Siirry sisältöön

Posts from the ‘Piha’ Category

Tukeva silta kierrätysmateriaalista


Voi sen näinkin tehdä. Viimekesäisestä putkityöstä jäi yli kaivonrengas. Ojaan tarvittiin tukevampi silta. Yksi aamupäivän vierittelyoperaatio ja tadaa, betonisesta turhakkeesta tulikin tukeva hyödyke. Vain maisemointi jäi kesken kun pikkuapurin lounasaika tuli vastaan 😊

Normipäivä

Tiedättehän. Aamulla herätys, lapset aamupalalle, kaksi kouluun, kolmas käsivarrella (puhkeavat hampaat vaivaavat). Ruokakauppaan ja takaisin pyöräillen (Kånkeniin mahtuu kuusi litraa maitoa), virallisia papereita, polttopuiden tekoa, lounasta, vanerin sahailua portaikon alapohjaan, välipalaa ja juttelua koululaisten kanssa, läksyjen tarkistusta, puukkosahalla välikattoon portaikon aukko ja tenavat innoissaan ramppaamaan uusia portaita, kasvimaan lohkon valmistelu ja valkosipulien istutus, lohikeiton valmistus, illallinen ja iltasadut. Nyt lämmityskattilassa tuli ja vähän lisää paperihommia ennen suihkua ja nukkumaanmenoa. Miten sinun päiväsi on sujunut?

Puutarhahommia

Pihalla oli jyrkkä kalliorinne, johon piti saada maisemaan sopiva aidanne sekä siellä täällä aiempien asukkien istuttamia tuijia. Valitettavasti vähän kärsineitä, kun eivät oikein olleet niille sopivassa maaperässä. Eipähän omatunto kolkuttanut, kun niitä siirsi.


Kiviä kerättiin sieltä täältä ympäri tonttia ja aseteltiin kohdilleen. Laajalle levinneitä vuorenkilpiä istutettiin maisemoimaan ja asettumaan uusille kohdin kodiksi. Muualta pihalta siirrettiin seuraavien projektien tieltä myös muita kivikkokasveja aidanteeseen.


Pikkulinnuillakin oli lystiä, kun heille kaivettiin valmiiksi maasta herkkuja!


Koko homma tehtiin muutamassa tunnissa (hyvin suunniteltu on puoliksi tehty). Paras palaute tuli, kun tytär tuli kotiin koulusta. ”Ihana! Mut ihan kuin se olis aina ollu siinä?” Niin sen pitääkin. Pihaan sopiva, hyvin toteutettu muutos näyttää siltä kuin se olisikin aina ollut paikoillaan.

Pojan kaverisynttärit

Poika täytti 10 vuotta❤️ Iso juttu. Kaverisynttäreihin piti toki panostaa. Teemaksi toivottiin Minecraftia. Rajallinen budjetti haastoi lähinnä mielikuvitusta vähän enemmän.


Mokkapalat hieman vaaleampina ja vihreällä täytteellä = grassblockeja, eikö. Ja pellillinen suklaakakkua sopivasti leikattuna, vadelmahillolla muurattuna = vuori. Päälle uusin kynttilä aarrearkkuun ja tarjoilun teema on selvä.

Koepoltto edellisenä iltana😊

Muut serviisit terveellisempää sorttia. Ja juotavaksi itsetehtyä omenamehua (joka on kaikkien herkkua paitsi sen yhden jolle ei kelpaa eikä maistu mikään😁).


Ilmapalloja piti tietysti olla! Muuten koristeluksi riitti liitutaululle kirjoitettu onnitteluteksti. 


Jonkin verran oli suunniteltua ohjelmaa. Tontin metsistä piti etsiä blokkeja (pahvilaatikot hiekkaa, muoviset valkoiset laatikot jäätä😊), joiden alla oli herkkuja ja pikkujuttuja – koottuna omaan inviin (taskussa😁) olivat kiva lahja vieraillekin. Lisäksi tietysti ongintaa jäälammesta (kun kerran lakanat ympärillä). Paperiset Minecraft -kalat olivat syöneet tikkarit😊


Metsäseikkailun ja pihapuuhien jälkeen maistuivat kakku ja muut, lopuksi vielä ulkoleikkejä (olivat apinakapinaa😁).


Toivottavasti tästä tarkemmasta kuvauksesta saitte vastauksia te, jotka kyselitte, mitä ja miten❤️ Sankari ja vieraat ainakin kuulemma tykkäsivät😊

Ja se vihreiden mokkapalojen ohje (kirjoitin sen ylös muistaakseni Meidän perhe -lehdestä enkä tuunannut sitä kovinkaan paljon):

1 uunipellinen:

3 kananmunaa

4,5dl erikoishienoa sokeria

6,5dl vehnäjauhoja

3tl leivinjauhetta

3tl vaniljasokeria

1,5rkl kaakaojauhetta

2,5dl kevytmaitoa

225g voita

Kuorrute:

750g tomusokeria

3tl vaniljasokeria

3rkl kaakaojauhetta 

6 rkl sulatettua voita

Vihreää elintarvikeväriä

Kahvia

Vihreää koristetta päälle

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää varovasti nostellen. Lisää maito ja voisula vähitellen, koko ajan sekoittaen. Levitä tasaisesti uunipellille, paista 200 asteessa n. 15 minuuttia. 

Kun pohja on uunissa, sekoita kuorrutteen kuivat aineet ja sulata voi. Kun pohja valmis, sekoita kaikki kuorrutteen aineet, kahvia kunnes kuorrute kuin sulaa suklaata. Levitä kun pohja vielä lämmin. Strösselit tmv pinnalle kun kovettunut vähän mutta ei liikaa (kovettuu reunoilta keskelle). Anna jäähtyä ja kovettua, leikkaa terävällä veitsellä n. 4x4cm paloiksi.

Ahven nimeltä Kirsikka


Olipa kerran kaksi lasta, jotka lähtivät kalaan. Saivat pienen ahvenen tirriäisen, joka tietysti piti kiikuttaa sangossa kotiin. Ja joka tomerasti leyhytteli eviään ja katseli äitiä niin, ettei tämä tohtinut ottaa kalaa hengiltä. Lapsille kertoi, että kala oli niin pieni, että siitä saatavat kaksi filettä kutistuisivat voissa paistettaessa pienemmiksi kuin sokeripala. Mikä oli ihan totta sekin.

Koska pihan läpi kulki puro ja purossa oli jo valmiiksi pieni laajennos, otti äiti lapionsa ja kaivoi lammen isommaksi. Vaikka puro oli miltei kuiva, alkoi lammen pohjalle tihkua vettä. Suodatinkankaan päälle äiti toi vielä sepeliä ja reunoille kiviä. Laittoi kanaverkon kaksin kerroin puron molemmille suille, kaivosta puhdasta vettä ja lainaksi saadulla suihkulähteellä vielä varmisti, että vesi oli tarpeeksi hapekasta. Tällä välin lapset olivat antaneet kalalle nimeksi Kirsikka.


Lasten jo nukkuessa äiti vielä kävi möyrimässä kukkapenkkiä sen verran, että vastaan tuli mehevä mato. Vei sen ahvenelle ja istuskeli lammen reunalla hetkisen. Kun ei vaan nyt oppisi uimaan selkää. 

Huikeasti uutta elämää❤️

Tapanani on käyskennellä aamuisin pihani pikku metsiköissä. Kuunnella lintujen liverrystä, sirkutusta ja kujerrusta. Nuuhkia uuteen aamuun heräävän luonnon mahtavaa tuoksua. Ja voi mikä määrä uusia puita kasvamassa! Huikea elämän voima! Eihän niitä henno katkoa. Mutta kun ne kaikki vain eivät mahdu kasvamaan täällä. Siksi ajattelin kokeilla, josko niille löytyisi rakastava koti jostain muualta. Ainakin vaahteran ja pihlajan taimia on niin paljon, että tohdin laatia niistä ihan myynti-ilmoituksen toriin. Jos haluat rakkaudella kasvatetun ja hyvää kotia etsivän pienen tai isomman elämänalun itsellesi, ota yhteyttä!

Kuntokuuri

Välillä toooosi henkilökohtaista. Olen saanut yllättävän paljon kyselyitä, miten kroppani on niin timmi. (Olen aikoinaan ollut melkoisen tuhdissakin kunnossa.) Mikä on kuntosaliohjelmani? Jokin erityinen dieetti? Salaisuuteni? No tässäpä tämä.

Salaojan (tai vaihtoehtoisesti puron) kaivuuta. Sepelin ja maa-aineksen lapiointia ja kärräystä paikasta toiseen. Puiden kaatoa, sahausta, oksasavottaa. Taimien istutusta. Talon ja pihan raivausta. Rakentamista ja remontointia. Lasten kanssa fillarointia suunnilleen kaikkialle, yksi takana turvaistuimessa antamassa reilun 10 kilon lisäpunnuksen. Kuurausta nöyrästi polvillaan. Usein yksi 10-kiloinen joka suuntaan tempova interaktiivinen jumppapallo lantiolla mukana keikkumassa arjen askareissa (mm. kokkaus, imurointi ym.) Matalalentoa ilman siipiä. Välillä syvää kyntöä nokka turpeessa. Terveellistä ruokaa (ed. main. lapset). Santsaaminen = lasten ruoantähteiden syömistä (kun ei niitä raaski kompostiinkaan laittaa). Ei kyllä tulisi mieleenkään lähteä normipäivän jälkeen punttikselle.

Mitä sanotte, olisiko fitness farmille tulijoita? Luvassa mustelmia, naurua ja ehkä välillä kyyneliäkin. Jo katsominen saattaisi hengästyttää huonompikuntoiset😜 

   

Mattopyykillä

Nyt vihdoin joudin testaamaan sitä, mistä jo rakentaessani haaveilin. Mattopyykillä omalla pihalla❤️ 

 Miten voikaan ihminen tulla arjen asioista onnelliseksi. Kevyt tuulen leyhähdys, auringonpaiste ja linnunlaulu viitekehyksenä jynssäsin ja kuurasin.  

 Puhdasta tuli. Ja kehikko kestää helposti litimärän, painavan maton.  

 Voi ihmiset tätä tunnelmaa. Kuivuvan puun ja huuhdellun mäntysuovan tuoksu❤️ 

 Mikäs tässä ollessa.  

 

Kesä❤️

Ei se kalenteria katso. Terassintynkä, aurinko ja vapaapäivä. Brunssiaamiainen terassilla ja ilmaan heitetty toive😊 

  
☀️❤️ Voiko ihanampaa olla! 

Pyykkipyhättö

Jokainen prosessi on vain yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Kolmilapsisessa taloudessa, pienin vielä (kesto)vaipoissa, pyykkiä tulee, joten huoltoketjun pitää olla kunnossa. Meillä heikoin lenkki oli pyykin kuivatus. Edellisten asukkaiden peruja oli naru talon seinästä yhteen pihan puista. Ei riitä, semminkin kun kyseiselle seinustalle on rakentumassa terassi – en halua terastella pyykin seassa.   

 Kun ensin olin raivannut haluamaltani paikalta metrisen läjän puoliksi maatunutta oksa- ja muuta tauhkaa pois, pääsin tekemään perustukset. Halusin tällä kertaa tehdä liitokset salvoksina, jotta runko olisi todella tukeva – tarkoituksenani on voida käyttää telinettä myös mattojen tamppaukseen, pesuun ja kuivatukseen.
     
    
  Olihan se juhlavaa, kun sai ensimmäisen satsin pyykkiä kuivumaan telineeseen❤️ 

  

 Paikan valinta osoittautui menneen nappiin. Tähän kohtaan tonttia osuvat auringon ensi säteet aamulla ja vielä ilta-auringon viimeinen loisto. Muun päivää lankeavat varjot ovat oman tontin puista eli niille voi ajan myötä näyttää sahaa.  

  

  

  

 Mikäs tässä, lintujen laulaessa, pyykkejä ripustellessa. Lapset vasta heräilevät ja itse auringossa, aamukahvin kera, pyykkipyhätössäni päivää käynnistäen. Ihanaa arkea!❤️

%d bloggers like this: