Skip to content

Ihme ja kumma

  On niin ihmeellistä, miten sitä pystyykin säilyttämään toimintakykynsä. Pitämään huolta itsestä ja siitä, mitä on. Jopa edistämään, ei vain ylläpitämään. Vaikka elämä tarjoaa rankimpia haasteitaan. Ja onneksi yksi rakkaimmista läsnä, rinnalla, tarvitsevana, rakastavana, hymyilevänä, joka päivä taas uutena, muistuttaen nopeasti ohimenevistä hetkistä. Jotka kannattaa tallettaa aarteiksi sydämeen, sillä kohta niitä ei enää ole, vaan on jotain muuta, jossa on vain häivähdys, pieni muistuma siitä, mitä oli. 

Toivoa antavaa, kummallista. Miten unelma toiveissa väikkyvästä tulevaisuudesta valaisee elon tien, kun ympärillä ja usein myös mielessä, tai varsinkin sydämessä, myrskyää. Samoin silloin, kun synkin sumu, kylmä, tukehduttava, ahdistava, peittää kaiken hyvän. Unelma, mielen ja sydämen tuotos, jota maailmankaikkeus ympärillämme ja sisällämme kutoo kokoon. Toimia, toisinaan vain liskoaivoilla. Kun tulee hetkiä, jolloin pelkkä hengittäminenkin on huippusaavutus. Ja kaikki muu siihen päälle pelkkää plussaa. Toteuttaa elämänsuunnitelmaansa. Vapaa tahto onkin toisinaan vain valintaa omasta suhtautumisestaan asioihin, jotka absoluuttisesti tapahtuvat.

Kiitos elämä, että olet koulinut minut lapsesta asti kovimman kautta. Olen oppinut selviytyjäksi. Se, mitä luulin kiroukseksi, onkin ollut siunaus. Valitsen olla kiitollinen myös nykyhetkestä. Kiitollinen jopa kaikille niille, jotka laittavat kapuloita rattaisiin. Kamppaavat, sylkevät silmille ja sanovat tekevänsä oikein, mielestään hyvin perustein. Itse sen kaiken keskellä välillä tuskasta äänen huutaen, joutuen, päästen oppimaan, näkemään, elämään tiedostaen myös syvimmässä pimeydessä, antamaan anteeksi ja siten vapauttamaan itsensä. Arvokkaita oppiläksyjä, ennen kaikkea itselle, ennen kaikkea itsestä ja tästä maailmasta, joka viljelee meitä kaikkia. Kasvun matka. Kuten koko elämä. Haasteet opettavat eniten. Ja elämä opettaa niitä, jotka ovat valmiita oppimaan. Ehkä pian jo helpottaa. Toivon niin. Täydestä sydämestäni. Pieni hetki – tai vaikkapa pidempikin tovi – seesteisyyttä, rauhaa, harmoniaa ja pyyteetöntä rakkautta ei olisi pahitteeksi.

Tässä hetkessä sydän ja sielu säteilevät kiitollisuutta niille, jotka tukevat, kannustavat, välittävät, auttavat. Tietämättä tai tietäen. Todellisen ystävyyden, todellisen rakkauden mitta. Olla läsnä, henkisesti tai fyysisesti, kun elämä vetää maton jalkojen alta, uudelleen ja uudelleen. Kiitos te kaikki. Tiedätte kyllä, tunnistatte itsenne. Olette minulle hirmu tärkeitä ja rakkaita. On järjettömän tärkeää, ettei tätä kaikkea tarvitse sittenkään kantaa yksin.

”Seuraa sydäntäsi, asiat järjestyvät kyllä.” Siihen luottaen. Elämä antaa, elämä kantaa. Samojen tähtien alla. Yhteys kestää vaikka sitä koetellaan, niin haluan uskoa.

 https://m.youtube.com/watch?v=rruZV7lIKx4

No comments yet

Kiitos, että jaat ajatuksesi kanssamme!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: