Siirry sisältöön

Posts from the ‘Itsensä kehittäminen’ Category

Loppusuoran rutistus

Tämä on itsentsemppauspostaus. Pystyn tämän palvelun avulla auttamaan muita saamaan (huomattaviakin) tuloja jostakin, mikä yleensä on vain kulueriä. Saan muut hyötymään omista opeistani. Innostan, inspiroin ja autan menestymään!

Mökkivuokraajan käsikirja. Paljon enemmän ja laajempi kokonaisuus kuin vain opas. (Jee!!)

Tekemällä oppii

Tekemällä oppii, yllättäviäkin asioita. Pysähdyin tässä pohtimaan, miten vain ajattelin laittavani Lillanin vuokralle, että minulla olisi varaa pitää se. En kuitenkaan halunnut kadottaa kosketuspintaa ihanaan taloon, joten päätin alkaa vuokrata sitä lyhytaikaiseen majoitukseen.

Muutin hieman kalusteita ja irtaimistoa. Tein sille nettisivut ja pompin innosta, kun sain ensimmäiset vieraat vain pari viikkoa sivujen julkaisun jälkeen, juhannukseksi vuonna 2015.

Sen jälkeen olen hionut Lillanin toimintamallia, markkinointia ja yhteistyökuvioita, mutta perusajatus on ollut koko ajan sama: vieraat kokevat olevansa tervetulleita ihanaan, tunnelmalliseen merenrannalla sijaitsevaan vanhaan hirsitaloon, jossa kaikki palvelut ovat lähellä.

Tähän mennessä olen siis oppinut, miten muokataan talo vuokraukseen sopivaksi ja miten vuokraustoimintaa pyöritetään. Olen oppinut asiakaspalvelusta, nettisivuista (katsopas vaikka miten mainion kyselylomakkeenkin osasin tehdä!), markkinoinnista, yhteistyöstä.

Mutta ennen kaikkea olen oppinut itsestäni. Olen huomannut osaavani priorisoida, ottaa ziljoona asiaa huomioon samanaikaisesti, hoitaa kahta taloa, osaan oppia, mukauttaa toimintaani tilanteen mukaan, minulla on melkoinen paineensietokyky. Edelleenkin olen monella tapaa perfektionisti mutta se ei enää rajoita yhtä pahasti tekemisiäni.

Elämä opettaa niitä, jotka ovat valmiita oppimaan.

Kun katsoo lähelle, voi nähdä kauas. Tässäkin tarkasteluani itseäni ja pohdiskeltuani oivalluksiani ymmärsin, mihin yritykseni toiminnassa haluan seuraavaksi satsata. Kaiken lippulaivaa, Lillania tietenkään unohtamatta❤

Jahka vielä muutama asia varmistuu, kuulet taatusti lisää!

Elämän opetuksia (=räjähtänyt muumitalo)

Olen tehnyt jouluksi muumitalon muotoisen piparimökin pian kymmenen vuoden ajan. Pitäisi sujua rutiinilla, neh?


Tuin romahtamaisillaan olevaa rakennusta mukein ja lahjanauhoin mutta se levähti silti. Otin pienen tuumimistauon, jonka lopputulemasta olen ylpeä. 

  1. Elämässä ei aina kaikki mene halutusti tai suunnitellusti. Syynä voi olla vitkastelu, hätäily tai vaikka alunperin (suunnitellun lopputuleman kannalta) yhteensopimattomat  osat. 
  2. Jos hommat leviävät käsiin, on fiksua ottaa aikalisä ja tarkastella tilannetta eri näkökulmista. 
  3. Lopputulos voi olla monella tapaa parempi kuin alunperin toivottu, vaikka ei muistuttaisi suunniteltua laisinkaan. 
  4. Riittää kun tekee parhaansa, pyrkii hyvään ja on valmis improvisoimaan tarvittaessa. 


Lapset tulevat taatusti pitämään supermakeasta hässäkästä, vaikka se omaa silmää särkeekin. Lapsia varten sen kuitenkin teen, joten eikö ole vain hyvä että madalletusta tönöstä paljastuu lisää sokerikuorrutettua piparisulppua. Sitäpaitsi ent. katto näyttää vaikka karkkitulivuorelta, jos oikein mielikuvitusta venyttää. Eikä loppiaisena tapahtuva parempiin suihin saattokaan harmita yhtään! (Ja Muumipeikko ja Niiskuneitikin näyttävät ihan tyytyväisiltä. Niin tekijäkin, enpä olisi uskonut vielä jokunen vuosi sitten. Taidan tulla vanhaksi ja viisaaksi.)

Normipäivä

Tiedättehän. Aamulla herätys, lapset aamupalalle, kaksi kouluun, kolmas käsivarrella (puhkeavat hampaat vaivaavat). Ruokakauppaan ja takaisin pyöräillen (Kånkeniin mahtuu kuusi litraa maitoa), virallisia papereita, polttopuiden tekoa, lounasta, vanerin sahailua portaikon alapohjaan, välipalaa ja juttelua koululaisten kanssa, läksyjen tarkistusta, puukkosahalla välikattoon portaikon aukko ja tenavat innoissaan ramppaamaan uusia portaita, kasvimaan lohkon valmistelu ja valkosipulien istutus, lohikeiton valmistus, illallinen ja iltasadut. Nyt lämmityskattilassa tuli ja vähän lisää paperihommia ennen suihkua ja nukkumaanmenoa. Miten sinun päiväsi on sujunut?

Valinnoista, vallasta ja vastuusta

Lähetin ehdotukseni seuraavaksi julkaistavaksi kolumniksi saatesanoin: ”Alan todella pitää siitä, että voin kirjoittaa omia mielipiteitäni ja ajatuksiani niinkin monen luettavaksi. Ja kenties edes rahtusen vaikuttaa siihen, että maailmasta tulisi vähän parempi paikka. Oma pikku pisarani maailman tekojen valtamereen.”

Jos pysähtyy miettimään hetkeksi, meillä kaikilla on valtava vaikutus maailmaan. Jokainen tekomme, sanamme, valintamme tehdä tai jättää tekemättä, vaikuttaa. Itseemme, toisiin ihmisiin, ympäristöön, luontoon, maapallon hyvinvointiin, maailmankaikkeuden värähtelytasoon. Valta, ja siten myös vastuu.

Kuka tiedostaa jokaisen ajatuksensa ja aikeensa kohdalla, minkälaisia vaikutuksia sillä on kaikkeen? Ei kukaan, tietenkään. Kukaan ei voi ottaa niin monta askelta etäämmäs että näkisi koko maailmankaikkeuden kudelman keskinäisine vuorovaikutussuhteineen ydinhiukkaisista galaksien väliseen avaruuteen. Mutta ymmärtääkseni keskeisintä on pyrkimys. Se että tavoittelee teoillaan, valinnoillaan, sanoillaan hyvää. Että toimii enemmän rakkaudesta kuin pelosta käsin.

Elämä on oppimista varten. Minkä oppimista? Ehkä miten olla ihmisiksi. Miten rakastaa, vaalia, arvostaa tuhoamisen, hajottamisen ja lyttäämisen sijaan. Kukaan ei ole koskaan valmis. Jopa itse Dalai Lama kertoo, kuinka hän edelleen, 80-vuotiaana, pitää itseään opiskelijana. Opettelemassa elämää, anteeksiantoa, suvaitsevaisuutta. Kasvu vaatii aikaa. Meillä jokaisella on sitä yhden elämän verran (hieman variaatiota uskonnosta riippuen). Miten sinä käytät elämäsi?

Itse pyrin kehittymään kohti luottamusta, rakkautta, arvostusta. Ja opettamaan samaa lapsillenikin. Ehkä sanani tai ajatukseni pystyvät auttamaan jonkun muunkin kehitystä, huikea ajatus.

PS. Jos kiinnostaa, edellisessä kolumnissani messusin nykyhallituksen valinnoista, rakkaudesta tavaraan ennemmin kuin ihmiseen, mietin kvartaalitalouden kasvatin pärjäämistä ja pohdin, vievätkö hallituksen ratkaisut meitä kohti dystopiaa vai utopiaa. Ja siteerasin presidentti Niinistön siteerausta unelmoida suuresti.

Sanojedin maailmassa

Minua häiritsee suuresti nykyajan mustavalkoinen vastakkainasettelu ja mielipiteiden kärjistäminen. Jos jotain olen elämästä oppinut, niin sen että harvoin asiat ovat selkeästi joko-tai vaan pikemminkin sekä-että. Erilaisia harmaan sävyjä mustavalkoisen sijaan (tai mielellään koko väriskaala).

Koska keskityn kovasti siihen, mitä ja miten esitän asiat ja näkemykseni, tuloksena on helposti jotain ympäripyöreältä vaikuttavaa, loukkaamattomuuteen pyrkivää. Ja toisinaan silti joku loukkaantuu. Ja minkäs minä sille mahdan? Ei voi kumartaa yhteen suuntaan, ettei pyllistä toiseen?

Ja sitten, pohtiako tekstissä sisäistä vai ulkoista maailmaa? Näiden välistä reagointia? Introspektio, ekstrospektio, retrospektiivistä vai spekulatiivista? Aaaargh. Valtavasti ajatuksia päänsisäisestä ja ympäröivästä maailmasta, niin neljän seinän sisältä kuin sen ulkopuoleltakin. Ketä kiinnostaa mikäkin, entä mitä haluan kertoa ja jakaa ison lukijakunnan kanssa?

Kolumnissa pitäisi kertoa omia ajatuksiaan mutta niin, että mielipiteet ovat voimakkaita, jopa kärjistäviä. Näin minulle ohjeistettiin kirjoitettuani ensimmäisen Maaseudun Tulevaisuuden kolumnini. Annettiin vertaus mausteista ohjeeksi. Suoritin hieman aiheeseen liittyvää introspektiota pyykkiä ripustaessani ja tuumasin, että pystyn kyllä tuomaan mielipiteeni voimakkaammin esiin, uskallan ja osaan.

Toisesta kirjoituksestani sain jo lehdestä palautteeksi, että olen menossa oikeaan suuntaan. Sen näyttivät myös tilastot: maanantai-iltapäivänä julkaistu kolumni keikkui pitkään luetuimpana juttuna lehden nettisivuilla, pari päivää viiden luetuimman joukossa. Maaseudun tulevaisuuden Facebook -sivuilla kolumnilla on pitkälti yli sata jakoa, lähes 900 tykkäystä tai muuta reaktiota ja yli 20 kommenttiakin. Suoraan lukijoiltakin sain palautetta, hyvää ja kannustavaa.

Hmm. Ehkä tärkeimpänä kriteerinä on kuitenkin se, miltä itsestä tuntuu. Kun lähetin tekstin, oli hyvä fiilis. Vähän jännittävä jopa. Kirjoittanut olen aina, paljon. Kun kuitenkin olen aikuisiällä kirjoittanut lähinnä asiatekstejä, olen oppinut tuomaan omaa persoonaa tekstiin muuten kuin alleviivaten mielipiteideni kautta.

Nyt lähetin luonnoksen seuraavaksi, puolentoista viikon päästä julkaistavaksi tekstiksi. Mietin, menikö överiksi. Paukuttelenko jo liikaa mielipidehenkseleitä, kenen varpaille astun, kuvittelenko itsestäni liikoja. Tyypillinen rebound, sanoisi kyökkipsykologi. No, pianhan se selviää. (Kääk.)

ps. Miksi suomeksi kirjoitetaan ylös, ruotsiksi ja englanniksi alas. Ja miksi se on kolumnisti, kun se kuulostaa ihan klonkku-addiktilta (Gollum-nisti). Ja ja ja.. Voi tätä sanojen maailmaa, monella kielellä. En kyllästy tähän ihan heti, niin paljon on ihmeteltävää!

img_5257

Kun eteisen remontti on vielä pahasti kesken, kummallisia naulantöröjä löytyy seinältä. Yhteen tyrkkäsin aikanaan lahjaksi saadun joulukoristeen. Olohuoneen valo heijastuu lasiovesta. Odottamattomat yhdistelmät maistuvat joskus parhailta.

Tietä tieten

Päivän harvoja hetkiä, jolloin purkaa rästihommia, jotka eivät hoidu vasemmalla – tai minun tapauksessani oikealla – kädellä arjen pyörittämisen lomassa. Lapset nukkuvat ja talossa rauha (ja kaaos). Normaalisti tässä vaiheessa alan järjestää, siivota, hoitaa ja tehdä. Nyt valitsen toisin. 

Päätän käyttää aikaa kokonaisuuden miettimiseen. Minne olen matkalla, minne haluan olla? Miten pääsen sinne?

Ovatko keinoni toimia toimivat? (Ilmeisesti eivät ainakaan täysin, ideaalini olisi että talon hiljentyessä voisin itsekin hiljetä, rentoutua ja levätä.) Miten kehittää ympäristöäni ja itseäni niin, että tavoitteisiini pääsy olisi helpompaa?

Joskus on tärkeää tarkastella, mitä seinää vasten tikkaat nojaavat ja ovatko tikkaat paras mahdollinen apuväline kiipeämiseen silmittömän kapuamisen sijaan. Suunnattoman suunnattoman työn sijaan valittuja, oikein kohdistettuja tekoja. 

Isoja ja pieniä oivalluksia luvassa. Arjen apuja, mielen mullistuksia. Tavoitteen saavuttelemisen lisäksi myös matka on syytä taittaa tieten ja taiten.


Kuvan henkilöt liittyvät löyhästi tapaukseen. Kuka tunnistaa, minne pysähdyimme kauppareissullamme nauttimaan jäätelöt, kun vakkaripenkki oli varattu?

Valokuvauksen merkityksellisyydestä

Valokuvassa ajateltiin olevan taikaa, ennen kuin se yleistyi ja arkipäiväistyi. Valokuvaan vangittiin hetki, henki, sielu.

IMG_3919

Olen kuvannut melko paljon. Kymmeniä ja kymmeniä tuhansia kuvia. Ensimmäisen järjestelmäkamerani laskuri ehti mennä kaksi kertaa ympäri ennen kuin vaihdoin sen seuraavaan. Kamerasta on tullut luonteva jatke näkemiselleni, ympäristöni ja ihmisten hahmottamiselle. Kuten elämässäni pyrin hyvään, tuomaan iloa, onnea ja kauneutta maailmaan, niin myös valokuvaamisessa yritän nähdä kohteen kauneuden. Osoittaa arvostukseni. Joillekin se tarkoittaisi ryppyjen siloittelua. Ei minulle. Rypyt ovat merkki eletystä elämästä. (No jonkun näppylän saatan poistaa valokuvasta. Vaikka finni saattaakin viestiä iloisen aktiivisesta hormonitoiminnasta tai suklaan suussasulavuudesta, ei sen tarvitse olla kuvan punainen keskipiste.)

IMG_3938

En halua ottaa kuvia vain kuvaamisen vuoksi. Pyydän naurettavan vähän palkkiota valokuvauskeikoista (itse valokuvaamiseen käytetty aika on vain pieni osa koko prosessia) ja toisaalta mietin tarkkaan, minkä työn otan vastaan. Ja kun valokuvaan, teen sen täydestä sydämestäni. Haluan päästä valokuvaamisen alkuperäiseen tunteeseen. Vangita hetken niin, että kuvaa vielä vuosikymmenten päästä katsellessakin se herättää tunteita ja muistoja. Pistän itseni likoon, toimin täydellä sydämellä. Koska uskon, että lopulta sydän näkee tarkemmin kuin silmä konsanaan.

IMG_4138

Sunnuntaina minulla oli ilo kuvata erään sydämellisen pariskunnan suloisen tyttären kastejuhla. Palautteesta päätellen olen pääsemässä tavoitteeseeni. Hyvä ❤

IMG_3742

”I kyrkan sjöng en duktig lokal solist och en duktig fotograf, Sari Hyvärinen, var med och fotograferade hela ceremonin. Tillställningen fortsatte på Strandhotellet i Dalsbruk, där vi serverades god mat och fick mycket bra service, och där Sari fortsatte fota dopbarnet och gästerna och fick alla på gott humör.”
”Tusen tack för i dag! Du var så duktig och alla var så imponerade av dig. Vi ser fram emot att se resultatet! 🙂 .. Tack än en gång!”
”Tusen tack för den supersnabba leveransen af fotona! ..”
”Tusen tack för de superfina fotona! Det är bara att fakturera vad du vill! 🙂 Tack än en gång!”

IMG_4049

Kiitos teille. Olen jälleen askeleen lähempänä tavoitteitani. Ja olen etuoikeutettu, että olen saanut olla mukana tässäkin, niin monen elämässä tärkeässä hetkessä.

IMG_3967

Kärsivällisyyden kehittämisestä

Kärsivällisyys on käsittämättömän laaja aihe (kuten mikä tahansa, kun sitä oikein todella rupeaa penkomaan tai pohtimaan). Koska lupasin ystävälleni, joka oman arvionsa mukaan kärsii kärsimättömyydestä (anteeksi, tämä sanaleikki pakottaa viittaamaan vanhaan vitsiin, jossa pappi sanoi vastavihkimälleen nuorelle elefanttiparille: ”kärsikää toisianne”), turha menna johdannossa tämän syvemmälle.

On vaikeaa olla kärsivällinen. Biologinen syy 1: Aivojemme eläinosa on rakennettu olemaan alati valppaana ja havaitsemaan pienimmätkin poikkeamat ympäristössä. Siksi nykymaailmassa, jossa koko maailman informaatio on muutaman klikkauksen päässä, viestit mesessä, whatsapissa, instassa, febessä, säpossa tai tekstareina kilahtelevat taskussa koko ajan, tarkkaavaisuuttamme koetellaan. Biologinen syy 2: pystymme todellisuudessa keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan (mieli pystyy pitämään samaan aikaan viidestä seitsemään – harjoitellen jopa yhdeksään – erillistä elementtiä aktiivisena mutta nämä ovat pienempiä asioita, ei suuria jonglöörattavia kokonaisuuksia), joten multitasking tarkoittaa todellisuudessa sitä, että vaihdamme mikrosekunneissa aina yhdestä tehtävästä toiseen ja sitten takaisin. Tämä jatkuva huomion ja keskittymisen vaihto rasittaa mieltämme, aivojamme ja tahdonvoimaamme – sekä kärsivällisyyttämme.

Kärsivällisyys on hyve, jota voi auttaa sekä ulkoisiin tekijöihin vaikuttamalla että sisäisiä tekijöitä kehittämällä.

  1. Rajoita informaatiotulvaa. Anna liskoaivojesi latautua rauhassa ja kokea turvallisuuden tunnetta ärsyketulvaa vähentämällä. Tämä voi aiheuttaa ensin vieroitusoireita, koska jatkuva ärsyketykitys tuottaa elimistöön stressihormonien avulla ylivirittyneisyyden tilan, jonka lauetessa nuupahdus ja kaipuu aiempaan on todennäköistä mutta onneksi lyhytaikaista.
  2. Keskity yhteen asiaan kerrallaan. Pidä pieni tauko aina vaihtaessasi asiasta toiseen, ja anna aivojesi pysyä mukana. Tähän riittää vaikka tapahtuman itselleen sanoittaminen hiljaa mielessään. Muista myös kehua itseäsi, kun saat yhden, edes pienen, osion valmiiksi!
  3. Tiedosta kärsimättömyytesi aiheuttaja. Liian kiire? Liian tiukka aikataulu? Karsi tekemisiä. Jätä pois epämieluisat tai pitkän tähtäimen tavoitteitasi tukemattomat asiat. Opettele sanomaan ei. Delegoi tehtäviäsi, vastuuta muita. Älä uhriudu hoitamattomien hommien kasan alle. Jätä kalenteriin enemmän tilaa, väljyyttä. Varaa aikaa myös itsellesi, buukkaa kalenterista tarvittaessa lepohetkiä, omaa aikaa ja leposteluaikaa rakkaiden kanssa.
  4. Jos tekemättömät asiat ovat epäselvänä, stressaavana kasana tai vyyhtinä ajukopassa, kärsimättömyys iskee helposti. Kirjoita ylös KAIKKI tehtävät, jotka mielessäsi odottavat huomiota ja toimeen tarttumista. Varoitus: luvassa voi olla toooosi pitkä lista. Käy sitten tämä lista läpi. Yliviivaa merkityksettömät. Vapauttavaa! Siirrä Ehkä joskus -listalle ne, jotka eivät tunnu tärkeiltä, mutta joista tuntuu vaikealta luopua yliviivaamalla. Lajittele loput sen mukaan, ovatko ne ”pakko” tehdä vai haluatko tehdä ne. Tee joka päivä jotain niistä asioista, jotka edistävät tavoitteitasi ja unelmiasi – pidä tästä kiinni. Jokainen päivä vie sinut tällöin lähemmäs unelmien elämääsi. Listaus siksi, koska on turha kuormittaa mieltä yrittämällä muistaa kaikki se, minkä voi kirjoittaa ylös.
  5. Tunnista tilanteet, joissa usein menetät kärsivällisyytesi. (Pidä tarvittaessa kirjaa kilahduksistasi, niin opit tunnistamaan omat kamelin oljenkortesi.) Usein jo tiedostaminen auttaa. Tapahtumat, ihmiset, sanonnat, tilanteet. Yleensä näissä on jotain, mitä meidän on vaikea hyväksyä, ehkä jokin pieni nalkuttava tunne, tai sitten suuri huutava vääryys. Tunnista, tiedosta, toimi. Muuta tilannetta tai muuta itseäsi tilanteen suhteen.
  6. Pitkällä tähtäimellä kärsivällisyydessä on kyse omasta asenteesta elämään ylipäänsä. Nopean – ja silti oikeasti toimivan – avun saa, kun oppii rentoutumaan kärsimättömyyden iskiessä. Hengitä muutaman kerran syvään, pyri tyhjentämään mielesi. Keskity vain hengitykseesi kunnes tunnet rauhoittuneesi riittävästi.
  7. Päästä irti. Jos et voi tehdä mitään sille, mikä laukaisee kärsimättömyytesi, anna sen olla. Opettele hyödyntämään tilannetta. Autosi seisoo tuskaisessa ruuhkassa? Mahtavaa! Pääset kuuntelemaan klassista musiikkia/uusia äänikirjoja/opettelemaan uutta kieltä opetus-cd:ltä. Toimii aluksi erityisesti pienemmissä kärsimättömyyttä aiheuttavissa asioissa. Kun sujuu pienemmissä asioissa, huomaat kärsivällisyytesi kasvaneen niin, että voit laajentaa mallia suurempiinkin asioihin.
  8. Muista, että suurin osa asioista vie aikaa toteutuakseen. Kaikki-mulle-nyt-heti ei vain valitettavasti yleensä toimi, ja jos tuntuu, että aikaa tuhlaantuu, käytä aikasi johonkin muuhun odotellessasi. Ja yleensä ne tärkeimmät asiat vaativat kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista.
  9. Keskity tärkeimpiin asioihin. Olethan tietoinen omista arvoistasi? Keskity niihin, tai keskity parantamaan maailmaa olemalla ystävällinen, anteeksiantava, kiitollinen. Panosta merkityksellisimpiin asioihin.
  10. Paras tapahtukoon. Tee parhaasi unelmiesi ja itsellesi tärkeiden asioiden eteen, ja sitten siirry sivustakatsojaksi ja anna asioiden vain tapahtua. Seuraa, tietoisesti, miten asiat etenevät. Joskus asiat menevät kuten olet toivonut, toisinaan eivät. Ja usein jälkikäteen tarkasteltuna onkin ollut varsinainen onnenpotku, ettei alkuperäinen toiveesi toteutunutkaan. Paras tapahtukoon.
  11. Ole myönteinen. Suhtaudu elämään ilolla. Myönteisyys on olennainen osa kärsivällisyyttä. Muista, että elämä ei ole kilpajuoksua määränpäähän, vaan matka, jonka jokaisesta askeleesta on mahdollista iloita.
  12. Vain muutos on pysyvää. Hyväksy, että suunnitelmasi eivät aina toteudukaan. Päästä irti lempeästi. Pidä odotuksesi realistisina – niin olosuhteiden kuin muiden toiminnankin suhteen. Ihmiset, tai maailma, eivät ole täydellisiä. Kärsimättömyys ei ainakaan muuta muita yhtään parempaan suuntaan. Jos toivot toisen muuttavan toimintatapojaan, kerro tästä hänelle. Mutta muista, että toista ei voi muuttaa, vain itseään. Eikä toisaalta mitä tahansa tarvitse kestää. Joskus on viisainta poistua tilanteesta.
  13. Anna itsellesi tauko. Älä tee muutamaan minuuttiin mitään. Istu hiljaa ja ajattele. ÄLÄ TEE MITÄÄN. Saatat tuntea itsesi kärsimättömäksi, mutta tämän aikalisän avulla voit aidosti hidastaa maailmasi pyörimistä.
  14. Älä oleta liikoja. Olisi helpompi olla kärsivällinen, jos vauvat eivät itkisi, lapset huutaisi, astiat menisi rikki tai tietokoneet kosahtaisi. Ajatus siitä, että voit olla kärsivällinen sitten, kun kaikki sujuu pulmitta, on vain oman elämänsä turhaa hankaloittamista.
  15. Käännä vastoinkäymiset voitoksesi. Ärsyttävimmät ja vaikeimmat asiat ovat parhaita opettajiasi ja tehokkaimpia kärsivällisyysharjoituksiasi.
  16. Voit olla kärsivällinen koska tahansa. NYT. Hengitä syvään, seuraa, miten ilma virtaa kehossasi. Ajatukset ovat vain virtaa, joka kulkee ilman, että sinun tarvitsee millään tavalla reagoida siihen. Olet itse kärsivällisyys. Puu, joka kasvaa juurien kautta maasta saamastaan ravinnosta ja korkealta lehvistöstä saamastaan hapesta ja auringosta. Ikiaikainen vuori, joka vain on, vaikka tuuli miten tuivertaa, aurinko paahtaa, sade hakkaa. On. Se riittää. Pysähdy. Kuuntele, tunne, näe, aisti. Tietoinen läsnäolo auttaa elämään täydellä sydämellä, täydellä mielellä.

Kärsivällisyys EI OLE lamaantuneisuutta. Saat edelleen olla energinen, aikaansaava, pirskahteleva ja tirskahteleva. Nämä eivät ole synonyymejä kärsimättömyydelle. Mutta muista: sisäinen rauhasi ei ole kiinni ulkoisista olosuhteista.

Näin ulkoisia olosuhteita ja sisäisiä toimintamalleja muuttamalla on mahdollista kehittää kärsivällisyyttään. Ole hyvä J, ja kiitos! t. Ex-antilehmänhermo

Lopuksi kuva aiheeseen sopivasta mahtavasta idolistani. Dalai Lama❤️

Asioiden organisoinnista

Olen lukenut aiheesta viittä vaille miljoona kirjaa. No nyt neljää vaille. Vihdoinkin pitkään lukulistalla roikkunut opus Getting things done on luettu. (Suomeksi löytyy nimellä Kerralla valmista. Kirjoittanut David Allen, organisointiguru.) Tässäpä erittäin tiivis summaus sisällöstä (tiedättehän viisauden, kuinka opettamalla oppii itsekin parhaiten? Postauksella siis monta kärpästä yhdellä nakutussessiolla):

1. Vapauta mielesi ajatteluun.

Älä väärinkäytä aivojasi. Asiat on syytä varastoida kalenteriin, listoille, arkistoihin, ei mielen resursseja kuluttamaan. Aivot pyrkivät muistuttamaan hoitamattomista ja keskeneräisistä asioista (usein epäsopivilla hetkillä). Luotettava keskeneräisten, pohdittavien ja muistettavien asioiden ulkoinen järjestelmä vapauttaa aivokapasiteettia olennaiseen – ajatteluun. Pystyt myös keskittymään käsillä olevaan asiaan 100%, kun et yritä mielessäsi jonglöörata kaikkia muita avoimia asioita samaan aikaan.

2. Mielenulkoinen keräyskori

Mahdollistaa selkeän ajattelun. Tänne keräät muistettavat ja työjonoon käsillä olevaa tehtävää työstettäessä tulevat asiat niin, ettei sinun tarvitse keskeyttää sitä, mitä teet uuden asian noustessa. Muistilista (paperilla, tietokoneella, fyysinen kori.. Jokin, joka on saatavillasi koko ajan) on aivan ehdoton. Toim. Huom. Itse käytän monenlaisten eri kokeiluiden jälkeen nyt puhelimessa olevaa Muistiinpanot -sovellusta.

3. Käy läpi kaikki ulkoiset asioiden keräyspisteet viikoittain. 

Homma toimii vain, jos järjestelmä on luotettava ja ajan tasalla. Muuten aivot alkavat taas ottaa tätä hommaa kontolleen. Käy säännöllisesti läpi asiat, pois tarpeettomat, hoida kaikki alle kaksi minuuttia vievät asiat heti, arkistoi tärkeät.

4. Siirrä läpikäynnissä asiat niiden omiin paikkoihin.

Projektit Projektit -listalle, tapaamiset ja muut aikaan sidotut kalenteriin, tehtävät Seuraavat toimenpiteet -listalle. Projekti = selkeä tavoite, vaatii enemmän kuin yhden toimenpiteen.

5. Projektilistalla koottuna kaikki nykyiset projektit -> kokonaiskuva.

Määrittele projekti: miltä maailmasi näyttää, kun projekti on valmis? Projekti määrittyy halutun lopputuloksen kautta. Lopputulos pitäisi voida kuvata yhdellä lauseella. (Piha on kaunis, toimiva ja helppohoitoinen. Kaikille rakkaille on paketoituna heille mieluisat joululahjat. Uusi työntekijä hoitaa sujuvasti työalueen Z.) Käy Projektit -listaa läpi säännöllisesti, pysyt kartalla kaikista käynnissä olevista projekteista. Kun kaikki ”ongelmat” on listattu, mielen valtaa kaunis hallinnan tunne, joka lisää tuottavuutta ja rentoutta. Viikoittaisessa läpikäynnissä määrittelet joka projektille seuraavan tehtävän, jonka lisäät Seuraavat toimenpiteet -listalle. Näin kaikki projektit etenevät, eivät unohdu ja valmista tulee. Konkreettiset tehtävät tekevät minkä tahansa tavoitteen saavutettavaksi. 

6. Pidä kalenteria ja Seuraavat toimenpiteet -listaa. 

Päivittäinen to do -listaus on epätarkka ja epärealistinen: yleensä kuvittelee ehtivänsä enemmän tai eri asioita kuin todellisuudessa toteutuu. Tulevaisuutta – edes alkavaa päivää – ei voi ennustaa. Seurauksena turhautuminen (ja listan tekoon tuhlattu aika). Kalenteriin ajankohtaan sidotut asiat, kaikki muu Seuraavat toimenpiteet -listalle. Näin on helppo päättää, mikä on tärkeintä kun on aikaa tehdä jotain listalta. Kuuntele intuitiotasi valitessasi seuraavan toimenpiteen: minkä tehtävän saat hoidettua juuri nyt? Huomioi aika, ympäristö, henkinen ja fyysinen energiataso, asioiden prioriteetti. Voit myös jaotella toimenpidelistaa puhelimella, tietokoneella, tietyssä paikassa hoidettaviin. 

7. Odottaa -lista. 

Asiat, jotka odottavat muiden toimenpiteitä. Kirjaa ylös myös asian deadline. Säännöllinen listan läpikäynti, tarvittaessa muistutus.

8. Tulevaisuuteen, tiettyyn ajankohtaan sijoittuvat asiat

Kalenteriin kyseiselle päivälle tai Tickleriin (joka vaatisi päivittäistä läpikäyntiä, hylkäsin omalta kohdaltani sen käytön kun siirryin aikanaan eri työtehtäviin. Hyvä hommissa, jossa tarkkoja, tiettyihin päiviin sidottuja, usein esim kuukausittain samanlaisina toistuvia tehtäviä.)

9. Joskus/ehkä -lista

Niille asioille, joita muuten pyörittelisit päässäsi, eivätkä (vielä) selkeän projektin tai toimenpiteiden muodossa. Käy läpi säännöllisesti, aarreaitta! Voit myös jaotella alaluokkiin: luettavat kirjat, paikat joissa haluaisin käydä jne. 

10. Organisoitu työtila

A ja o tuottavalle toiminnalle. Sekä fyysinen että henkinen työtila. Työpisteessä kaikki olennainen käden ulottuvilla. Työpiste komentokeskuksesi, jossa mukava työskennellä. Huom järjestelmä mahdollisimman mobiiliksi, että et ole työssäsi sidottu vain yhteen paikkaan. (Toim. Huom. Muistiinpanot-apsi synkronoi puhelimen ja läppärin välillä – puhelin aina fikassa, helppo laittaa ylös – ja ottaa pois, miten palkitsevaa kun valmista!)

11. Listojen läpikäynti säännöllisesti 

Allen suosittelee viikoittaista rytmiä. Joka tapauksessa listojen oltava ajan tasalla jotta mieli tuntee ne luotettaviksi. Seuraavat toimenpiteet -listan läpikäynnillä tarpeettomat pois. Projektit -listan läpikäynnillä jokainen projekti nytkähtää eteenpäin seuraavien toimenpiteiden päättämisen ja listauksen verran. Näiden avulla näet sekä metsän että puut.

12. Luonteva suunnittelu selkeyttää projektien tavoitteet ja seuraavat toimenpiteet. 

Kun projektin tavoite on määritelty mahdollisimman tarkasti, anna mielelle siivet. Vapaa brainstorming tuottaa yleensä sujuvasti askeleet, joita tarvitaan homman etenemiseksi. Palvele mieltäsi ja kirjaa nämä ylös seuraaviin toimenpiteisiin. Näin mieli on selkeä ja levollinen hallinnan tunne antaa rauhan keskittyä juuri käsillä olevaan asiaan.

Muun muassa tällaista pohtii ja toteuttaa Sana Consulting 😊  

%d bloggers like this: