Siirry sisältöön

Posts from the ‘Piha’ Category

200 uutta elämää

Tämän postauksen nimi olisi voinut olla myös Nainen ja lapio. Sillä lapiollani kaivoin istutuskuopat ja (k)annoin mullat niille 200 pihlaja-angervon taimelle, jotka viikko sitten saapuivat pihallemme. Elävä aita. Viikko siihen meni, sillä ruuhkavuodet. 3 lasta ja kavereita, hiekkalaatikon hiekat, juoksevia asioita, ystäviä, yksi lapsen vatsatautikin, ja noin miljoona muuta tärkeää juttua, jotka piti hoitaa. Ja miljoona sata yksi jäi odottamaan – anteeksi, alan purkaa sumaa ihan kohtsillään. Kunhan naputtelen tämän jutun ja juon tuon kahvini ensin.

Nyt lasten nukkuessa oli ei-ihmis-taimien tarkistuslaskennan aika. 200 niitä oli, aivan kuten pitikin. Jokainen hellästi nokialaisilla taputeltuna paikalleen.

 Aina muutama kerrallaan. Jossain välissä. Toisinaan auringon helliessä lämmöllään, toisinaan taas luonnon hoitaessa ystävällisesti kastelua puolestani sateen muodossa. 

 
 
Jotta lehtien kasvattaminen ja haihduttaminen ei näännyttäisi pikkuruisia juurtumisen tohinoissa, leikkasin taimet noin polven korkeuteen. Tarkkana naisena toki keräsin jokaisen irtileikatun oksan, ovat nyt vedessä juurtumassa. Pian olen paikallinen pihlaja-angervon toimittaja, tervetuloa shoppailemaan vaan😊On ihanaa, miten omasta metsästä löytää koko ajan lisää uusia kauneuden ja ihmetyksen aiheita.  

 Ei mikään ihme, että Japanissa osataan tarjota hoitomuodoksi metsää. Ja ihastelkaapa näitä jättiläisiä (nimet lasten antamat):

Totoro❤️

 Ja Hertta❤️
 (tikkuaski antamassa mittakaavaa, korjattu pois kuvan ottamisen jälkeen).

Metsä❤️ Elämä❤️

Hiekkis!

Rakensin lapsille viime viikonloppuna hiekkalaatikon. Siitä lähtien kuulin noin 15 kertaa päivässä kysymyksen: äiti, koska Danne tuo hiekat? No nyt toi. Ruokailu jäi kesken kun kaikki ryntäsivät paitasillaan ulos katsomaan tätä maailman suurinta ihmettä. Voi riemua, voi iloa!❤️ 

   Osittain katettu hiekkalaatikko oli minusta minulta oiva idea: sateen sattuessa osa laatikosta olisi kuitenkin katettu, ja ennen kaikkea kioskimaisuus mahdollistaa vielä enemmän leikkejä. Ja tietysti sinne pitää myös päästä kiipeämään 😄 
 Kestävä rakenne on kaiken kaikkiaan (missä tahansa lasten leikkeihin tulevassa jutussa) kovasti tärkeää. Siksi valitsin järeän puumateriaalin ja varsin tukevat rakenneratkaisut. Testasin kestävyyden pomppimalla ympäri pytinkiä. Hyvin meni😁 

 Kun Danne näki hiekkalaatikon kauhakuormaajansa ohjaamosta, totesi että tuonne taitaisi mahtua toinenkin kauhallinen hiekkaa. Kyllä vaan, mutta aloitetaan nyt tällä❤️ 

 

Yrittäjästä onnistujaksi

Ryhdyin täyspäiväiseksi (olennainen tavu merkitty) yrittäjäksi vuoden 2012 alussa. Sen jälkeen olen tehnyt yritykseni nimissä muun muassa seuraavaa:

  • Valokuvaus (sisustus, asunnot, ihmiset, tapahtumat..)
  • Ammatti- ja luova kirjoittaminen
  • Nettisivujen luonti
  • Yritysten ja tapahtumien some -markkinointi
  • Tapahtumien järjestäminen
  • Leipominen
  • Logo -suunnittelu
  • Sisustussuunnittelu
  • Pihasuunnittelu
  • Sisustaminen
  • Remontointi
  • Rakentaminen
  • Stailaus
  • Asuntojen ja kiinteistöjen myynti
  • Vapaa-ajan asunnon vuokraus
  • Työnhakusparraus
  • Rekrytointi yrityksille
  • Prosessikonsultointi
  • Projektijohtaminen
  • Kotien järjestys ja organisointi
  • Henkinen hyvinvointivalmennus
  • Pientuotteiden ja taide-esineiden tuotanto ja myynti
  • Hyvinvointi- ja kauneudenhoitotuotteiden ja -palveluiden myynti
  • Asiakaspalvelukoulutus
  • Esiintymisvalmennus

Nämä nyt ensihätään. Siksi mietin tarkkaan, mitä vastaan, kun minulta kysytään, minkä alan yrittäjä olen. Toisinaan tuntuu nimittäin, että jos on kiinnostunut ja osaa monenlaisia asioita eikä ole vain yhden kapean alan syväosaaja, ei ole nyky-yhteiskunnassa oikein uskottava. Ja se tuntuu hitsin tyhmältä. Sillä entä jos onkin niin, että kun läväytät kaikki omasi ja yrityksesi pulmat ja kommervenkit yhden ihmisen eteen ja hän pystyykin auttamaan, eikö se olekin hieno juttu?

Minulla on työelämästä kokemusta monelta eri alueelta. Ja vaikka varsinaisen urani loin hr-puolelta, ehdin sielläkin edetä melkoisen pitkälle ja uskallan sanoa oppineeni varsin paljon. Ja muu elämä sitten, se vasta opettavaista on ollutkin. Ja kun lisäksi on jatkuva oppimisen, tekemisen ja toteuttamisen kaipuu, tässä ollaan.

Vaan mitenpä neuvoisitte naista mäessä? En haluaisi keskittyä vain yhteen ja sulkea muita alueita pois – polte toteuttaa on laaja-alainen. Ja sitä paitsi mielestäni eri osaamisalueet tukevat toisiaan, mitä yllättävimmissä käänteissä.

Olen toteuttanut esimerkiksi ”elämä kuntoon” -tyyppistä yksilösparrausta. Siinä on tarvittu osaamista niin henkisen, sosiaalisen, fyysisen kuin taloudellisenkin hyvinvoinnin saralta. Ja kun nimenomaan haluan auttaa. Käyttää osaamistani hyvinvoinnin lisäämiseen. Tämä vain tarkoittaa eri tilanteissa niin eri asioita. Joskus se on kauniin, kierrätysmateriaaleista rakennetun kasvihuoneen tulo  siistittyyn puutarhaan, toisinaan taas kaikkien rästissä olevien paperiasioiden järjestäminen ja hoitaminen samalla opettaen, miten jatkossa toimia, ettei vuori kasvaisi ylitsepääsemättömäksi. Tai juuri halutunlaisen osaajan löytäminen firmaan, jossa ei ole varaa tai kiinnostusta tehdä hutirekrytointeja. Tai kriittisen projektin johtaminen niin, että kaikki asianosaiset ovat tyytyväisiä. Tai asunnon myynti niin, että on mahdollista vaikkapa ostaa se unelmien koti. Mitä milloinkin. Kun minulta kysytään titteliäni, vastaan ”toteuttaja”. Ja syystä.

Vaan miten kertoa, että osaan ja haluan auttaa, vaikka missä ja miten? Kuinka moni tietää, että tällainen osaamispankki (ja tarvittavat verkostot) olisi tarjolla puhelinsoiton, sähköpostin tai piipahduksen päässä? Ideoita ja ehdotuksia otetaan avomielin ja kiitollisella sydämellä vastaan! 

 

Puumaja

”Äiti, me haluttais puumaja. Sellainen ihan oikea.” Jepulis. Olinkin jo katsellut metsää ja todennut, että liian tiheässä kasvavaa nuorta kuusta pitäisi harventaa.  Lattian rungon ja laudat kaivoin varaston perukoilta, muun materiaalin pääsinkin kaatamaan suoraan raksalle.  Myös reunoista tein varsin tukevat, koska arvelin, että niiden kestävyyttä tullaan vielä leikeissä testaamaan.   Täytin vielä välit havupunonnalla.  Kun ne aikanaan varistuvat ja jäljelle jäävät pelkät oksat, on majan ympärille istutettu pajuaidanne jo kasvanut komeasti ja sitä hieman muotoamalla maja muuttaa taasen luonnettaan. Siihen asti mennään näin.   Sain ihan peräti kolme päivää rakentaa majaa ennen kuin siellä oltiin leikkimässä kavereiden kanssa.  

 Tässä kohtaa etukaide vielä kesken ja äidin sydäntä hieman kylmäsi. Mutta kivaa oli!  

Lukijoilleni!

Joku tätä näköjään lukee! Eilenkin lukuja 122. Uskomattoman ihanaa, kiitos!
(*muoks*, tänään jo 328, ohhoh, kiitän ja kumarran!)
Lisäsin tuon Lukijat -pylpyrän tuohon oikeaan reunaan vastikään, siltä varalta että joku rohkeista urhein tohtisi ilmoittautua ihan viralliseksikin lukijaksi. Vaan eipä haittaa jos siitä jänistää, kirjoituksia ja kuvia ilmaantuu joka tapauksessa.
Ihana keväinen sade astelikasteli ripisten ropisten puutarhaan, nyt taas aurinko pyrkii esiin pilviharson takaa. Kevät ❤



Telttailukausi avattiin jo pari kuukautta sitten

Lapsilla oli huoneissaan H&M Homen pikkuteltat (jotka oli purettu muutamaan otteeseen, että huoneissa mahtuisi olemaan edes jotenkin järkevästi ja koottu jälleen joku tovi purun jälkeen uudelleen nassukoiden vienosta pyynnöstä).

Kun kevätaurinko sulatti talon eteläpäädystä maaläntin, tämän äitimuorin kuningaskuningataridea oli siirtää teltat ulos. Hyvänen aika. Telttapa kuuluu tottakai ulos. Telttakangas ja muoviset tukirungot, kyllähän ne nyt ulkona kestävät. Ja ulos mahtuu paremmin kuin sisälle.

Hyvä minä. Mental note: älä hae ennustajanhommia.
Tältä teltat kasa näytti tänä aamuna. Merituuli oli tehnyt tehtävänsä. Telttoja oli riepoteltu sinne tänne ja muovikepukat katkeilleet.
Vaan hätä ei suinkaan ollut tämän näköinen. Meikämartta suunnitteli ensin korviensa välissä, sitten paperilla. Mitalla vähän tuumintoja, sitten puhelu lähirautakauppaan.
Raksamama kääri hihansa ja pisti tuulemaan. Sahausta, ruuvausta ja avot, entistä ehompi. Julistan telttailukauden avatuksi – uudelleen!
%d bloggers like this: