Skip to content

Arkisto kohteelle

Päivittelyä

Huone, josta oli tulossa pojan oma, vaati hieman laittoa. Lattia oli kovin kärsinyt eivätkä tapettivalinnatkaan oikein miellyttäneet allekirjoittaneen silmää. Pari muuta pientä yksityiskohtaakin vaati päivittämistä. Eikun hihat heilumaan, kuten rautakauppa muovikasseissaan kehoittaa.

Tällaisista herkuista siis lähdettiin liikkeelle.  

    

Siistimistä, jynssäystä, maalausta…

    Kun katto ja maalattavat seinän osat olivat valmiit, oli lattian aika. Lähirautakauppaan oli tullut harvinaisen siisti erä ponttiraakalautaa, joten testasin sen toimivuutta lattiamateriaalina. Nurja puoli ylös ja hyvin pelitti.        Kun lattia oli laudoitettu, taputin itseäni olkapäälle.   Huoneen muodoista johtuen tuli nimittäin vähän sahalla kikkailtavaa (käsisahalla, kuinkas muuten). Pystylistoja ei olisi saanut siististi irti eikä huone muutenkaan ollut mitenkään tasamittainen.  Tässä siis näitä tärkeimpiä työvälineitä.. 😀    Laudat kiinnitin vain päistä, jotta itse lattia säilyisi mahdollisimman eheänä. Ruuvit jäivät jemmaan vanhojen, uudelleen maalattujen listojen alle.   Hioin lattian ja laitoin valkokuullettua vahaa pintaan pari kerrosta. Sen kuivuttua kiillotin vielä lattian kankaalla. Lattia alkoi olla mallillaan. Seinät eivät.    Hetken aikaa vallitsi hilpeä trikolori-tunnelma…

…kunnes helpotti.

Melkoisen paljon valoisampi ja raikkaampi lopputulos!

Kaapitkin saivat osansa päivityksessä (vilkaise ennen -kuva täältä) ja yhtenäinen tyyli säilyi. Vihdoin oli kalustamisen aika. Männynväriset Lundiat olivat saaneet valkoisen maaliin pintaansa, samoin verstaasta löytynyt talon alkuperäinen keittiön vetolaatikosto. Vanhasta nojatuolistakin tuli melkein uusi IKEAn poistopäällisellä. Työpöydän tuoli sai valkoisen maalin lisäksi uuden verhoilun istuinosaan.Kerrossänky piti kuulemma olla, koska kavereita oli tarkoitus kutsua yökylään solkenaan.     Akvaario oli ollut toiveissa jo jonkun tovin. Tuli tällainen vähän helppohoitoisempi malli 🙂 Talosta löytynyt lipasto sai uuden värin ja tyyliin paremmin sopivat vetimet.

Sisältö oli tietysti tärkein: nyt Lego -ohjeet, -alustat ja -palikat ovat kaikki hyvin saatavilla.  Lopputulos kelpuutettiin riemunkiljahduksin.

(Verhot ja Aku Ankka -kirjahylly työn alla.)

Prinsessa(n)sänky

Tiedättehän ne tummanruskeat kirjahyllyt, joita oli vielä kultaisella 80-luvulla noin joka toisessa kodissa? Osasia sellaisesta löytyi seikkailemasta ympäri taloa. Hieman huonekalutetristä ja alakaapeistahan muodostui puoliparven runko, ainakin melkein. Lisäksi metritavaraa, mielikuvitusta sekä maalia ja tadaa, prinsessasänky oli syntynyt! Käyttäjän kommentti: ”ihanampi kuin osasin edes kuvitella! Nyt mä olen oikea prinsessa!” Niin olet, nuppuseni.

  
       
   *muoks* hirmu tärkeä yksityiskohta lähes unohtui. Prinsessan lempinuken oma makuusoppi sängyn päädyssä:

 

Raksalta ruokapöytään

Verstaasta löytyi jykevä, täyspuinen penkki. Jykevä, kun oli päässyt katkaisuraudan jalustaksikin. Sen verran kittiä ja maalia ettei tule tikkuja pyllyyn ja kas, ruokapöytä sai penkin. (Tulevia ratkaisuja varten maali on myös ulkokäyttöä kestävää sorttia.)

  
       

Pois kaapista

Hus pois liat ja ankea beige. Tilalle raikas valkoinen ja samaa tapettia kuin osassa huoneen seiniä. A vot, kyllä tänne kelpaa vaatteita viikkailla.  

   

Toisenlaisia tauluja

Kätköistä löytyi kulahtanut Ikean tauluhylly. Kun sen sahasi kahteen osaan ja vähän livautti paikkomaalia, siitä tulikin oikein oiva teline tarjottimille ja leikkuulaudoille. (Kahvinkeittimen vieressä on hyvä pitää muistutus itselle aamutuimaan.)   

 

Ihme ja kumma

  On niin ihmeellistä, miten sitä pystyykin säilyttämään toimintakykynsä. Pitämään huolta itsestä ja siitä, mitä on. Jopa edistämään, ei vain ylläpitämään. Vaikka elämä tarjoaa rankimpia haasteitaan. Ja onneksi yksi rakkaimmista läsnä, rinnalla, tarvitsevana, rakastavana, hymyilevänä, joka päivä taas uutena, muistuttaen nopeasti ohimenevistä hetkistä. Jotka kannattaa tallettaa aarteiksi sydämeen, sillä kohta niitä ei enää ole, vaan on jotain muuta, jossa on vain häivähdys, pieni muistuma siitä, mitä oli. 

Toivoa antavaa, kummallista. Miten unelma toiveissa väikkyvästä tulevaisuudesta valaisee elon tien, kun ympärillä ja usein myös mielessä, tai varsinkin sydämessä, myrskyää. Samoin silloin, kun synkin sumu, kylmä, tukehduttava, ahdistava, peittää kaiken hyvän. Unelma, mielen ja sydämen tuotos, jota maailmankaikkeus ympärillämme ja sisällämme kutoo kokoon. Toimia, toisinaan vain liskoaivoilla. Kun tulee hetkiä, jolloin pelkkä hengittäminenkin on huippusaavutus. Ja kaikki muu siihen päälle pelkkää plussaa. Toteuttaa elämänsuunnitelmaansa. Vapaa tahto onkin toisinaan vain valintaa omasta suhtautumisestaan asioihin, jotka absoluuttisesti tapahtuvat.

Kiitos elämä, että olet koulinut minut lapsesta asti kovimman kautta. Olen oppinut selviytyjäksi. Se, mitä luulin kiroukseksi, onkin ollut siunaus. Valitsen olla kiitollinen myös nykyhetkestä. Kiitollinen jopa kaikille niille, jotka laittavat kapuloita rattaisiin. Kamppaavat, sylkevät silmille ja sanovat tekevänsä oikein, mielestään hyvin perustein. Itse sen kaiken keskellä välillä tuskasta äänen huutaen, joutuen, päästen oppimaan, näkemään, elämään tiedostaen myös syvimmässä pimeydessä, antamaan anteeksi ja siten vapauttamaan itsensä. Arvokkaita oppiläksyjä, ennen kaikkea itselle, ennen kaikkea itsestä ja tästä maailmasta, joka viljelee meitä kaikkia. Kasvun matka. Kuten koko elämä. Haasteet opettavat eniten. Ja elämä opettaa niitä, jotka ovat valmiita oppimaan. Ehkä pian jo helpottaa. Toivon niin. Täydestä sydämestäni. Pieni hetki – tai vaikkapa pidempikin tovi – seesteisyyttä, rauhaa, harmoniaa ja pyyteetöntä rakkautta ei olisi pahitteeksi.

Tässä hetkessä sydän ja sielu säteilevät kiitollisuutta niille, jotka tukevat, kannustavat, välittävät, auttavat. Tietämättä tai tietäen. Todellisen ystävyyden, todellisen rakkauden mitta. Olla läsnä, henkisesti tai fyysisesti, kun elämä vetää maton jalkojen alta, uudelleen ja uudelleen. Kiitos te kaikki. Tiedätte kyllä, tunnistatte itsenne. Olette minulle hirmu tärkeitä ja rakkaita. On järjettömän tärkeää, ettei tätä kaikkea tarvitse sittenkään kantaa yksin.

”Seuraa sydäntäsi, asiat järjestyvät kyllä.” Siihen luottaen. Elämä antaa, elämä kantaa. Samojen tähtien alla. Yhteys kestää vaikka sitä koetellaan, niin haluan uskoa.

 https://m.youtube.com/watch?v=rruZV7lIKx4

%d bloggers like this: