Siirry sisältöön

Posts from the ‘Fiilistely’ Category

Map Your Life

I’ve been doing some semi BuJo-ingish calendar upkeep for several years now, after accepting that electronic calendars were not my thing (many painful years before acceptance).

So. My calendar upkeep includes a bigger version of calendar in family kitchen. It has all family happenings, places to visit, things to remember, children’s test days, birthday parties, bookings, all the hassle. For there, I print A3 or A4 of this. Then I add the moon cycle in four pictures – black, white, C and D moon for the right days (yes, I love to garden and believe strongly in moon’s uplifting and downtaking force in nature – how could it be any otherwise). I add name days (of course it’s fun to send a card or message to close acquaintance, and it’s quite critical to remember children’s name days!!). I add the flag days. Yes, they check them in the school and maybe some day even I’ll remember them. And whatever other we like to discuss around our kitchen table, children, I and occasional guests we have popping by.

Then I have my personal calendar. My Calendar / BuJo / Journal / Memory Book / My Preciousssss. For there, I print A5 size of this. I love to clip it with scissors so that it makes an extra leaflet to hold on. To make a digit into what I write the name of the month in upright so that when my book is closed I can easily access the right month. Because in my calendar, even though I also make the whole year sight in the quite first pages of it, I like to keep things in timely and linear time logic order. So, I make these monthly sub-pages of these calendar leaflets. My newest inspiration has been to use them as money maps. (Surely you can print the calendar page as big as you want for that as well, I know some of you want to make those Money Map pages up to A1 or A0 size.)

And between those monthly leaflets I include my calendar, all my journaling I do in that month, in order. So that the calendar forms and grows up to be a diary along the way.

I have quite a many daily and weekly actions I follow.

Pearson’s Law:

That which is measured improves.
That which is measured and reported improves exponentially.

But since those are still a bit in a turmoil (new ones coming in to follow-up, old ones being discarded, emerged and under pondering), not diving deeper into those now.

But instead made a funny making-of one calendar page for you viewers. Tested (for the first time, thanks for guidance and inspiration #artflowsessions ) a time-lapse app called Hyperlapse. No editing, no nothing. No filters, music or anything of that fine set you could obviously fix this video with. Just forgetting the phone doing the shooting, plain raw drawing and loving it ❤

So, if you are anywhat like me and love human handwriting and -drawing more than digital line, get your kicks and draw your own calendar pages. It’s bafflingly wonderful. Or just crab your copy here.

 

Yrittäjä-äidin kotona

Kotoa käsin työskentely on ollut minulle tietoinen valinta. Haluan olla mahdollisimman paljon läsnä lasteni elämässä. Aamulla laittamassa aamiaista ja saattelemassa kouluun. Iltapäivällä koulun päätyttyä halaamassa pikku koululaista, kuulemassa koulupäivän kuulumiset ja auttamassa läksyissä. Pienimmällä on vain muutama hoitopäivä, joten suurin osa päivistä vietetäänkin yhdessä kotona, ulkoillen ja monenlaisia asioita puuhastellen. Lähes kaikki työjutuistanikin ovat sellaisia, että voin ottaa lapseni mukaan, tavalla tai toisella.

Idyllistä, monella tapaa. Olen etuoikeutettu ja onnellinen. Osaan ihan aidosti arvostaa tätä kaikkea mahtavuutta, mitä elämääni on siunaantunut, sekä valintojeni kautta että muuten annettuna ❤

Kolikolla on tietysti myös kääntöpuolensa. Täydellisen keskittymisen hetket ovat harvassa. Herään tarkoituksella useamman tunnin ennen lapsia, jotta saan tehokäyttöön aamun rauhalliset hetket. Päiväunen tovi menee yleensä tietokoneella. Illalla lasten nukuttua jatkan, jos jaksan.

Koska ei ole erikseen työminää ja kotiminää, ovat ajatukseni jakautuneet usein moneen eri asiaan samanaikaisesti. Siksi on todella tärkeää, että niin työ- kuin kotiasiatkin ovat selkeitä, järjestyksessä ja kaikelle oma paikkansa. Jos lyhyen keskittymishetken joutuu tuhlaamaan papereiden tai tavaroiden hakemiseen, on turhautumisen määrä suuri. Kun on oikeasti täysin turhaa uhrata yhtään ylimääräistä niistä vuorokauden 1440 minuutista, jotka haluan käyttää joko viettäen lasteni kanssa tai töitä tehden. Ei ole turhempaa kuin etsiä hukassa olevia tumppuja aamun muutamana hetkenä tai auton avaimia, kun on jo kiire. Tai haeskella kriittistä paperia, jonka kulmalle muistaa kirjoittaneensa ylös jonkun kuningaskuningataridean.

Saaristoretkellä työharjoittelijan ja lasten kanssa ❤

Haluan olla itse tavaroineni ja ajatuksineni järjestyksessä ja sitten kaikessa rauhassa flow-tilassa monipuolisia töitäni tehden. Luovuus ei mielestäni ole ristiriidassa järjestyksen kanssa, vaikka muuta yritetäänkin vakuuttaa. Tilaa elämiselle ja tekemiselle ja välineet omilla sijoillaan kaoottisen, hermostuttavan sotkun sijaan. Ehkä tämä on omalta osaltani osittain vastareaktiota usein liiankin reaktiiviseen elämääni. Kenties kultainen keskitie onkin paras: se, että pystyy palauttamaan siisteyden ja järjestyksen ja kuitenkin sietämään (kohtuullisen määrän) epäjärjestystä.

Haluan antaa lapsillenikin osaamisen ja mahdollisuuden tavaroiden ja ajatusten järjestykseen ja hallinnassa pitämiseen. Ja tilaa ja aikaa uppoutumiseen. Piirtämään, lukemaan tai leikkimään. Tai mitä muuta kaipaavatkin touhuta. Ja sitten lopuksi taidon ja rutiinit palauttaa tavarat paikalleen. Koskien niin äitiä kuin lapsiakin.

Tässä meillä on vielä treenaamista. Tahtotila on jo selkeä. Onneksemme saamme apuja pian starttaavasta verkkokurssista Paikka kaikelle lastenhuoneessa, jonne sain vielä Paikka kaikelle -blogiyhteistyössä 10 euron alennuksen myös SINULLE. Kurssin hinta tuon linkin kautta 79€, kun normaali hinta 89€. Hyödynnä sinäkin kurssin opit ja vapauta itsesi ja lapsesi jatkuvan tavaratuskailun ikeestä.

lastenhuoneessa

Paljon enemmän kuin vain työtä

Joskus käy niin, että menee valokuvaamaan kiinteistöä ja huomaakin kuvaavansa koiraa. Huomaa tyttärensä – ja itsensä – ystävystyneen huvilan omistajan kanssa. Huomaa olevansa täysillä, koko sydämestään mukana tekemisessä, joka on niin paljon enemmän kuin työtä. Täyttä elämää ❤ Ja huvilan vuokrauskin uskottiin hoitooni. Vieraita otetaan nyt ensi alkuun vain suositusten perusteella. Ihana Strandbacken!

IMG_6403IMG_6399

Loppusuoran rutistus

Tämä on itsentsemppauspostaus. Pystyn tämän palvelun avulla auttamaan muita saamaan (huomattaviakin) tuloja jostakin, mikä yleensä on vain kulueriä. Saan muut hyötymään omista opeistani. Innostan, inspiroin ja autan menestymään!

Mökkivuokraajan käsikirja. Paljon enemmän ja laajempi kokonaisuus kuin vain opas. (Jee!!)

Lämpimäisiä❤

Leivoin lasten kanssa sämpylöitä iltapalaksi. Muutama jäi aamiaisellekin😊 Ei se aina paljon vaadi. Ja taatusti antaa enemmän kuin ottaa. Ihana arki❤

Arvaatko, mistä on kyse?

Olet elävä kaikentietotoimisto. Osaat vastata niin siihen, miksi kuu kiertää maata kuin siihenkin, missä villasukan toinen pari on. Osaat parantaa kolhun puhalluksella ja pusulla. Osaat kokata, leipoa ja siivota yhdellä kädellä, koska toinen käsi kannattaa lonkallasi samaan aikaan kymmenkiloista käsittämättömän ulottuvaa ja huitelevaa rakkauden hedelmää. Osaat Pikku kakkosen tunnusmusiikin ulkoa ja vaihdattaa leikin toiseksi ennen riidan tuloa. Osaat vastata jatkuvana syöttönä tuleviin viesteihin vilmasta, mesestä ja muualta, koskevathan ne kalleinta mitä sinulla on. Osaat organisoida menemiset, tulemiset ja lakanoiden mankeloinnin. Osaat pitää yllä perinteitä ja luoda uusia. Osaat sanoa ei ja kertoa rakastavasi hirmu paljon. Osaat tuoda tullessasi ja viedä mennessäsi. Osaat letittää ja sipaista otsalta hiukset niin etteivät ne ihan yllä ruokaan. Osaat kevyesti paijata kyynärpäätä niin ettei se ole ruokapöydällä syödessä ja sujuvasti vaihtaa haarukan vasemmalle, veitsen oikealle samalla kiittäen pöydän kattajaa. Osaat neuvoa ystävyydessä, peleissä ja koulutehtävissä samalla kun naputat nauloja tai napitat bodyä. Osaat tehdä maailman parasta ruokaa supernopeasti. Osaat jakaa vaativimmatkin tehtäväsi kahden minuutin osatehtäviin sillä sen verran ehdit keskittyä niihin ennen kuin sinua taas tarvitaan. Osaat pelastaa pesuun menevän haalarin taskusta kiven, joka on oikeasti aarre ja kylpyhain suuhun juuttuneen legoukkelin. Osaat lukea iltasadun niin, että sen jälkeen tulee hyvä yö ja kauniit unet. Mitä tämä on? Maailman ihanin juttu. Äitiys ❤️

img_7232

Lettuluksusta

Pieni oivallus, suuri ilo. Ihana❤️

Valokuvauksen merkityksellisyydestä

Valokuvassa ajateltiin olevan taikaa, ennen kuin se yleistyi ja arkipäiväistyi. Valokuvaan vangittiin hetki, henki, sielu.

IMG_3919

Olen kuvannut melko paljon. Kymmeniä ja kymmeniä tuhansia kuvia. Ensimmäisen järjestelmäkamerani laskuri ehti mennä kaksi kertaa ympäri ennen kuin vaihdoin sen seuraavaan. Kamerasta on tullut luonteva jatke näkemiselleni, ympäristöni ja ihmisten hahmottamiselle. Kuten elämässäni pyrin hyvään, tuomaan iloa, onnea ja kauneutta maailmaan, niin myös valokuvaamisessa yritän nähdä kohteen kauneuden. Osoittaa arvostukseni. Joillekin se tarkoittaisi ryppyjen siloittelua. Ei minulle. Rypyt ovat merkki eletystä elämästä. (No jonkun näppylän saatan poistaa valokuvasta. Vaikka finni saattaakin viestiä iloisen aktiivisesta hormonitoiminnasta tai suklaan suussasulavuudesta, ei sen tarvitse olla kuvan punainen keskipiste.)

IMG_3938

En halua ottaa kuvia vain kuvaamisen vuoksi. Pyydän naurettavan vähän palkkiota valokuvauskeikoista (itse valokuvaamiseen käytetty aika on vain pieni osa koko prosessia) ja toisaalta mietin tarkkaan, minkä työn otan vastaan. Ja kun valokuvaan, teen sen täydestä sydämestäni. Haluan päästä valokuvaamisen alkuperäiseen tunteeseen. Vangita hetken niin, että kuvaa vielä vuosikymmenten päästä katsellessakin se herättää tunteita ja muistoja. Pistän itseni likoon, toimin täydellä sydämellä. Koska uskon, että lopulta sydän näkee tarkemmin kuin silmä konsanaan.

IMG_4138

Sunnuntaina minulla oli ilo kuvata erään sydämellisen pariskunnan suloisen tyttären kastejuhla. Palautteesta päätellen olen pääsemässä tavoitteeseeni. Hyvä ❤

IMG_3742

”I kyrkan sjöng en duktig lokal solist och en duktig fotograf, Sari Hyvärinen, var med och fotograferade hela ceremonin. Tillställningen fortsatte på Strandhotellet i Dalsbruk, där vi serverades god mat och fick mycket bra service, och där Sari fortsatte fota dopbarnet och gästerna och fick alla på gott humör.”
”Tusen tack för i dag! Du var så duktig och alla var så imponerade av dig. Vi ser fram emot att se resultatet! 🙂 .. Tack än en gång!”
”Tusen tack för den supersnabba leveransen af fotona! ..”
”Tusen tack för de superfina fotona! Det är bara att fakturera vad du vill! 🙂 Tack än en gång!”

IMG_4049

Kiitos teille. Olen jälleen askeleen lähempänä tavoitteitani. Ja olen etuoikeutettu, että olen saanut olla mukana tässäkin, niin monen elämässä tärkeässä hetkessä.

IMG_3967

Lillanista ja yleisemmin

Tsekkasin Lillanin nettisivujen speksejä. Pian 11 000 näyttökertaa ja lähes 3000 kävijää! Ihan us-ko-mat-to-man huikea määrä❤️ Sivu on ollut pystyssä juuri vuoden päivät – tuntuu, kuin olisin ihan vastikään niitä askarrellut. Kyllä, Lillan on ihana. Mutta varmasti jotain tekemistä asian suhteen on minunkin puuhasteluillani. Antaa lisäpontta, uskoa itseen. (Jee!) Kyllä nyt rinta rottingilla painun jatkamaan Mökkivuokraajan käsikirjan tekoa😊

Kesäleiri

Leiristä oli puhuttu pitkin kevättä. Isompien lasten ensimmäinen leiri! Kaksi yötä teltoissa! Vuosikymmenten perinteinen, paikallinen kunnan järjestämä, liikuntapainotteinen Kamp Kiila (ent. Ekniemi). Ilmoittautuminen heti kun mahdollista, että saatiin varmasti lapsille paikat. Kun infokirje kolahti sähköpostiin, alkoi kuumeinen valmistautuminen – toisella lapsella. Mitkä olisivat hyvät discovaatteet? Entä jos sitä tätä ja tuota? Maailma melkein romahti, kun sovittu telttapari kertoikin lähtevänsä Lontooseen eikä pääsisikään leirille. Toinen lapsi taas – meneehän se valmistautuminen Aku Ankkaa lukemalla, ja trampalla pomppimallakin.

Lopulta kaikki mukaan tuleva oli nimiöity ja pakattu. Matkaan! Ihana, idyllinen vanha talo, sauna, liikuntakenttä kiipeilytelineineen, iso metsä ja merenranta sopivan pyöräilymatkan päässä.

Oma teltta telttakylän jatkoksi, vanhat ja uudet kaverit naapureina.

Makuualustojen ja makuupussien huolellinen asettelu osoittautui turhaksi, sillä molemmat lapset nukkuivatkin sitten kavereiden teltoissa. Mutta hyvä toki oli olla tavaravarasto niille kaikille vaatteille, joita ei sitten käytettykään mutta jotka silti mystisesti olivat aivan hiekassa ja sammaleessa😊

Ensimmäisen aamuherätyksen hoito Luonto Äiti mahtavalla ukkosenjyrähdyksellä. Onneksi tutut yövahdit (jotka olivat valoisan yön aikana korjanneet polkupyöriä ja siirrelleet tavaroita sateen varalta taivasalta telttojen suojiin) olivat paikalla ja tehtäviensä tasalla.

Antoisa kesäleiri. Kokemuksia, elämyksiä, oppeja itsestä ja elämästä. Univelkaa, likaiset varpaat. Lämpimän suihkun ja valtavan ruokamäärän jälkeen uni maistui omassa sängyssä makeasti. Leirielämä❤️

%d bloggers like this: