Siirry sisältöön

Posts from the ‘Metsä’ Category

Pojan kaverisynttärit

Poika täytti 10 vuotta❤️ Iso juttu. Kaverisynttäreihin piti toki panostaa. Teemaksi toivottiin Minecraftia. Rajallinen budjetti haastoi lähinnä mielikuvitusta vähän enemmän.


Mokkapalat hieman vaaleampina ja vihreällä täytteellä = grassblockeja, eikö. Ja pellillinen suklaakakkua sopivasti leikattuna, vadelmahillolla muurattuna = vuori. Päälle uusin kynttilä aarrearkkuun ja tarjoilun teema on selvä.

Koepoltto edellisenä iltana😊

Muut serviisit terveellisempää sorttia. Ja juotavaksi itsetehtyä omenamehua (joka on kaikkien herkkua paitsi sen yhden jolle ei kelpaa eikä maistu mikään😁).


Ilmapalloja piti tietysti olla! Muuten koristeluksi riitti liitutaululle kirjoitettu onnitteluteksti. 


Jonkin verran oli suunniteltua ohjelmaa. Tontin metsistä piti etsiä blokkeja (pahvilaatikot hiekkaa, muoviset valkoiset laatikot jäätä😊), joiden alla oli herkkuja ja pikkujuttuja – koottuna omaan inviin (taskussa😁) olivat kiva lahja vieraillekin. Lisäksi tietysti ongintaa jäälammesta (kun kerran lakanat ympärillä). Paperiset Minecraft -kalat olivat syöneet tikkarit😊


Metsäseikkailun ja pihapuuhien jälkeen maistuivat kakku ja muut, lopuksi vielä ulkoleikkejä (olivat apinakapinaa😁).


Toivottavasti tästä tarkemmasta kuvauksesta saitte vastauksia te, jotka kyselitte, mitä ja miten❤️ Sankari ja vieraat ainakin kuulemma tykkäsivät😊

Ja se vihreiden mokkapalojen ohje (kirjoitin sen ylös muistaakseni Meidän perhe -lehdestä enkä tuunannut sitä kovinkaan paljon):

1 uunipellinen:

3 kananmunaa

4,5dl erikoishienoa sokeria

6,5dl vehnäjauhoja

3tl leivinjauhetta

3tl vaniljasokeria

1,5rkl kaakaojauhetta

2,5dl kevytmaitoa

225g voita

Kuorrute:

750g tomusokeria

3tl vaniljasokeria

3rkl kaakaojauhetta 

6 rkl sulatettua voita

Vihreää elintarvikeväriä

Kahvia

Vihreää koristetta päälle

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää varovasti nostellen. Lisää maito ja voisula vähitellen, koko ajan sekoittaen. Levitä tasaisesti uunipellille, paista 200 asteessa n. 15 minuuttia. 

Kun pohja on uunissa, sekoita kuorrutteen kuivat aineet ja sulata voi. Kun pohja valmis, sekoita kaikki kuorrutteen aineet, kahvia kunnes kuorrute kuin sulaa suklaata. Levitä kun pohja vielä lämmin. Strösselit tmv pinnalle kun kovettunut vähän mutta ei liikaa (kovettuu reunoilta keskelle). Anna jäähtyä ja kovettua, leikkaa terävällä veitsellä n. 4x4cm paloiksi.

Kesäleiri

Leiristä oli puhuttu pitkin kevättä. Isompien lasten ensimmäinen leiri! Kaksi yötä teltoissa! Vuosikymmenten perinteinen, paikallinen kunnan järjestämä, liikuntapainotteinen Kamp Kiila (ent. Ekniemi). Ilmoittautuminen heti kun mahdollista, että saatiin varmasti lapsille paikat. Kun infokirje kolahti sähköpostiin, alkoi kuumeinen valmistautuminen – toisella lapsella. Mitkä olisivat hyvät discovaatteet? Entä jos sitä tätä ja tuota? Maailma melkein romahti, kun sovittu telttapari kertoikin lähtevänsä Lontooseen eikä pääsisikään leirille. Toinen lapsi taas – meneehän se valmistautuminen Aku Ankkaa lukemalla, ja trampalla pomppimallakin.

Lopulta kaikki mukaan tuleva oli nimiöity ja pakattu. Matkaan! Ihana, idyllinen vanha talo, sauna, liikuntakenttä kiipeilytelineineen, iso metsä ja merenranta sopivan pyöräilymatkan päässä.

Oma teltta telttakylän jatkoksi, vanhat ja uudet kaverit naapureina.

Makuualustojen ja makuupussien huolellinen asettelu osoittautui turhaksi, sillä molemmat lapset nukkuivatkin sitten kavereiden teltoissa. Mutta hyvä toki oli olla tavaravarasto niille kaikille vaatteille, joita ei sitten käytettykään mutta jotka silti mystisesti olivat aivan hiekassa ja sammaleessa😊

Ensimmäisen aamuherätyksen hoito Luonto Äiti mahtavalla ukkosenjyrähdyksellä. Onneksi tutut yövahdit (jotka olivat valoisan yön aikana korjanneet polkupyöriä ja siirrelleet tavaroita sateen varalta taivasalta telttojen suojiin) olivat paikalla ja tehtäviensä tasalla.

Antoisa kesäleiri. Kokemuksia, elämyksiä, oppeja itsestä ja elämästä. Univelkaa, likaiset varpaat. Lämpimän suihkun ja valtavan ruokamäärän jälkeen uni maistui omassa sängyssä makeasti. Leirielämä❤️

Huikeasti uutta elämää❤️

Tapanani on käyskennellä aamuisin pihani pikku metsiköissä. Kuunnella lintujen liverrystä, sirkutusta ja kujerrusta. Nuuhkia uuteen aamuun heräävän luonnon mahtavaa tuoksua. Ja voi mikä määrä uusia puita kasvamassa! Huikea elämän voima! Eihän niitä henno katkoa. Mutta kun ne kaikki vain eivät mahdu kasvamaan täällä. Siksi ajattelin kokeilla, josko niille löytyisi rakastava koti jostain muualta. Ainakin vaahteran ja pihlajan taimia on niin paljon, että tohdin laatia niistä ihan myynti-ilmoituksen toriin. Jos haluat rakkaudella kasvatetun ja hyvää kotia etsivän pienen tai isomman elämänalun itsellesi, ota yhteyttä!

200 uutta elämää

Tämän postauksen nimi olisi voinut olla myös Nainen ja lapio. Sillä lapiollani kaivoin istutuskuopat ja (k)annoin mullat niille 200 pihlaja-angervon taimelle, jotka viikko sitten saapuivat pihallemme. Elävä aita. Viikko siihen meni, sillä ruuhkavuodet. 3 lasta ja kavereita, hiekkalaatikon hiekat, juoksevia asioita, ystäviä, yksi lapsen vatsatautikin, ja noin miljoona muuta tärkeää juttua, jotka piti hoitaa. Ja miljoona sata yksi jäi odottamaan – anteeksi, alan purkaa sumaa ihan kohtsillään. Kunhan naputtelen tämän jutun ja juon tuon kahvini ensin.

Nyt lasten nukkuessa oli ei-ihmis-taimien tarkistuslaskennan aika. 200 niitä oli, aivan kuten pitikin. Jokainen hellästi nokialaisilla taputeltuna paikalleen.

 Aina muutama kerrallaan. Jossain välissä. Toisinaan auringon helliessä lämmöllään, toisinaan taas luonnon hoitaessa ystävällisesti kastelua puolestani sateen muodossa. 

 
 
Jotta lehtien kasvattaminen ja haihduttaminen ei näännyttäisi pikkuruisia juurtumisen tohinoissa, leikkasin taimet noin polven korkeuteen. Tarkkana naisena toki keräsin jokaisen irtileikatun oksan, ovat nyt vedessä juurtumassa. Pian olen paikallinen pihlaja-angervon toimittaja, tervetuloa shoppailemaan vaan😊On ihanaa, miten omasta metsästä löytää koko ajan lisää uusia kauneuden ja ihmetyksen aiheita.  

 Ei mikään ihme, että Japanissa osataan tarjota hoitomuodoksi metsää. Ja ihastelkaapa näitä jättiläisiä (nimet lasten antamat):

Totoro❤️

 Ja Hertta❤️
 (tikkuaski antamassa mittakaavaa, korjattu pois kuvan ottamisen jälkeen).

Metsä❤️ Elämä❤️

Koulupäivä = metsäretki

IMG_2554

Epätyypillistä matematiikkaa? Ei täällä meillä, ihanassa pienessä kyläkoulussamme. Lapset perheineen osallistuivat metsäretkelle: sieni-, marja- ja muiden kasvien tunnistusta, samoilua, suunnistusta, nauttimista upeasta luonnosta käsittämättömän kauniina ja lämpimänä syyskuun päivänä.

IMG_2556

IMG_2561

Aamukaste teki varpuihin kudotut hämähäkinseitit mystisen kauniiksi, herkiksi peileiksi, jotka heijastivat auringon säteitä. Näitä läikkiä oli tilkkutäkin tavoin siellä täällä luontopolun varrella. Sienisato oli mitä oli, mutta marjoja (jopa karpaloita!) löytyi näppärien sormien poimittavaksi. Ja ötököitä bongailtiin myös, tottakai. Luonto tarjosi myös kiipeilytelineitä ja jopa ratsastusmahdollisuuden.

karvainen toukka

IMG_2553

Metsäretki on niin uskomattoman kokonaisvaltainen kokemus, aina. Ja pieni kyläkoulu, jossa kaikki tuntevat toisensa ja joka on saanut palkintoja esimerkiksi suvaitsevaisuudesta ja ekologisesta toiminnastaan, uskomaton helmi nykyajan kvartaalimaailmassa.

 IMG_2548

%d bloggers like this: