun rakas perheystävä pinkaisi pihaan tuoreiden mansikoiden kanssa. Hänellä oli vieno pyyntö (mansikat olivat herkullinen tekosyy). Vaalimansa ruukkuruusu oli puskenut pituutta ja kaksi eriväristä kukkaa, ja hän halusi ehdottomasti saada niistä valokuvat. Ei muuta kuin vatupassi ja saha sivuun, kamera kainaloon ja kipaisu tien toiselle puolen.

Ainahan minä nyt ystävää hädässä autan. Vaikka pulmana olisi, miten saada valokuvia kukista ennen niiden totaalista kuihtumista. Noh. Tällaisia niistä tuli.

Ruusut2

Öinen vaellusretki

Superkuu1

Superkuu kutsui. Viime vuonna sen valokuvaaminen meni hieman hutiin, ja tänä vuonna halusin panostaa asiaan huolella. Iltayhdeksältä pari mukillista kahvia ja taas mentiin. Kun lapset nukkuivat, parkkeerasin itseni merenrantaan penkille, otin pari kuvaa, kipaisin kotiin hakemaan lämpimämpää päälle ja palasin. Nökötin ja räpsin kuvia kunnes tuli tylsää pilvet häiritsivät kuvausta liikaa.

Superkuu2

Lähdin vaeltamaan läpi öisen Taalintehtaan. Tunnelma oli uskomaton. Ilma oli lämmin ja hieman kostea ja kuvittelin jopa kuulevani muutamien kaskaiden sirittävän. Oli kuin kauempanakin etelässä. Räpsin kuvia kohteista, jotka olivat läpikotaisin tuttuja ja kuitenkin niin eri näköisiä yöllä.

Öinen Taalintehdas

Ja anteeksi vain, se olin minä, joka kiipeilin teidän roskalaatikoidenne päällä. Kapusin vain sinne korkeimmalle kalliolle enkä löytänyt järkevämpää reittiä tulla alas kukkulan huipulta. Kiitos lainasta, ei niistä laatikoista mennyt edes kansi lyttyyn.

Enemmän kuvia löytyy valokuvasivustoltani, suora linkki galleriaan.

Superkuu3

Hyvää Johannea!

Pian alkaa miniloma, ihan juhannuksen kunniaksi. Tai onhan tämä elo yhtä lomaa, tavallaan. Itsemääräämisoikeus tekee ihmeitä – täällä vähän ennen kahta ihan fiiliksissä kuuntelen erilaisia opetusvideoita ja työstän samalla nettisivuja. Nimittäin tällaisia. Sisältö tulee laajenemaan ajan myötä, mutta näillä mennään nyt, että saadaan homma käyntiin. Luonnos -> Julkaise. Huraa!

Ihanaa juhannusta, glad midsommar, eller Glad Johanne som dom säger här i Bruke! (Tai sitten minua on skoijattu oikein urakalla ja henkisesti sinisilmäinen minäni vain hymyilee – ihan ulapalla!)

Juhannus

Tykkääjähaaste Facebookissa

Neuloin yhden ystävän vastasyntyneelle ja toisen ystävän masuvauvalle tällaisen suloisen vauvamyssyn. Myssyistä tykättiin kovasti. Suuri oivallukseni (joillekin varmaankin vanhaa kauraa mutta minulle ihan vastakerätyn tuoretta), TÄTTÄRÄÄ:

Vauvamyssy

Neulon tällaisen vauvamyssyn jokaisesta sadasta tykkääjästä, jonka saan Sana Designin Facebook -sivuille. Vauvamyssyn lähetän synnytyssairaalaan jollekin vastasyntyneelle annettavaksi. Onhan näitä tempauksia ollut, Martoilla ja muilla. Mutta pienistäkin puroista voi olla hyötyä joen virtauksessa, siksipä laitan oman korteni kekoon. Jos tykkääjien lisääntymistahti on nykyisenlainen, ei puikkoja tarvitse tähän hommaan kovin kiivaasti kilistytellä. Mutta hyvään tarkoitukseen silti, ja hyvää ajatellen.

Ihana työpäivä

  Kesälounas

Työnhakusparrattava – hyvä ystävä ja nyt rakas asiakas – tuli lapsineen kylään. Lapset leikkivät meidän lapsiemme kanssa innoissaan, juosten sisällä ja ulkona, touhuten ja pelmuten. Viilasimme työhakemuksen priimaksi, kaivoimme dataa haettavasta tehtävästä, yrityksestä ja avainhenkilöistä, teimme superhyvän CV:n. Sitten pidettiin pikku tauko, grillattiin ja nautittiin aurinkoisesta päivästä. Lapset jatkoivat keskenjääneitä leikkejään ja otin sparrattavasta vielä tyylikkäitä profiilikuvia LinkedIniä, työhakemuksia ja muuta käyttöä varten.

Mansikkalaatikko

Kun työasiat saatiin hoidettua, menimme vielä kaikki leikkipuistoon. Torin läpi kulkiessamme piipahdus keramiikkapajan avajaisissa (ihanaa! Pääsen taas minäkin upottamaan käteni Helenan saveen!), pikaisesti kierrellen tutustuminen iltatorin tarjontaan, Verstaan ohi kulkiessa keskiaikaisen laulunäytelmän ihailua ja lopulta Bibbanin vierestä puistoon. Auringon vielä lämmittäessä, kellon ollessa varttia vaille miljoona, halasimme ja totesimme tämän olleen ihan huippupäivä.

Mansikkailtapala

Vielä kotiin mansikkakojun tarjontaa iltapalaksi, lapset pesulle ja nukkumaan ja vielä itse fiilistelemään, onnistuneita muotokuvia työstämään. Ihana työpäivä, ihana elämä!

Ps. Jos työnhakusparraus kiinnostaa, ota yhteyttä! Kirjoitan siitä piakkoin tarkemmin tänne nettisivuilleni!

*muoks* kirjoitinkin työnhakusparrauksesta tänne.

Mutakakku

Kakku sivusta

Meillä juhlittiin jokunen päivä sitten synttäreitä. Vaikka juhlakalu ei omien sanojensa mukaan kakkua kaivannutkaan, pitäähän sitä nyt toki syntymäpäiväksi jonkinlainen kaakku saada. Valion Luomukevytmaitopurkkien kyljessä oli töröttänyt jo pidemmän tovin mutakakun ohje. Kuulosti sen verran herkulliselta, että päätin testata sitä. Sanoin sankarille, ettei sitä ole pakko syödä, jos ei halua. Tuloksen nähtyään halusi – palan jos toisenkin!

Mutakakkupala2

Tässä ohje – tee itse tai tilaa minulta! Oli muuten ihan HITSIN hyvää. Tein gluteenittomana (Anoppi Rakas), ja tulos toimi mainiosti normi gluteenittomilla jauhoilla yhden suhde yhteen.

Mansikoita

Valio toteutti samalla reseptillä kakkunsa tämän näköiseksi. Valion valiopotretti on napattu täältä.Valion versio

Oma kakku näytti hieman, noh, kuohkeammalta. Pääasia kuitenkin lienee, että maku oli kohdallaan.

Mutakakkupala1

Mutakakku

8-10 annosta

150 g luomuvoita
1 1/2 dl luomusokeria
3 luomukananmunaa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
2 rkl kaakaojauhetta
150 g tummaa suklaata

Tarjoiluun:
2 dl vispikermaa
2 tl vaniljasokeria
Mansikoita tai vadelmia

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon munat yksitellen. Lisää kuivat aineet seoksena siivilän läpi. Sulata paloiteltu suklaa. Lisää taikinaan. Leikkaa kakkuvuoan (halkaisija 23 cm) pohjaa reilusti suurempi leivinpaperinpala. Kaada taikina vuokaan. Paista 200 asteessa 15-20 minuuttia. Mutakakku saa olla pinnalta ja reunoilta kypsä mutta sisältä pehmeän suklainen. Jäähdytä hetki. Siirrä tarjoiluvadille. Koristele tomusokerilla. Tarjoa vaniljakermavaahdon ja marjojen kera.

Kakku päältä

Onnea vielä muru!

Ingen oro i Örö

IMG_2131

Kävimme Wilson Chartersin reissulla Örön saarella. Reissun järjestelyt olivat sujuvat, oppaat asiantuntevia ja mukavia ja retki suunniteltu niin, että lapsetkin jaksoivat (juuri ja juuri) kulkea mukana. Saari historioineen on upea! Jutut kummituksista ja pystyyn haudatuista kiinalaisista elävöittivät mehevästi paljon asiaa sisältänyttä kierrosta. Mielikuva saarta kiertäneestä pienoisrautatiestä auttoi kuvittelemaan pikku saaren täyteen elämää.

Lokerikko

Liikennemerkki

Toisen lapsen mielestä ”se paikka, missä niitä koulutettiin, niin ne tykit oli ihan parhaita” ja pitkä selostus perään. Toisen mielestä ”armelija oli vähän hurja”. Itselle päällimmäiseksi jäi mieleen saaren upea luonto ja huoli historiallisten kohteiden säilymisestä. Kaiken kaikkiaan ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka. Hienoa, että saari liitetään osaksi kansallispuistoa vuoden 2015 alussa – näin yhä useampi pääsee tutustumaan Örön upeaan saareen. Suosittelen lämpimästi!

Merimaisema

Ja kuulkaa. Olen melko ylpeä monista siellä ottamistani valokuvistakin. Katsokaapas vaikka valokuvagalleriasta!

Mökki puiden siimeksessä

Aarrepaperi

Aarrepaperi1

Lapset leikkivät tässä päivänä eräänä merirosvoja. Olennaisena leikkiin kuuluu _tietysti_ aarteenpiilotus ja aarrekartta. Äitiiii, onko sulla ruskeaa paperia? On, mutta olisi jotain vieläkin parempaa. Askartelutäti minussa otti vallan ja näytin, miten tehdään ihan oikeaa vanhanaikaisempaa paperia, kuten V asian ilmaisi.

Aarrepaperi2

Otetaan tavallinen A4 (toimii ainakin sekä 80- että 100-grammaisena, nämä testattiin). Rypistetään ja suoristetaan. Kostutetaan vahvalla kahvilla lähes likomäräksi. Laitetaan kuivumaan narulle. Kun kuiva, laitetaan uuninpellille likoamaan pieneen määrään kahvia ja annetaan kuivua rauhassa. Irrotellaan varovasti ja aarrekartan paperi on valmis! Sopii käyttää muuhunkin askarteluun.

Aarrepaperi3

Melontaretki

 

JohtokajakkiIki-ihanan Saaristomeren kansallispuistoutumisen 30-juhlavuoden kunniaksi järjestetään yhtä sun toista tapahtumaa. Yksi niistä oli superhypermahtava melontaretki.

Pienet melojat

Retken esittelyssä luki sen olevan vaikeusasteeltaan helppo – siksi mukaan oli pakattu myös lapset ja Mammo. Retkiopas oli kyllä äärimmäisen taitava ja kärsivällinen ja varusteetkin ihan priimaa, mutta säälle ei edes retken järjestäjä mahtanut mitään.

Merikartta

Navakka tuuli teki ensimmäiset (vedessä tehdyt) melontayritykset lasten kanssa tukaliksi ( – maalla ne sujuivat mainiosti!) ja Mammokin jättäytyi melojajoukosta suosiolla pois. Mammo ja lapset hurrasivat rannalla, kun poppoomme lähti liikkeelle.

Retkipoppoo

Tyrskyosioista ei ollut mitään saumaa (=en edes yrittänyt) saada kuvaa, sillä 1) itsellä mukana kuvauspatteristossa oli vain puhelimen kamera, enkä halunnut panostaa ammattilaiskuviin tällä retkellä – melonta oli nyt pääasia ja 2) aallot olivat niin huikeita, että tällä osaamisella oli syytä pitää molemmat lapaset melassa kiinni, jos tohti saada homman toimimaan. Siksipä otokset ovat tyyniltä osioilta ja rannalta otettuja. (Seliseli.)

Suojaisa poukama

Tuntui, että pääsimme turvaan, kun kaarsimme korkeasta aallokosta ihanaan, lämpimään ja tyyneen poukamaan. Parkkeerasimme kajakit pehmeälle hiekalle ja nousimme ylitsemme tyrskynneistä aalloista läpimärkinä hyvin ansaitulle evästauollemme, lepuuttamaan lihaksiamme ja kuivattelemaan.

Jalanjäljet kalliolla

Silmä lepäsi taukopaikan maisemissa…

Merimaisema

…ja kaiken kruunasi paikan päällä keitetty tummapaahtoinen.

Retkikahvinkeitin

Melontaporukkamme oli aivan mahtava! Sekä opas että kaikki osallistuneet olivat todella mukavia, ja tuntui, että sain taas uusia ystäviä. Ihan uskomattoman ihanaa! Toivottavasti kuulen vielä heistä – he ainakin kuulevat minusta!

Merimaisema3

Sitten kokka kohti avomerta, taistoa miehenkorkuisia aaltoja vastaan, urhokas kotiinpaluu Kasnäsin hiekkarannalle, hieman hallittua kaatumisharjoittelua kajakilla (kukaan poppoostamme ei nimittäin kaatunut reissullamme!!), suihku, sauna ja poskeen paviljongin parasta pöperöä. Aah, mikä päivä!

IMG_2114

(Näppäimistöstäni kuluu tätä menoa huutomerkki puhki.)

%d bloggers like this: