Siirry sisältöön

Arkisto kohteelle

Kevät on mielentila

Ennen talvilomaa jo vahva kevään tuntu. Aurinko lämmitti, maa alkoi viheriöidä, linnut lauloivat täysin rinnoin. Sitten koitti hiihtoloman ihme ja lunta tuli puoli metriä. Koulun alettua koittivat harmaat, loskaiset ajat ja paperityöt.

Ruokakaupan piskuinen, nuupahtanut helmililja. Loskan alta kallionrinteestä kaivettu sammal. Teeman musta tarjoilukulho.


Kevät on täällä! Taivaan harmaus onkin vain sävyä vaille sininen, katolta sulavan veden tip-tip-tiputus metronomi pihassa sirkuttaville linnuille ja huomenna ollaan jo maaliskuussa ❤

 

Kolme hyvää neuvoa

Sain nauttia harvinaisesta hetkestä itsekseni. Rauhassa lounasta, lehtikasan raakkausta. Selailin Yrittäjäsanomia ja sieltä bongasin Melina Niemen haastattelun. (Hienoa, me viisaat 39-vuotiaat naiset! ❤ ) Tiivistelmä kuului seuraavasti:

  1. TÄRKEIN TEHTÄVÄ
    Johtajan tärkein tehtävä on johtaa asennetta ja tunnelmaa.
  2. ELÄ TÄSSÄ JA NYT
    Aseta tavoitteesi niin korkealle kuin mahdollista. Pysy hetkessä, mene maaliin pala kerrallaan. Vertaa tekemisiäsi tavoitteeseen, vievätkö ne sinua sinne?
  3. OLE ARMOLLINEN ITSELLESI
    Johtajana ei ole koskaan valmis. Jos ei tee virheitä, tekee keskinkertaisesti. Jos menee äärirajoilla, tekee virheitä, mutta kehittyy.

Niin monta hyvää asiaa. Itselle kovin tuttuja, mutta jälleen muistuttamisen arvoisia. Pätevät niin yrittämiseen kuin vaikkapa perhe-elämäänkin. Jos minä toiminnallani luon kielteisen asenteen ja tunnelman kotiin, miten voin odottaa mitään hyvää? Sen sijaan myönteinen ja kannustava asenne, hyvä ja turvallinen tunnelma on kodin tärkeintä antia. Yrittäjyys, äitiys, mikä tahansa jonka haluaa toimivan, joka on itselle tärkeää, jossa haluaa kilvoitella itsensä kanssa ja tulla yhä paremmaksi – kaikissa tärkeintä on oikeanlainen asenne ja tunnelma – ja itsellä on vetovastuu näistä. Ja on turha tavoitella muita kuin tähtiä, keskinkertaiset tavoitteet tuovat korkeintaan keskinkertaisia tuloksia. Elämä on vain nyt, mennyt mennyttä, tulevaisuus vasta matkalla. Elää tässä hetkessä, tulevaisuutta luoden – huikea mahdollisuus! Tietoista läsnäoloa ja omien tavoitteiden rakentamista pala kerrallaan todeksi. Ja – huhheijaa – armollisuus. Tästä olen puhunut ja kirjoittanut niiiin monta sanaa. Kun itse on se, joka itseltään vaatii kaikkein kovimmin, pyrkii viittä vaille täydelliseen, haluaisi ja tekisi mutta kun ei vain aika tai muut resurssit aina anna myöden, ja onnenpotkutkin toisinaan odotuttavat itseään – silloin on armollisuuden paikka.

Tsemppiä, hyvä me kaikki! ❤ Nyt tuoretta kahvia mukiin, kollaamaan metristä to do -listaa. Kääritään hihat ja ryhdytään hommiin. Dreams don’t work unless you do!

IMG_0148.jpg

Loppusuoran rutistus

Tämä on itsentsemppauspostaus. Pystyn tämän palvelun avulla auttamaan muita saamaan (huomattaviakin) tuloja jostakin, mikä yleensä on vain kulueriä. Saan muut hyötymään omista opeistani. Innostan, inspiroin ja autan menestymään!

Mökkivuokraajan käsikirja. Paljon enemmän ja laajempi kokonaisuus kuin vain opas. (Jee!!)

Rakkaiden (ja riekaleisten) pelien pelastusoperaatio

Meillä tykätään pelata lautapelejä. Tai, no, ainakin lapset tykkäävät. Ahkera käyttö jättää jälkensä.


Mihinkään sopimattomat laatikot, jotka falskaavat sisältönsä räjähtäneistä nurkista, ovat 1) kamalan näköiset ja 2) hyvin epäkäytännölliset.

Ratkaisu, joka toimii ainakin meillä, ehkä teilläkin? Mapita!

Leikkasin riekaleisesta kannesta tunnistettavan osan ja laitoin muoviseen mappitaskuun. Taakse ohjeet (kyllä, ne on syytä säilyttää kränän varalta vaikka kaikki osaisivatkin ne ulkoa).



Omaan muovitaskuunsa pelilauta. Kokonsa vuoksi tarvitsi vähän erikoisemman. Koska tällä äidillä löytyi nurkista toimistotarvikkeita kuin pienestä paperipuodista, tarvittavan malliset ja kokoiset löytyivät helposti.


Lopulta oma muovitaskunsa, valokuvien säilytykseen ”oikeasti” tarkoitettu, kaikelle sille pikku tilpehöörille jota löytyi sohvan alta, välistä ja päältä. Suusta ja lelukorin pohjalta. Hukasta. Lajiteltuina ryhmittäin omiin lokeroihinsa.


Toistetaan sama kaikkien (ainakin rispaantuneiden) pelien kohdalla. Mappi kirjahyllyyn – oma silmä ja sielu lepäävät. Mappi pois kirjahyllystä – lapset pääsevät pelaamaan pelillä, jonka kaikki osat löytyvät helposti. Win-win❤

Tekemällä oppii

Tekemällä oppii, yllättäviäkin asioita. Pysähdyin tässä pohtimaan, miten vain ajattelin laittavani Lillanin vuokralle, että minulla olisi varaa pitää se. En kuitenkaan halunnut kadottaa kosketuspintaa ihanaan taloon, joten päätin alkaa vuokrata sitä lyhytaikaiseen majoitukseen.

Muutin hieman kalusteita ja irtaimistoa. Tein sille nettisivut ja pompin innosta, kun sain ensimmäiset vieraat vain pari viikkoa sivujen julkaisun jälkeen, juhannukseksi vuonna 2015.

Sen jälkeen olen hionut Lillanin toimintamallia, markkinointia ja yhteistyökuvioita, mutta perusajatus on ollut koko ajan sama: vieraat kokevat olevansa tervetulleita ihanaan, tunnelmalliseen merenrannalla sijaitsevaan vanhaan hirsitaloon, jossa kaikki palvelut ovat lähellä.

Tähän mennessä olen siis oppinut, miten muokataan talo vuokraukseen sopivaksi ja miten vuokraustoimintaa pyöritetään. Olen oppinut asiakaspalvelusta, nettisivuista (katsopas vaikka miten mainion kyselylomakkeenkin osasin tehdä!), markkinoinnista, yhteistyöstä.

Mutta ennen kaikkea olen oppinut itsestäni. Olen huomannut osaavani priorisoida, ottaa ziljoona asiaa huomioon samanaikaisesti, hoitaa kahta taloa, osaan oppia, mukauttaa toimintaani tilanteen mukaan, minulla on melkoinen paineensietokyky. Edelleenkin olen monella tapaa perfektionisti mutta se ei enää rajoita yhtä pahasti tekemisiäni.

Elämä opettaa niitä, jotka ovat valmiita oppimaan.

Kun katsoo lähelle, voi nähdä kauas. Tässäkin tarkasteluani itseäni ja pohdiskeltuani oivalluksiani ymmärsin, mihin yritykseni toiminnassa haluan seuraavaksi satsata. Kaiken lippulaivaa, Lillania tietenkään unohtamatta❤

Jahka vielä muutama asia varmistuu, kuulet taatusti lisää!

%d bloggers like this: