Siirry sisältöön

Posts from the ‘Parisuhteellista’ Category

Yrittäjästä onnistujaksi

Ryhdyin täyspäiväiseksi (olennainen tavu merkitty) yrittäjäksi vuoden 2012 alussa. Sen jälkeen olen tehnyt yritykseni nimissä muun muassa seuraavaa:

  • Valokuvaus (sisustus, asunnot, ihmiset, tapahtumat..)
  • Ammatti- ja luova kirjoittaminen
  • Nettisivujen luonti
  • Yritysten ja tapahtumien some -markkinointi
  • Tapahtumien järjestäminen
  • Leipominen
  • Logo -suunnittelu
  • Sisustussuunnittelu
  • Pihasuunnittelu
  • Sisustaminen
  • Remontointi
  • Rakentaminen
  • Stailaus
  • Asuntojen ja kiinteistöjen myynti
  • Vapaa-ajan asunnon vuokraus
  • Työnhakusparraus
  • Rekrytointi yrityksille
  • Prosessikonsultointi
  • Projektijohtaminen
  • Kotien järjestys ja organisointi
  • Henkinen hyvinvointivalmennus
  • Pientuotteiden ja taide-esineiden tuotanto ja myynti
  • Hyvinvointi- ja kauneudenhoitotuotteiden ja -palveluiden myynti
  • Asiakaspalvelukoulutus
  • Esiintymisvalmennus

Nämä nyt ensihätään. Siksi mietin tarkkaan, mitä vastaan, kun minulta kysytään, minkä alan yrittäjä olen. Toisinaan tuntuu nimittäin, että jos on kiinnostunut ja osaa monenlaisia asioita eikä ole vain yhden kapean alan syväosaaja, ei ole nyky-yhteiskunnassa oikein uskottava. Ja se tuntuu hitsin tyhmältä. Sillä entä jos onkin niin, että kun läväytät kaikki omasi ja yrityksesi pulmat ja kommervenkit yhden ihmisen eteen ja hän pystyykin auttamaan, eikö se olekin hieno juttu?

Minulla on työelämästä kokemusta monelta eri alueelta. Ja vaikka varsinaisen urani loin hr-puolelta, ehdin sielläkin edetä melkoisen pitkälle ja uskallan sanoa oppineeni varsin paljon. Ja muu elämä sitten, se vasta opettavaista on ollutkin. Ja kun lisäksi on jatkuva oppimisen, tekemisen ja toteuttamisen kaipuu, tässä ollaan.

Vaan mitenpä neuvoisitte naista mäessä? En haluaisi keskittyä vain yhteen ja sulkea muita alueita pois – polte toteuttaa on laaja-alainen. Ja sitä paitsi mielestäni eri osaamisalueet tukevat toisiaan, mitä yllättävimmissä käänteissä.

Olen toteuttanut esimerkiksi ”elämä kuntoon” -tyyppistä yksilösparrausta. Siinä on tarvittu osaamista niin henkisen, sosiaalisen, fyysisen kuin taloudellisenkin hyvinvoinnin saralta. Ja kun nimenomaan haluan auttaa. Käyttää osaamistani hyvinvoinnin lisäämiseen. Tämä vain tarkoittaa eri tilanteissa niin eri asioita. Joskus se on kauniin, kierrätysmateriaaleista rakennetun kasvihuoneen tulo  siistittyyn puutarhaan, toisinaan taas kaikkien rästissä olevien paperiasioiden järjestäminen ja hoitaminen samalla opettaen, miten jatkossa toimia, ettei vuori kasvaisi ylitsepääsemättömäksi. Tai juuri halutunlaisen osaajan löytäminen firmaan, jossa ei ole varaa tai kiinnostusta tehdä hutirekrytointeja. Tai kriittisen projektin johtaminen niin, että kaikki asianosaiset ovat tyytyväisiä. Tai asunnon myynti niin, että on mahdollista vaikkapa ostaa se unelmien koti. Mitä milloinkin. Kun minulta kysytään titteliäni, vastaan ”toteuttaja”. Ja syystä.

Vaan miten kertoa, että osaan ja haluan auttaa, vaikka missä ja miten? Kuinka moni tietää, että tällainen osaamispankki (ja tarvittavat verkostot) olisi tarjolla puhelinsoiton, sähköpostin tai piipahduksen päässä? Ideoita ja ehdotuksia otetaan avomielin ja kiitollisella sydämellä vastaan! 

 

Aamu ja facebook.

Mahtava aamunavaus. Herätys klo 6, juoksulenkille otsalampun kera. Meri oli aivan tyyni, luonto vaiti. Näin voi alkaa vain upea päivä!
Näin kerroin aamustani tänään Facebookissa.

Jätin kertomatta, miten hyvältä tuntui juosta. Miten mahtavaa olikaan rauhassa, hiljaisessa luonnossa, vain oman hengitykseni ääni säestäen askeliani, olla rauhassa omien ajatusteni kanssa.

Jätin kertomatta, miten ihanalta tuntui lenkin jälkeen ulkona venytellessäni nähdä ikkunasta lasten päät, kun he tulivat yläkerrasta, jo hienosti ja reippaasti päivävaatteissa, hampaidenpesulle ja ulkovaatteita pukemaan. Miten sydän oikein sykähti, kun tarkkailin heitä heidän huomaamattaan. Miten mahtavaa oli tulla eteiseen, rutistaa heitä ja saada halauksia itsekin. Miten taas tunsin sydämeni pakahtuvan rakkaudesta heitä kohtaan. Miten ylpeänä toivotin heille hyvää päiväkoti- ja esikoulupäivää, asettelin takin vetoketjua vielä ylemmäs kiinni, ettei viima pääse puremaan.

Jätin kertomatta, miten ylpeä olin puolisostani, joka oli hoitanut aamupuuhat koiran ja perheen kanssa siihen malliin, että tämä näky kohtasi minua lenkiltä tullessani. Miten ihanalta tuntui huikata hänelle ”Huomenta!”. Tai miten ihanalta tuntui aamulla herätä hänen vierestään, kuinka herätyksen soitua hän, vielä aivan unessa, otti käteni omaansa. Miten ihanaa minusta oli, että hän veisi lapset päiväkotiin ja ulkoiluttaisi koiran.

Jätin kertomatta, kuinka kauhealta koiranpentumme haisi ulkona, kun tulin juoksulenkiltä. Se oli istunut omaan kakkaansa sisällä. Kuinka ällöttävältä se näytti ja löyhkäsi, ja miten huokasin sisäänpäin ajatellen tulevaa puuhaani, koiran jynssäystä. Miten pahalta sisällä vieläkin haisi sattuneen johdosta.

Jätin kertomatta, kuinka juostessani naamaani satoi räntää. Siis mitä? Lokakuun kahdeksantena? Ulkona oli neljä astetta ”lämmintä” ja räntää läpsi pieninä, kylminä, märkinä hiutaleina kasvoilleni otsalampun valossa. Liian kylmää minun makuuni, liian aikainen talvi, mikään ei ole valmista, en varsinkaan minä.

Jätin kertomatta miljoona muutakin asiaa. Valikoimme itse, mitä kerromme ulospäin elämästämme – ja mitä alleviivaamme itsellemme. Haluan panostaa myönteisyyteen, siksi en yleensä kerro ”huonoja” uutisia febessäkään. Joidenkin febe-profiili on kuin sairaskertomus, toisten taas ryyppyreissuihannointia, mitä kenelläkin. Toisilla profiili ei päivity koskaan, toisilla maanisesti vartin välein. Kovin syvällisiä tulkintoja henkilön oikeasta elämästä ei kuitenkaan – kuten tämänaamuisesta omakohtaisesti voin todeta – näistä mistään kannata tehdä.

Tulipahan taas päästyä johtopäätöksissään melko turhiin truismeihin. Huoh. Jatkan muita puuhia. Over and out.

Suuri oivallus

Tämä on varmaankin kaikille muille itsestäänselvää?

Minulle ei saa tehdä pahaa, minua ei saa satuttaa, vaikka en olekaan täydellinen. Ei ole minun vikani tai minun syytäni, jos minulle tehdään pahaa.

On minun vastuullani, miten itse kohtelen itseäni ja muita. Minä en saa tehdä pahaa itseäni tai muita kohtaan, vaan minun pitää aina pyrkiä toimimaan hyvin ja parhaalla mahdollisella tavalla itseäni ja muita kohtaan.

Sen sijaan, totta tosiaan, EI olekaan minun syytäni, jos muut kohtelevat minua huonosti, satuttavat, tekevät pahaa. Minua EI saa kohdella huonosti, vaikka en olekaan täydellinen. Eikä täydelliseksi tuleminenkaan suojelisi minua, vaan toinen voi toimia minua kohtaan silloinkin väärin.

Minä saan puolustautua, jos minua kohdellaan väärin, rumasti, huonosti. Minun pitää puolustautua, jos minua kohdellaan niin. Sillä vain sillä tavoin toimin itseäni kohtaan riittävän oikein ja hyvin.

Jos minä en itse rakasta itseäni, pidä itsestäni huolta, arvosta itseäni, puolusta itseäni, kuka sitten?

Löytö neljän vuoden takaa: Pieni laulu by Laura Närhi.

%d bloggers like this: