Skip to content

Arkisto kohteelle

Itse

Ajatus harhailee päivän tapahtumissa. Mieli käy läpi onnistumisten ja hyvien asioiden listaa (melkein automaattisesti, hyvähyvä). Täydellinen pavlova marenkeineen ja tuoreine mansikoineen. Pihahommat etenivät taas pykälän. Mieluisa vieras. Kesäteatteri ex tempore. Ja pikkumuru oli ihana, taas.  Ja se nappisilmien intensiivinen katse. Miten sitä ihminen hahmottaakin itseään muiden kautta. Näkee itsensä toisen silmien peilin avulla. Muovautuu. Hymy ja hyvä vahvistavat niitä tapoja, jotka ne synnyttävät. Ja viha saa varomaan kuin liekkejä. Entäs sitten ihmisten välisten suhteiden antavan osapuolen valta ja vastuu. Äitiyden huippuhetki saada vauva hymyilemään, nauramaan ääneen.  Selfie. Kuva itsestä. Miksi? Näyttämään itselle, miltä näytän? Toimimaan itselle toisten silminä? Vai kuva muille – tältä näytän, haluaisin näyttää, olen näyttänyt? Missä otettu, mitä kuvasuodattimia käytetty. Milloin. Kun epävarma? Tarkistamaan, olenko vielä siellä, jos irl katseesta ei saa kaipaamaansa varmuutta tai oikeutusta olemassaololleen? Yritys nähdä oma sielu sen peilien kautta?

  Ajatusten virtaa. Unimaa kutsuu. Hyvää yötä, outo kaunis maailma.

Hiljaiseloa?

  Toisinaan käy niin, että kun muu elämä kohisee korvissa, blogi hiljenee hetkeksi. Joskus hetki voi olla yli vuoden mittainen.

Hiljaisuus tekee hyvää. Auttaa kuulemaan. Joskus (aika usein, kenties) on hyväksi vain olla tekemisen sijaan. Varsinkin jos mieli ja sydän myrskyää. Löytää tyyni ydin.

  
   

Täällä yksi asia, jonka kanssa olen puuhastellut. Kurkkaa, jos kiinnostaa. Ehkä tunnistat interiöörin?😊

Ajattelin jatkossakin jakaa täällä joitakin askareitani ja askarruksiani. Miltä kuulostaa? Kiitos että olet siellä.  

%d bloggers like this: