Puhdistautumista

Vaikeinta on oppia, mikä silta ylittää ja mikä polttaa.
(Positiivarit, Ajatusten aamiainen 28.1.2014)

Talvi vasta arpoo, tullako vai eikö tulla, kun minä jo olen tuntevinani kevään kutsun. Ehkä tästä kutsusta, ehkä elämäntilanteesta, ehkä vain iästäni (36 v. – elämänkaaripsykologian mukaan suuri käännekohta), ehkä maailmankaikkeuden resonaatiosta, mistä ikinä johtuukaan, puhdistautuminen kutsuu.

Kodin puhdistaminen kaikesta tarpeettomasta. Turha tavara, roina varsinkin, joutaa pois. Roskiin, kirppikselle, kierrätykseen. Kaikelle kotiin jäävälle oma, kaunis paikkansa. Suunnitelmia kodin ja pihan remontoimiseksi tulvii päässäni, mutta ensin haluan kaiken ylimääräisen pois. Puhdistamiseen kuuluu myös siisteys ja puhtaus. Vaikka tämä onkin ikuinen työsarka ja tuntuu, että fysiikan entropia luonamme välillä aivan villiintyy, tavarat nimittäin todellakin hakeutuvat pois omista faaseistaan, pois kaltaistensa luota, silti käsi nostaa, poimii, pudistaa ja palauttaa paikoilleen. Uudelleen ja uudelleen, kunnes silmä lepää ja katsoo hyväksyvästi. Aina ahkerat kädet luuttuavat, pyyhkivät, siirtelevät, viikkaavat ja pesevät. Silmän ja käden lähes saumaton yhteistyö luo kauniita asetelmia ja rakentelee uutta.

Kehokin kaipaa huomiota. Puhtaampaa, luomumpaa, raikkaampaa. Venytystä, liikkumista, raitista ilmaa. Huomiota hyvinvoinnille. Ymmärrystä omasta olosta ja toimimista kehon kojelaudan viestejä kuunnellen ja kunnioittaen. Mielikin kasvaa, kehittyy ja kukoistaa. Uusia ulottuvuuksia, ihmeellistä elämää ja kauniita, ravistelevia elämyksiä. Sydän syvenee ja vahvistuu. Maalitahratkin juttelevat.

Elämä tuntuu olevan käännekohdassa, monella tapaa. Uusia ideoita, suunnitelmia, ajatuksia, joista osa varmasti jää pois, mutta jos edes osa tuuminnoistani toteutuu, odottakaa ja vaviskaa (toki vain hyvällä tavalla, innostuksesta). Maailma, täältä tullaan!

Suuria, elämää syleileviä kysymyksiä rautakaupassa. Vastauksena kysymykseen: Odota ihmeitä ja näe niiden toteutuvan.

Tärkeimmät asiat korostuvat. Lapseni, elämäni ilo ja aurinko, tärkeintä ja rakkainta, mitä minulla on. Siipieni suojassa, onnellisina ja ihanina persooninaan. Ystävät, rakkaat ja tärkeät. Reflektion ja kasvun elintärkeä bollplank. Tieto ja luottamus siihen, että jos omat siivet eivät aina kanna, löytyy elämästäni niitä, jotka ottavat kopin, tukevat, kannattelevat ja auttavat jälleen lentoon. Koti, rakas, elämää nähnyt Lillan, jonne olemme voineet pienen perheeni kanssa kasvattaa juuret. Jota hellästi huollan ja hoivaan. Turvasatama maailman myrskyiltä, semminkin kun meri vieressä, nyt jo jään peittämänä, puhaltaa kylmää viimaa. Nämä nurkat ovat kestäneet jo 300 vuotta, eivät natise eivätkä tutise vaan suojaavat ja varjelevat. Tärkeimmät asiat juuri nyt tuntuvat olevan rakkaus ja turva.

Kaiken tämän puhdistautumisen johtoajatuksena tuntuu olevan saada vanha pois, kuluttamasta energiaa, että vapautuu tilaa uudelle ja paremmalle. En malta odottaakaan, mitä kaikkea ihanaa elämällä onkaan odottamassa varalleni! Innoissani ja kiitollisena odotan. Ja kerron teille sitten, kun aika on.