Rakkaiden (ja riekaleisten) pelien pelastusoperaatio

Meillä tykätään pelata lautapelejä. Tai, no, ainakin lapset tykkäävät. Ahkera käyttö jättää jälkensä.

Mihinkään sopimattomat laatikot, jotka falskaavat sisältönsä räjähtäneistä nurkista, ovat 1) kamalan näköiset ja 2) hyvin epäkäytännölliset.

Ratkaisu, joka toimii ainakin meillä, ehkä teilläkin? Mapita!

Leikkasin riekaleisesta kannesta tunnistettavan osan ja laitoin muoviseen mappitaskuun. Taakse ohjeet (kyllä, ne on syytä säilyttää kränän varalta vaikka kaikki osaisivatkin ne ulkoa).

Omaan muovitaskuunsa pelilauta. Kokonsa vuoksi tarvitsi vähän erikoisemman. Koska tällä äidillä löytyi nurkista toimistotarvikkeita kuin pienestä paperipuodista, tarvittavan malliset ja kokoiset löytyivät helposti.

Lopulta oma muovitaskunsa, valokuvien säilytykseen ”oikeasti” tarkoitettu, kaikelle sille pikku tilpehöörille jota löytyi sohvan alta, välistä ja päältä. Suusta ja lelukorin pohjalta. Hukasta. Lajiteltuina ryhmittäin omiin lokeroihinsa.

Toistetaan sama kaikkien (ainakin rispaantuneiden) pelien kohdalla. Mappi kirjahyllyyn – oma silmä ja sielu lepäävät. Mappi pois kirjahyllystä – lapset pääsevät pelaamaan pelillä, jonka kaikki osat löytyvät helposti. Win-win❤