Öinen vaellusretki

Superkuu kutsui. Viime vuonna sen valokuvaaminen meni hieman hutiin, ja tänä vuonna halusin panostaa asiaan huolella. Iltayhdeksältä pari mukillista kahvia ja taas mentiin. Kun lapset nukkuivat, parkkeerasin itseni merenrantaan penkille, otin pari kuvaa, kipaisin kotiin hakemaan lämpimämpää päälle ja palasin. Nökötin ja räpsin kuvia kunnes tuli tylsää pilvet häiritsivät kuvausta liikaa.

Lähdin vaeltamaan läpi öisen Taalintehtaan. Tunnelma oli uskomaton. Ilma oli lämmin ja hieman kostea ja kuvittelin jopa kuulevani muutamien kaskaiden sirittävän. Oli kuin kauempanakin etelässä. Räpsin kuvia kohteista, jotka olivat läpikotaisin tuttuja ja kuitenkin niin eri näköisiä yöllä.

Ja anteeksi vain, se olin minä, joka kiipeilin teidän roskalaatikoidenne päällä. Kapusin vain sinne korkeimmalle kalliolle enkä löytänyt järkevämpää reittiä tulla alas kukkulan huipulta. Kiitos lainasta, ei niistä laatikoista mennyt edes kansi lyttyyn.

Enemmän kuvia löytyy valokuvasivustoltani, suora linkki galleriaan.