Skip to content

Kotiompelijattaren romaani: unipussi

Paijaten pienen tyttärensä silkkistä tukkaa, kuin kehrättyä kultaa, katsellen, kuinka tumman suklaan väriset silmät peittyivät unesta raskaiden luomien alle ja pitkät, tummat ripset painuivat levollisesti poskille, hän pohti. Katsoi, kuinka unipussi oli jo jäämässä pieneksi. Kun tytär jälleen hyörisi unissaan, muut peitot jäisivät sivuun ja vain unipussi lämmittäisi. Hän päätti ommella uuden. 

Vielä toivotettuaan isommille lapsille hyvät yöt, peiteltyään ja suukoteltuaan nämä hän laskeutui alakertaan, jonne oli tehnyt portaiden alle itselleen ompelusopen. Hellästi hän pyyhkäisi uskollisen Singerinsä pintaa, muistaen kuinka oli tämän yli 25 vuotta sitten ensimmäisillä palkkatyöstä saamillaan tienesteillä ostanut. Miten uskollisesti kone olikaan häntä palvellut kaikki nämä vuodet!

Hän kävi läpi tarvikelaatikoitaan. Pellavainen, tukeva päällikangas, pehmeä sisävuori. Hyvin palvelleesta poolopaidasta tarkoin ratkottu vetoketju. Kirpputorilta kaupanpäällisiksi tingatut napit.


Ompelukone lauloi muulle talolle tuutulauluaan, kun äiti ompeli ja ompeli. Lopulta hän oli tyytyväinen ja kävi itsekin nukkumaan.


Aamun tullen hän pääsi näyttämään valmista unipussia nuorimmaiselleen. Tämä kelpuutti sen hymyssä suin. Äiti itsekin loisti kilpaa auringon kanssa. Tähän unipussiin hän oli ommellut kiinni rakkautensa, huolenpitonsa ja välittämisensä. Toivottavasti se toisi paljon kauniita unia lämmittäessään tulevina koleina öinä!

 

No comments yet

Kiitos, että jaat ajatuksesi kanssamme!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: