Siirry sisältöön

Arkisto kohteelle

Tie onneen

Vapauta sydämesi vihasta, mielesi huolista.

Elä yksinkertaisesti, vaadi vähän, anna paljon.

Täytä elämäsi rakkaudella.

Kylvä auringon paistetta.

Unohda itsesi, ajattele muita.

Tee kuten toivoisit itsellesi tehtävän.
– Norman Vincent Peale

Mökittääkö?

Voi tiedättekö. Olen niin iloinen! Olen saanut kunnian välittää ❤ Lisää mökkejä täällä, nettisivut tulossa!

Tietä tieten

Päivän harvoja hetkiä, jolloin purkaa rästihommia, jotka eivät hoidu vasemmalla – tai minun tapauksessani oikealla – kädellä arjen pyörittämisen lomassa. Lapset nukkuvat ja talossa rauha (ja kaaos). Normaalisti tässä vaiheessa alan järjestää, siivota, hoitaa ja tehdä. Nyt valitsen toisin. 

Päätän käyttää aikaa kokonaisuuden miettimiseen. Minne olen matkalla, minne haluan olla? Miten pääsen sinne?

Ovatko keinoni toimia toimivat? (Ilmeisesti eivät ainakaan täysin, ideaalini olisi että talon hiljentyessä voisin itsekin hiljetä, rentoutua ja levätä.) Miten kehittää ympäristöäni ja itseäni niin, että tavoitteisiini pääsy olisi helpompaa?

Joskus on tärkeää tarkastella, mitä seinää vasten tikkaat nojaavat ja ovatko tikkaat paras mahdollinen apuväline kiipeämiseen silmittömän kapuamisen sijaan. Suunnattoman suunnattoman työn sijaan valittuja, oikein kohdistettuja tekoja. 

Isoja ja pieniä oivalluksia luvassa. Arjen apuja, mielen mullistuksia. Tavoitteen saavuttelemisen lisäksi myös matka on syytä taittaa tieten ja taiten.


Kuvan henkilöt liittyvät löyhästi tapaukseen. Kuka tunnistaa, minne pysähdyimme kauppareissullamme nauttimaan jäätelöt, kun vakkaripenkki oli varattu?

Valokuvauksen merkityksellisyydestä

Valokuvassa ajateltiin olevan taikaa, ennen kuin se yleistyi ja arkipäiväistyi. Valokuvaan vangittiin hetki, henki, sielu.

IMG_3919

Olen kuvannut melko paljon. Kymmeniä ja kymmeniä tuhansia kuvia. Ensimmäisen järjestelmäkamerani laskuri ehti mennä kaksi kertaa ympäri ennen kuin vaihdoin sen seuraavaan. Kamerasta on tullut luonteva jatke näkemiselleni, ympäristöni ja ihmisten hahmottamiselle. Kuten elämässäni pyrin hyvään, tuomaan iloa, onnea ja kauneutta maailmaan, niin myös valokuvaamisessa yritän nähdä kohteen kauneuden. Osoittaa arvostukseni. Joillekin se tarkoittaisi ryppyjen siloittelua. Ei minulle. Rypyt ovat merkki eletystä elämästä. (No jonkun näppylän saatan poistaa valokuvasta. Vaikka finni saattaakin viestiä iloisen aktiivisesta hormonitoiminnasta tai suklaan suussasulavuudesta, ei sen tarvitse olla kuvan punainen keskipiste.)

IMG_3938

En halua ottaa kuvia vain kuvaamisen vuoksi. Pyydän naurettavan vähän palkkiota valokuvauskeikoista (itse valokuvaamiseen käytetty aika on vain pieni osa koko prosessia) ja toisaalta mietin tarkkaan, minkä työn otan vastaan. Ja kun valokuvaan, teen sen täydestä sydämestäni. Haluan päästä valokuvaamisen alkuperäiseen tunteeseen. Vangita hetken niin, että kuvaa vielä vuosikymmenten päästä katsellessakin se herättää tunteita ja muistoja. Pistän itseni likoon, toimin täydellä sydämellä. Koska uskon, että lopulta sydän näkee tarkemmin kuin silmä konsanaan.

IMG_4138

Sunnuntaina minulla oli ilo kuvata erään sydämellisen pariskunnan suloisen tyttären kastejuhla. Palautteesta päätellen olen pääsemässä tavoitteeseeni. Hyvä ❤

IMG_3742

”I kyrkan sjöng en duktig lokal solist och en duktig fotograf, Sari Hyvärinen, var med och fotograferade hela ceremonin. Tillställningen fortsatte på Strandhotellet i Dalsbruk, där vi serverades god mat och fick mycket bra service, och där Sari fortsatte fota dopbarnet och gästerna och fick alla på gott humör.”
”Tusen tack för i dag! Du var så duktig och alla var så imponerade av dig. Vi ser fram emot att se resultatet! 🙂 .. Tack än en gång!”
”Tusen tack för den supersnabba leveransen af fotona! ..”
”Tusen tack för de superfina fotona! Det är bara att fakturera vad du vill! 🙂 Tack än en gång!”

IMG_4049

Kiitos teille. Olen jälleen askeleen lähempänä tavoitteitani. Ja olen etuoikeutettu, että olen saanut olla mukana tässäkin, niin monen elämässä tärkeässä hetkessä.

IMG_3967

Ahven nimeltä Kirsikka


Olipa kerran kaksi lasta, jotka lähtivät kalaan. Saivat pienen ahvenen tirriäisen, joka tietysti piti kiikuttaa sangossa kotiin. Ja joka tomerasti leyhytteli eviään ja katseli äitiä niin, ettei tämä tohtinut ottaa kalaa hengiltä. Lapsille kertoi, että kala oli niin pieni, että siitä saatavat kaksi filettä kutistuisivat voissa paistettaessa pienemmiksi kuin sokeripala. Mikä oli ihan totta sekin.

Koska pihan läpi kulki puro ja purossa oli jo valmiiksi pieni laajennos, otti äiti lapionsa ja kaivoi lammen isommaksi. Vaikka puro oli miltei kuiva, alkoi lammen pohjalle tihkua vettä. Suodatinkankaan päälle äiti toi vielä sepeliä ja reunoille kiviä. Laittoi kanaverkon kaksin kerroin puron molemmille suille, kaivosta puhdasta vettä ja lainaksi saadulla suihkulähteellä vielä varmisti, että vesi oli tarpeeksi hapekasta. Tällä välin lapset olivat antaneet kalalle nimeksi Kirsikka.


Lasten jo nukkuessa äiti vielä kävi möyrimässä kukkapenkkiä sen verran, että vastaan tuli mehevä mato. Vei sen ahvenelle ja istuskeli lammen reunalla hetkisen. Kun ei vaan nyt oppisi uimaan selkää. 

%d bloggers like this: