Skip to content

Posts from the ‘Kesä’ Category

Tie onneen

Vapauta sydämesi vihasta, mielesi huolista.

Elä yksinkertaisesti, vaadi vähän, anna paljon.

Täytä elämäsi rakkaudella.

Kylvä auringon paistetta.

Unohda itsesi, ajattele muita.

Tee kuten toivoisit itsellesi tehtävän.
– Norman Vincent Peale

Valokuvausta, pitkästä aikaa

En ole aikoihin ottanut valokuvauskeikkoja vastaan. Kesäkuun puolella tein poikkeuksen ja kävin kuvaamassa ystävän pojan rippijuhlissa – samoin kun tyttärensä juhlissa kaksi vuotta sitten.

Perinteisiä poseerauskuvia, kauniissa miljöössä tottakai.

IMG_3290-XL

Ryhmäkuvia lapsista ja muista vieraista eri kokoonpanoilla.

IMG_3403-XL

Tilannekuvia juhlista ja vieraista.

IMG_3571-XL

Oli hauska nähdä, miten parin vuoden takainen sankaritar oli kovin samanlainen, ja kuitenkin myös kasvanut.

IMG_3417-XL

Kaikilla oli juhlissa hauskaa ❤

IMG_3360-XL

Vielä kerran onnea koko hauskalle (ja lite galen) perheelle!

IMG_3629-XL

Saatu palautekin tuntuu mukavalta:

”Tack! Kollade snabbt igenom men måste logga in hemma ordentligt sen! Många jätte fina foton!! Hör av mej!! Tusen tack😊”
”Oj jestas så fina foton!”

Ihanaa, että kuvat olivat mieluisia! Sunnuntaina jälleen kuvaamaan, tällä kertaa ulkomailta suvun kotikonnuille tytärtä kastamaan piipahtavaa. Niin se vain luontevasti kamera solahtaa tuohon käden ja silmän väliin, ihan huomaamatta.

Kesäleiri

Leiristä oli puhuttu pitkin kevättä. Isompien lasten ensimmäinen leiri! Kaksi yötä teltoissa! Vuosikymmenten perinteinen, paikallinen kunnan järjestämä, liikuntapainotteinen Kamp Kiila (ent. Ekniemi). Ilmoittautuminen heti kun mahdollista, että saatiin varmasti lapsille paikat. Kun infokirje kolahti sähköpostiin, alkoi kuumeinen valmistautuminen – toisella lapsella. Mitkä olisivat hyvät discovaatteet? Entä jos sitä tätä ja tuota? Maailma melkein romahti, kun sovittu telttapari kertoikin lähtevänsä Lontooseen eikä pääsisikään leirille. Toinen lapsi taas – meneehän se valmistautuminen Aku Ankkaa lukemalla, ja trampalla pomppimallakin.

Lopulta kaikki mukaan tuleva oli nimiöity ja pakattu. Matkaan! Ihana, idyllinen vanha talo, sauna, liikuntakenttä kiipeilytelineineen, iso metsä ja merenranta sopivan pyöräilymatkan päässä.

Oma teltta telttakylän jatkoksi, vanhat ja uudet kaverit naapureina.

Makuualustojen ja makuupussien huolellinen asettelu osoittautui turhaksi, sillä molemmat lapset nukkuivatkin sitten kavereiden teltoissa. Mutta hyvä toki oli olla tavaravarasto niille kaikille vaatteille, joita ei sitten käytettykään mutta jotka silti mystisesti olivat aivan hiekassa ja sammaleessa😊

Ensimmäisen aamuherätyksen hoito Luonto Äiti mahtavalla ukkosenjyrähdyksellä. Onneksi tutut yövahdit (jotka olivat valoisan yön aikana korjanneet polkupyöriä ja siirrelleet tavaroita sateen varalta taivasalta telttojen suojiin) olivat paikalla ja tehtäviensä tasalla.

Antoisa kesäleiri. Kokemuksia, elämyksiä, oppeja itsestä ja elämästä. Univelkaa, likaiset varpaat. Lämpimän suihkun ja valtavan ruokamäärän jälkeen uni maistui omassa sängyssä makeasti. Leirielämä❤️

Maaseudun tulevaisuuden äitisoturi

Minusta julkaistiin artikkeli eilisessä Maaseudun tulevaisuudessa (8.6.). Linkki nettiartikkeliin (tynkä varsinaisesta lehtijutusta) tässä. Sain jo samana iltana eräältä lehden lukeneelta kuvina koko jutun, kiitoksia! Paperipostina lähdössä minulle toimittajalta tänään 🙂

Olen hämmentynyt (ja kiitollinen) saamastani valtavasta huomiosta. Eilisen illan ja tämän aamupäivän aikana olen saanut puheluita, viestejä, tekstareita. Kiitos niistä! Osa varmasti selittyy sillä, että isossa kuvassa olen käytännössä puolialasti O.o Olin menossa lasten kanssa uimaan, kun minulle soitettiin, että valokuvaaja tulee NYT, kerro minne. Nappasin vain nopeasti siistimmän paidan bikinien päälle laitettavaksi ja pyysin, että  valokuvaaja ottaa minusta kuvia vain vyötäröstä ylöspäin. No ei mennyt ihan kuin Strömsössä, selittynee sillä että oltiin Strömman rannalla Gammelbyssä. Ei monen kirjaimen heittoa, iso ero toteutuksessa. MUTTA on ollut ihanaa huomata, että myös se, mitä ja miten teen, on ollut kiinnostuksen kohteena. Mahtavaa, että Mökkivuokraajan käsikirja kiinnostaa niin kovasti! Antaa pontta kirjoittamisen loppurutistukselle, kun tietää, että siihen kootut neuvot oikeasti tulevat tarpeeseen ja hyötykäyttöön! Myös muusta yritykseni tarjoomasta on tullut mukavasti kyselyitä, ihan mahtavaa. Laittakaa edelleen viestiä haluamallanne tavalla, vastaan kyllä. (Muoks, en ole hakemassa itselleni sulhoa, elämässä on ihan tarpeeksi hässäkkää näinkin. Mutta työtehtäviä ja ystäviä otan enemmän kuin mielelläni elämääni!)

Saamani palaute on ollut mahtavan kannustavaa. KIITOS kaikille! Tässäpä muutamia:
”Tosi kiva kirjoitus sinusta lehdessä. Voisinpa minäkin elää noin ilman stressiä.”
”Ihana Sari <3”
”Hieno juttu”
”Oli tosi hyvä ja mielenkiintoinen juttu”
”haluan sanoa myös sen että olet upea, kaunis ja näyttävä nainen. Kuvat sinusta tosi hyviä.”
”Hieno juttu Sinusta Maaseudun Tulevaisuudessa!”
”Luin ja ajattelin et onpa kova yrittäjä sitkeä 🙂 ”

En minä stressittömästi elä, mutta täydellä sydämellä. Ehkä kirjoitan joskus artikkelin eustressin ja tavallisen stressin eroista 🙂 Terkkuja valokuvaajalle, katsojat ilmeisimmin tykkäsivät kuvista 😀 ja KIITOS jutun kirjoittajalle yhteydenotosta, visiitistä, myönteisestä suhtautumisesta minuun, elämääni ja työhöni. Kiitos kaikille kannustuksesta ja palautteesta – ja tulevista työtehtävistä sekä Mökkivuokraajan käsikirjan ennakkotilauksista!

Raparperin ja mansikan täydellinen liitto

Keskellä tulevaa terassia kasvava raparperi pitää siirtää. Oli siis ensimmäisen sadonkorjuun aika. 

 Yhdestä juuresta tuli mukavasti varsia❤️ 

 Jostain syystä itsestään kihartuvat raparperin pintasiipaleet ovat minusta käsittämättömän kauniita! 

JKauneutta kaikkialla❤️ 

 Mansikan makeus ja raparperin kirpeys. Mukaan vielä sokerein maustettua rahkaa murotaikinan päälle ja ihana, kesäinen herkku on nauttimista vaille valmis!

Reseptin sain teininä työpaikan esimieheltäni (silloin maisteltiin mustikkatäytteistä versiota). Terveisiä Ailalle, hyvin on toiminut. Ja yhtä hyvää kuin silloin kauan sitten.   

 
Pohja:

150g pehmeää voita

1 dl sokeria

1 kananmuna

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Täyte:

Puoli litraa sesongin marjoja tmv. 

Päällinen:

2dl rahkaa

1 kananmuna

1 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

200 asteessa noin puoli tuntia. Anna hyytyä vielä hetki ennen tarjoilua. Nauti ❤️

 

Huikeasti uutta elämää❤️

Tapanani on käyskennellä aamuisin pihani pikku metsiköissä. Kuunnella lintujen liverrystä, sirkutusta ja kujerrusta. Nuuhkia uuteen aamuun heräävän luonnon mahtavaa tuoksua. Ja voi mikä määrä uusia puita kasvamassa! Huikea elämän voima! Eihän niitä henno katkoa. Mutta kun ne kaikki vain eivät mahdu kasvamaan täällä. Siksi ajattelin kokeilla, josko niille löytyisi rakastava koti jostain muualta. Ainakin vaahteran ja pihlajan taimia on niin paljon, että tohdin laatia niistä ihan myynti-ilmoituksen toriin. Jos haluat rakkaudella kasvatetun ja hyvää kotia etsivän pienen tai isomman elämänalun itsellesi, ota yhteyttä!

Mattopyykillä

Nyt vihdoin joudin testaamaan sitä, mistä jo rakentaessani haaveilin. Mattopyykillä omalla pihalla❤️ 

 Miten voikaan ihminen tulla arjen asioista onnelliseksi. Kevyt tuulen leyhähdys, auringonpaiste ja linnunlaulu viitekehyksenä jynssäsin ja kuurasin.  

 Puhdasta tuli. Ja kehikko kestää helposti litimärän, painavan maton.  

 Voi ihmiset tätä tunnelmaa. Kuivuvan puun ja huuhdellun mäntysuovan tuoksu❤️ 

 Mikäs tässä ollessa.  

 

Rottinki ❤️ mehiläisvaha

Mihinpä se ei tepsisi. Nahka (kengät, kalusteet), kangas (ulkoilutamineiden kyllästäminen vedenkestäviksi), vaikka huulirasvana.. Ja tuoksu on huumaavan ihana. Tänään testasin mehiläisvahaa melkein pystyyn hiutuneeseen rottinkiin. 

 Kaunis hyllykkö, joka jouti ystävältä pois muuton vuoksi. Halusin terassille paikan leluille, yrteille ennen maahan istuttamista, kaikelle sellaiselle, mikä muuten pyörii pitkin ja poikin. Tiedättehän.

Mehiläisvaha teki ihmeitä myös hapertuneelle rottingille! 

 Asetelma itsessään hakee vielä muotoaan mutta hyllykkö on kyllä kaunis❤️ (ja jälleen säänkestävä.)

 

Kesä❤️

Ei se kalenteria katso. Terassintynkä, aurinko ja vapaapäivä. Brunssiaamiainen terassilla ja ilmaan heitetty toive😊 

  
☀️❤️ Voiko ihanampaa olla! 

Ruusuilla tanssimista

Ruusut1

Olin rakentamassa puuvajan runkokehikkoa, kun rakas perheystävä pinkaisi pihaan tuoreiden mansikoiden kanssa. Hänellä oli vieno pyyntö (mansikat olivat herkullinen tekosyy). Vaalimansa ruukkuruusu oli puskenut pituutta ja kaksi eriväristä kukkaa, ja hän halusi ehdottomasti saada niistä valokuvat. Ei muuta kuin vatupassi ja saha sivuun, kamera kainaloon ja kipaisu tien toiselle puolen.

Ainahan minä nyt ystävää hädässä autan. Vaikka pulmana olisi, miten saada valokuvia kukista ennen niiden totaalista kuihtumista. Noh. Tällaisia niistä tuli.

Ruusut2

%d bloggers like this: