Siirry sisältöön

Sanojedin maailmassa

Minua häiritsee suuresti nykyajan mustavalkoinen vastakkainasettelu ja mielipiteiden kärjistäminen. Jos jotain olen elämästä oppinut, niin sen että harvoin asiat ovat selkeästi joko-tai vaan pikemminkin sekä-että. Erilaisia harmaan sävyjä mustavalkoisen sijaan (tai mielellään koko väriskaala).

Koska keskityn kovasti siihen, mitä ja miten esitän asiat ja näkemykseni, tuloksena on helposti jotain ympäripyöreältä vaikuttavaa, loukkaamattomuuteen pyrkivää. Ja toisinaan silti joku loukkaantuu. Ja minkäs minä sille mahdan? Ei voi kumartaa yhteen suuntaan, ettei pyllistä toiseen?

Ja sitten, pohtiako tekstissä sisäistä vai ulkoista maailmaa? Näiden välistä reagointia? Introspektio, ekstrospektio, retrospektiivistä vai spekulatiivista? Aaaargh. Valtavasti ajatuksia päänsisäisestä ja ympäröivästä maailmasta, niin neljän seinän sisältä kuin sen ulkopuoleltakin. Ketä kiinnostaa mikäkin, entä mitä haluan kertoa ja jakaa ison lukijakunnan kanssa?

Kolumnissa pitäisi kertoa omia ajatuksiaan mutta niin, että mielipiteet ovat voimakkaita, jopa kärjistäviä. Näin minulle ohjeistettiin kirjoitettuani ensimmäisen Maaseudun Tulevaisuuden kolumnini. Annettiin vertaus mausteista ohjeeksi. Suoritin hieman aiheeseen liittyvää introspektiota pyykkiä ripustaessani ja tuumasin, että pystyn kyllä tuomaan mielipiteeni voimakkaammin esiin, uskallan ja osaan.

Toisesta kirjoituksestani sain jo lehdestä palautteeksi, että olen menossa oikeaan suuntaan. Sen näyttivät myös tilastot: maanantai-iltapäivänä julkaistu kolumni keikkui pitkään luetuimpana juttuna lehden nettisivuilla, pari päivää viiden luetuimman joukossa. Maaseudun tulevaisuuden Facebook -sivuilla kolumnilla on pitkälti yli sata jakoa, lähes 900 tykkäystä tai muuta reaktiota ja yli 20 kommenttiakin. Suoraan lukijoiltakin sain palautetta, hyvää ja kannustavaa.

Hmm. Ehkä tärkeimpänä kriteerinä on kuitenkin se, miltä itsestä tuntuu. Kun lähetin tekstin, oli hyvä fiilis. Vähän jännittävä jopa. Kirjoittanut olen aina, paljon. Kun kuitenkin olen aikuisiällä kirjoittanut lähinnä asiatekstejä, olen oppinut tuomaan omaa persoonaa tekstiin muuten kuin alleviivaten mielipiteideni kautta.

Nyt lähetin luonnoksen seuraavaksi, puolentoista viikon päästä julkaistavaksi tekstiksi. Mietin, menikö överiksi. Paukuttelenko jo liikaa mielipidehenkseleitä, kenen varpaille astun, kuvittelenko itsestäni liikoja. Tyypillinen rebound, sanoisi kyökkipsykologi. No, pianhan se selviää. (Kääk.)

ps. Miksi suomeksi kirjoitetaan ylös, ruotsiksi ja englanniksi alas. Ja miksi se on kolumnisti, kun se kuulostaa ihan klonkku-addiktilta (Gollum-nisti). Ja ja ja.. Voi tätä sanojen maailmaa, monella kielellä. En kyllästy tähän ihan heti, niin paljon on ihmeteltävää!

img_5257

Kun eteisen remontti on vielä pahasti kesken, kummallisia naulantöröjä löytyy seinältä. Yhteen tyrkkäsin aikanaan lahjaksi saadun joulukoristeen. Olohuoneen valo heijastuu lasiovesta. Odottamattomat yhdistelmät maistuvat joskus parhailta.

No comments yet

Kiitos, että jaat ajatuksesi kanssamme!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: