Myrskyn jälkeen
Istuin koneelle, tarkoituksenani tehdä vallan muita työhommia. Vaan sateen ropina oli lakannut, ja vilkaisu ikkunasta heitti takamukseni irti tuolista kuin heittoistuimen konsanaan. Suunnitelmat muuttuivat nopeammin kuin ehdin kissaa sanoa. Kamera kainaloon ja juoksujalkaa rantaan, eli siis ne kaikki noin 30 askelta.
Käsittämättömiä värejä, upeita muotoja. Heijastuksia, väreitä ja sileää vedenpintaa.
Ja sateenkaarentynkäkin päättyi FN steelille. Ilmankos Mollissa haettiinkin sinne uusia työntekijöitä, konkurssipesäkö, höpö höpö.
Taalintehdas nousee sittenkin! Voiko tällaiselta kauneudelta muuta odottakaan. Mikä paikka kasvattaa juuriaan.