Siirry sisältöön

Posts from the ‘Kirjoittaminen’ Category

Kirjaimet liikuttavat myös liiketoiminnassa

Sanalla on väliä. Kirjaimilla pystyy liikuttamaan maailmaa. Harva yrittäjä on kuitenkaan myös ammattikirjoittaja. On ihan sallittua keskittyä itse omaan liiketoimintaansa ja pyytää kirjoittamisessa apua. Kiireen tai muun syyn vuoksi. Näin saat viestisi tuotua julki sellaisena kuin sen toivoitkin.

Sain oikein mieluisan toimeksiannon, kun Vihersuunnittelu Kivi ja Kasvin Tiina Kortelainen pyysi apuani oman esittelynsä kirjoittamisessa.

Kevät on ymmärrettävästi pihasuunnitelmien ja muun viherrakentamisen kulta-aikaa, eikä aika tahdo riittää lisäksi tekstin tuottamiselle. Tiinan ammattitaitoiset luennot Minifarmi- & kukkamessut -tapahtumassa kuitenkin ansaitsivat esittelynsä, joten hän kääntyi puoleeni.

Tiina lähetti minulle luentojensa aiheet. Lisäksi minulla oli taustamateriaalina yrityksen verkkosivut. Muutaman version pallottelun jälkeen tuli lopulta hyvää ja valmista.


Hienoa, Tiina! Ajankohtaiset, kiinnostavat luentosi aiheet ja ammattitaitoinen puhuja keräävät varmasti paljon innostuneita kuulijoita.

Kiitos avusta Sari Hyvärinen 🙂 Olen itse ainakin aika tyytyväinen tähän.” – Tiina Kortelainen


Autan mielelläni myös sinun yritystekstiesi kanssa. Muokkaan viestisi toivomaasi tyyliin, määrään ja muotoon. Ota yhteyttä!

Valinnoista, vallasta ja vastuusta

Lähetin ehdotukseni seuraavaksi julkaistavaksi kolumniksi saatesanoin: ”Alan todella pitää siitä, että voin kirjoittaa omia mielipiteitäni ja ajatuksiani niinkin monen luettavaksi. Ja kenties edes rahtusen vaikuttaa siihen, että maailmasta tulisi vähän parempi paikka. Oma pikku pisarani maailman tekojen valtamereen.”

Jos pysähtyy miettimään hetkeksi, meillä kaikilla on valtava vaikutus maailmaan. Jokainen tekomme, sanamme, valintamme tehdä tai jättää tekemättä, vaikuttaa. Itseemme, toisiin ihmisiin, ympäristöön, luontoon, maapallon hyvinvointiin, maailmankaikkeuden värähtelytasoon. Valta, ja siten myös vastuu.

Kuka tiedostaa jokaisen ajatuksensa ja aikeensa kohdalla, minkälaisia vaikutuksia sillä on kaikkeen? Ei kukaan, tietenkään. Kukaan ei voi ottaa niin monta askelta etäämmäs että näkisi koko maailmankaikkeuden kudelman keskinäisine vuorovaikutussuhteineen ydinhiukkaisista galaksien väliseen avaruuteen. Mutta ymmärtääkseni keskeisintä on pyrkimys. Se että tavoittelee teoillaan, valinnoillaan, sanoillaan hyvää. Että toimii enemmän rakkaudesta kuin pelosta käsin.

Elämä on oppimista varten. Minkä oppimista? Ehkä miten olla ihmisiksi. Miten rakastaa, vaalia, arvostaa tuhoamisen, hajottamisen ja lyttäämisen sijaan. Kukaan ei ole koskaan valmis. Jopa itse Dalai Lama kertoo, kuinka hän edelleen, 80-vuotiaana, pitää itseään opiskelijana. Opettelemassa elämää, anteeksiantoa, suvaitsevaisuutta. Kasvu vaatii aikaa. Meillä jokaisella on sitä yhden elämän verran (hieman variaatiota uskonnosta riippuen). Miten sinä käytät elämäsi?

Itse pyrin kehittymään kohti luottamusta, rakkautta, arvostusta. Ja opettamaan samaa lapsillenikin. Ehkä sanani tai ajatukseni pystyvät auttamaan jonkun muunkin kehitystä, huikea ajatus.

PS. Jos kiinnostaa, edellisessä kolumnissani messusin nykyhallituksen valinnoista, rakkaudesta tavaraan ennemmin kuin ihmiseen, mietin kvartaalitalouden kasvatin pärjäämistä ja pohdin, vievätkö hallituksen ratkaisut meitä kohti dystopiaa vai utopiaa. Ja siteerasin presidentti Niinistön siteerausta unelmoida suuresti.

Sanojedin maailmassa

Minua häiritsee suuresti nykyajan mustavalkoinen vastakkainasettelu ja mielipiteiden kärjistäminen. Jos jotain olen elämästä oppinut, niin sen että harvoin asiat ovat selkeästi joko-tai vaan pikemminkin sekä-että. Erilaisia harmaan sävyjä mustavalkoisen sijaan (tai mielellään koko väriskaala).

Koska keskityn kovasti siihen, mitä ja miten esitän asiat ja näkemykseni, tuloksena on helposti jotain ympäripyöreältä vaikuttavaa, loukkaamattomuuteen pyrkivää. Ja toisinaan silti joku loukkaantuu. Ja minkäs minä sille mahdan? Ei voi kumartaa yhteen suuntaan, ettei pyllistä toiseen?

Ja sitten, pohtiako tekstissä sisäistä vai ulkoista maailmaa? Näiden välistä reagointia? Introspektio, ekstrospektio, retrospektiivistä vai spekulatiivista? Aaaargh. Valtavasti ajatuksia päänsisäisestä ja ympäröivästä maailmasta, niin neljän seinän sisältä kuin sen ulkopuoleltakin. Ketä kiinnostaa mikäkin, entä mitä haluan kertoa ja jakaa ison lukijakunnan kanssa?

Kolumnissa pitäisi kertoa omia ajatuksiaan mutta niin, että mielipiteet ovat voimakkaita, jopa kärjistäviä. Näin minulle ohjeistettiin kirjoitettuani ensimmäisen Maaseudun Tulevaisuuden kolumnini. Annettiin vertaus mausteista ohjeeksi. Suoritin hieman aiheeseen liittyvää introspektiota pyykkiä ripustaessani ja tuumasin, että pystyn kyllä tuomaan mielipiteeni voimakkaammin esiin, uskallan ja osaan.

Toisesta kirjoituksestani sain jo lehdestä palautteeksi, että olen menossa oikeaan suuntaan. Sen näyttivät myös tilastot: maanantai-iltapäivänä julkaistu kolumni keikkui pitkään luetuimpana juttuna lehden nettisivuilla, pari päivää viiden luetuimman joukossa. Maaseudun tulevaisuuden Facebook -sivuilla kolumnilla on pitkälti yli sata jakoa, lähes 900 tykkäystä tai muuta reaktiota ja yli 20 kommenttiakin. Suoraan lukijoiltakin sain palautetta, hyvää ja kannustavaa.

Hmm. Ehkä tärkeimpänä kriteerinä on kuitenkin se, miltä itsestä tuntuu. Kun lähetin tekstin, oli hyvä fiilis. Vähän jännittävä jopa. Kirjoittanut olen aina, paljon. Kun kuitenkin olen aikuisiällä kirjoittanut lähinnä asiatekstejä, olen oppinut tuomaan omaa persoonaa tekstiin muuten kuin alleviivaten mielipiteideni kautta.

Nyt lähetin luonnoksen seuraavaksi, puolentoista viikon päästä julkaistavaksi tekstiksi. Mietin, menikö överiksi. Paukuttelenko jo liikaa mielipidehenkseleitä, kenen varpaille astun, kuvittelenko itsestäni liikoja. Tyypillinen rebound, sanoisi kyökkipsykologi. No, pianhan se selviää. (Kääk.)

ps. Miksi suomeksi kirjoitetaan ylös, ruotsiksi ja englanniksi alas. Ja miksi se on kolumnisti, kun se kuulostaa ihan klonkku-addiktilta (Gollum-nisti). Ja ja ja.. Voi tätä sanojen maailmaa, monella kielellä. En kyllästy tähän ihan heti, niin paljon on ihmeteltävää!

img_5257

Kun eteisen remontti on vielä pahasti kesken, kummallisia naulantöröjä löytyy seinältä. Yhteen tyrkkäsin aikanaan lahjaksi saadun joulukoristeen. Olohuoneen valo heijastuu lasiovesta. Odottamattomat yhdistelmät maistuvat joskus parhailta.

Kirjoittamisesta

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Ja lukemisesta tietysti, nämä kaksihan kulkevat käsikynkässä kuin vanhan ajan rakastavaiset. Haaveilin kirjailijan urasta (ja tietysti astronautin, opettajan, eläinlääkärin sekä kirjastonhoitajan viroista myös) jo pikkutyttönä. Ahmin kuvaukset kirjailijaelämästä ja glooria karisi. Mutta silti, jotenkin.

Ensimmäinen kirjallinen tuotokseni syntyi kuusivuotiaana, kun tekstasin ruutuvihkoon ”Uppo-Nallen seikkailuja”. Kyllä, Elina Karjalaisen hahmo oli suuri suosikkini (ja syntynyt samana vuonna kuin minä!). Vaikka Matinkylän sivukirjaston lastenosaston opukset oli nopeasti luettu läpi, muutamia kirjoja tahkosin läpi kymmeniä kertoja. Uppo-Nalle runoilevine Laulavine Lintukoirineen oli ihan huippu! Luonnollisesti myös kuvitin kirjani itse. Ensimmäisen kuvan kuvatekstin muistan vieläkin:
”Voi vessanovenkahva
Kun oon mä karhu vahva.”

Vaikka sama tyyli on jatkunut kirjallisissa tuotoksissani myöhemminkin, myös variaatiota – ja ehkä jopa kehitystä – on ollut havaittavissa. Olen työkseni muun muassa kirjoittanut monta riisiä asiatekstiä, ohjeita, oppaita, pöytäkirjoja.. Kaikki kotiinpäin. Kuten Sofi Oksanen Haluatko (todella) kirjailijaksi -kirjaan kirjoittamassaan huoneentaulussa, ja monessa muussa yhteydessä kirjailijaksi halajavaa neuvoo, niin luku- kuin kirjoitusmakukin kannattaa pitää mahdollisimman laajana ja ottaa opiksi kaikesta.

Tämä kesä on vienyt minua jälleen kaksi tärkeää etappia lähemmäs unelmaani kirjailijan hatusta. Ensinnäkin sain valmiiksi Mökkivuokraajan käsikirjan. Tiiviiseen muotoon kirjoitetun oppaan siitä, mitä kaikkea tulee huomioida mökkivuokrausta aloitettaessa sekä käytännön ohjeet homman (menestyksekkäästä) pyörittämisestä. Pian pääsen julkaisuun liittyviin mahtavuuksiin! Toisekseen, minusta tuli säännöllisesti kolumneja julkaiseva kirjoittaja Maaseudun Tulevaisuuteen. Tällä viikolla julkaistiin ensimmäinen kolumnini. Sain siitä jo maanantaina eräältä lukijalta palautetta:
”Tosi hyvä,mielenkiintoinen ja sopivasti myös huumoria mukana 🙂” ”Hyvä teksti.” Tästä kelpaa jatkaa taivalta.

Matka on alkanut siis jo joku aika sitten. Toisinaan vain askeleensa tiedostaa selkeämmin. Arvelen olevani oikealla polulla. Ja vastauksena postauksessa mainitun kirjan otsikolle: ”kyllä”.

fullsizerender-3

Deli(cious)

Sattuipa vastaan Farmors Cafén kuvapostaus sesonginavajaisiin valmistelusta. Ihana paikka, suosittelen. Muistelin kirjoittaneeni joskus paikasta ihan postauksenkin. Eipä ollut tässä blogissa. Olin unohtanut kokonaan, että minulla on ollut joskus suunnitelmissa perustaa tänne pitopalvelu ja bnb-paikka, jonka alkajaisiksi, kuinkas muuten, perustin blogin.Hauskaa, ei mitenkään huono idea edelleenkään. Edelleen pidän kokkaamisesta ja leipomisesta ja tuotokset ovat hyviä. Ja näköjään tuo majoituspalvelukin rullaa mukavasti❤️ Pitääpä ottaa uudelleen vakavaan harkintaan.

Ja se alussa mainittu postaus Farmors Cafésta löytyy täältä

Mökkivuokraajan käsikirja etenee :)

rahaa vapaa-ajan markkinoilla liikkuu paljon, mökkivuokraus yleistyy

Lue lisää

Mökkivuokraajan käsikirja 

Mökkivuokraajan käsikirja työn alla. Ota yhteyttä jos haluat lisätietoja tai apua mökkisi vuokraamiseen! 

 

Yrittäjästä onnistujaksi

Ryhdyin täyspäiväiseksi (olennainen tavu merkitty) yrittäjäksi vuoden 2012 alussa. Sen jälkeen olen tehnyt yritykseni nimissä muun muassa seuraavaa:

  • Valokuvaus (sisustus, asunnot, ihmiset, tapahtumat..)
  • Ammatti- ja luova kirjoittaminen
  • Nettisivujen luonti
  • Yritysten ja tapahtumien some -markkinointi
  • Tapahtumien järjestäminen
  • Leipominen
  • Logo -suunnittelu
  • Sisustussuunnittelu
  • Pihasuunnittelu
  • Sisustaminen
  • Remontointi
  • Rakentaminen
  • Stailaus
  • Asuntojen ja kiinteistöjen myynti
  • Vapaa-ajan asunnon vuokraus
  • Työnhakusparraus
  • Rekrytointi yrityksille
  • Prosessikonsultointi
  • Projektijohtaminen
  • Kotien järjestys ja organisointi
  • Henkinen hyvinvointivalmennus
  • Pientuotteiden ja taide-esineiden tuotanto ja myynti
  • Hyvinvointi- ja kauneudenhoitotuotteiden ja -palveluiden myynti
  • Asiakaspalvelukoulutus
  • Esiintymisvalmennus

Nämä nyt ensihätään. Siksi mietin tarkkaan, mitä vastaan, kun minulta kysytään, minkä alan yrittäjä olen. Toisinaan tuntuu nimittäin, että jos on kiinnostunut ja osaa monenlaisia asioita eikä ole vain yhden kapean alan syväosaaja, ei ole nyky-yhteiskunnassa oikein uskottava. Ja se tuntuu hitsin tyhmältä. Sillä entä jos onkin niin, että kun läväytät kaikki omasi ja yrityksesi pulmat ja kommervenkit yhden ihmisen eteen ja hän pystyykin auttamaan, eikö se olekin hieno juttu?

Minulla on työelämästä kokemusta monelta eri alueelta. Ja vaikka varsinaisen urani loin hr-puolelta, ehdin sielläkin edetä melkoisen pitkälle ja uskallan sanoa oppineeni varsin paljon. Ja muu elämä sitten, se vasta opettavaista on ollutkin. Ja kun lisäksi on jatkuva oppimisen, tekemisen ja toteuttamisen kaipuu, tässä ollaan.

Vaan mitenpä neuvoisitte naista mäessä? En haluaisi keskittyä vain yhteen ja sulkea muita alueita pois – polte toteuttaa on laaja-alainen. Ja sitä paitsi mielestäni eri osaamisalueet tukevat toisiaan, mitä yllättävimmissä käänteissä.

Olen toteuttanut esimerkiksi ”elämä kuntoon” -tyyppistä yksilösparrausta. Siinä on tarvittu osaamista niin henkisen, sosiaalisen, fyysisen kuin taloudellisenkin hyvinvoinnin saralta. Ja kun nimenomaan haluan auttaa. Käyttää osaamistani hyvinvoinnin lisäämiseen. Tämä vain tarkoittaa eri tilanteissa niin eri asioita. Joskus se on kauniin, kierrätysmateriaaleista rakennetun kasvihuoneen tulo  siistittyyn puutarhaan, toisinaan taas kaikkien rästissä olevien paperiasioiden järjestäminen ja hoitaminen samalla opettaen, miten jatkossa toimia, ettei vuori kasvaisi ylitsepääsemättömäksi. Tai juuri halutunlaisen osaajan löytäminen firmaan, jossa ei ole varaa tai kiinnostusta tehdä hutirekrytointeja. Tai kriittisen projektin johtaminen niin, että kaikki asianosaiset ovat tyytyväisiä. Tai asunnon myynti niin, että on mahdollista vaikkapa ostaa se unelmien koti. Mitä milloinkin. Kun minulta kysytään titteliäni, vastaan ”toteuttaja”. Ja syystä.

Vaan miten kertoa, että osaan ja haluan auttaa, vaikka missä ja miten? Kuinka moni tietää, että tällainen osaamispankki (ja tarvittavat verkostot) olisi tarjolla puhelinsoiton, sähköpostin tai piipahduksen päässä? Ideoita ja ehdotuksia otetaan avomielin ja kiitollisella sydämellä vastaan! 

 

Joki(n) meissä

IMG_3223

Viime viikonloppuna osallistuin luovan kirjoittamisen kurssille, joka oli antoisa. Paljon mahtavia ideoita ja ajatuksia kirjoittamisesta, oppimista, ystäviä. Yksi kurssin anneista oli Pantoum, vanha indonesialainen runomuoto. Neljä neljän rivin kappaletta, jotka muotoutuvat toistona.

IMG_3166

Tämä laulu (Yiruma: The River Flows in You) herätti minussa vahvoja mielikuvia, joiden perusteella pantouminikin muodostui. Suosittelen laittamaan laulun soimaan. Kuuntelemaan hetken ja antaen sen sitten jäädä taustamusiikiksi, siirtymään lukemaan tämän runon. Niin itse luin tämän ääneen yleisölleni.

Kun joki virtaa uomaa metsän
Pehmeät reunat, sammalmättäät
Ikuiset puut humisevat hiljaa
Vain keijujen valo hohtaen leikkii

Pehmeät reunat, sammalmättäät
Nöyrästi veden polulle kumartaen
Vain keijujen valo hohtaen leikkii
Tanssien puissa, vedessä, ilmassa

Nöyrästi veden polulle kumartaen
Kulkijan askel helppo, kevyt
Tanssien puissa, vedessä, ilmassa
Unelmat kulkijan käyvät toteen

Kulkijan askel helppo, kevyt
Ikuiset puut humisevat hiljaa
Unelmat kulkijan käyvät toteen
Kun joki virtaa uomaa metsän

IMG_2463

IMG_2816

Taidekierros 2013 – wohoo!

IMG_2574

Olipa mahtava elämys. Ennen alkua jännitin hiukan. Olin varautunut siihen, että tänne tulevat ne kolme, jotka olivat jo aiemmin kertoneet aikovansa tulla piipahtamaan. Että muuten tänne varmaan ei juuri kukaan eksy… Toisin kävi, ja olin ihan ihmeissäni ja iloissani jokaisesta vieraasta! Lauantaina vierailijoita oli 23, sunnuntaina 19. Lauantaina oli enemmän piipahtajia. Ensimmäiset vieraat kuitenkin avasivat tapahtuman minulle ihanimmalla tavalla, mitä ajatella saattaa: olivat aidosti innostuneita, kiinnostuneita, kuuntelivat, katselivat – ja sitten kehuivat. ”Ihania oivalluksia! Sä olet oikeasti todella hyvä! Voi, miten upeita ideoita!” Miten tapahtuma, joka alkaa näillä sanoin, voi olla muuta kuin onnistunut?

IMG_2545

Sunnuntaina oli vielä lauantaita enemmän mahtavia, pitkiä keskusteluja milloin mistäkin aiheesta. Toipumisesta, sosiaalisesta aktiivisuudesta, uskalluksesta kuunnella, mitä sydän sanoo… Ja toki myös valokuvauksesta, muotoilusta, kirjoittamisesta, nettisivuista, rakentamisesta, sisustamisesta, talomme historiasta, muutostamme, sopeutumisesta. Allt mellan himmel och jord.

IMG_1832

Ruotsinkielestä nimittäin täytyy mainita erikseen (olen sitä ennenkin pohtinut blogissani, esimerkiksi täällä) ensinnäkin, että pystyin puhumaan kaikkien ruotsinkielisten kanssa suunnilleen haluamani asiat ruotsiksi. Tästä olen hitsin ylpeä. Tottakai tein läjäpäin virheitä, joista osan huomasin mutta suurin osa meni menojaan sujuvasti muiden sanojen seassa. Jouduin välillä täydentämään suomeksi tai hakemaan jotain sanoja. Vaan kummallisen paljon sitä kieltä on tuonne ajukoppaan jo tarttunut. Ja toisekseen. Erään vieraan kanssa oli todella hyvä keskustelu (ruotsiksi) kielen toimimisesta avaimena kulttuuriin. Kuinka kulttuuria ei voi todella ymmärtää, jos ei osaa sujuvasti kieltä. Olimme tästä liikuttavan yksimielisiä. Ylpeänä esittelin hänelle yhden keksimäni sanaleikin erääseen lähiajan työasiaan liittyen: Jag vill bli en arbets-ökare för arbet-sökare. (Minulla on kumma huumori, tiedän.)

IMG_4861

Oli yksi vierailijoista myös se pakollinen keittiönkaapinovienaukoja. Hänelle se suotakoon: hän on asunut talossamme 80-luvun alussa ja vertaili, mikä kaikki on toisin, mikä samanlaista kuin silloin 30 vuotta sitten. Olipa supermielenkiintoista kuulla taas lisää pieni pala talomme historiaa! Myös muutama muu vierailija muisteli vierailujaan talossamme. Esimerkiksi Råttfällanista käytiin täällä kuuntelemassa radiota, koska täällä sellainen löytyi, siellä silloin vielä ei. Jos Sinulla on tietoa Lilla Strandbyggnadenista, kuulisin sen mielelläni!

IMG_2573

Konstrundaniin osallistuvista lähialueen taiteilijoista kerrottiin hienosti myös Åbo Underrättelserissa. En suinkaan ole jättänyt yritysmaailmaa taakseni, kuten kuvateksti kertoo, vaan toteutan molempia osaamisalueitani. Tätä taiteellisempaa Sana Designin, febe ja yritysorientoituneempaa Archipelago Communicationsin, febe, kautta. Luonnollisestikin haastattelussa käytiin läpi vain luovempaa osiota.

Suurkiitos myös tukijoukoille vielä tätäkin kautta (tiedän, että luette tätä blogia ♥ ). Ilman teidän apuanne tämä Konstrundan olisi varmasti ollut melko erilainen! Ja sauna tähän päälle kruunasi viikonlopun 🙂

Kiitos kaikille Konstrundaniin osallistuneille!

IMG_2522

%d bloggers like this: