Skip to content

Posts from the ‘Sana Housing’ Category

Yöpöydät Ikean lehtikoteloista

Matalaan tilaan tarvittiin jotkut tasot, mihin saisi lattialla lojuneet kirjat ja muut tilpehöörit.

Yläkerran matala, vino katto toimii mainiosti sängyn yläpuolella. Päätila riittää juuri ja juuri, makuultaanhan tuossa yleensä tulee vietettyä aikaa.

Ikean lehtikotelo on mainio muotoilultaan. Jos haluaa puhelimen tuonne sisään, voi johdon pujottaa reiästä ja puhelin on siististi käden ulottuvilla, silti poissa silmistä. Ja muutama luvun alla oleva opuskin mahtuu koteloon. Tukevakin tuo on kun kahdelta sivulta kiinnitti.

Kokonaisuus toimii yllättävän kivasti😊

KonMari, pikkulapsi ja paikka kaikelle

2,5-vuotiaani haluaa varsin ymmärrettävästi leikkiä siellä, missä kaikki muutkin ovat. Yleensä leikit siis tapahtuvat olohuoneessa, vaikka suurin osa hänen leluistaan onkin hänen omassa huoneessaan. Ja olohuoneeseen lelut yleensä myös jäävät leikkien jälkeen.img_3178Marie Kondo kirjoittaa kirjeessään konsulteille oman ajattelutapansa muuttuneen anteeksiantavampaan suuntaan lastensa syntymän jälkeen. Hän neuvoo neuvojiaan lasten tavaroiden järjestämisessä seuraavien kolmen ohjeen avulla:

  1. Kerro, mitä ja miksi teet samalla kun siivoat. Järjestä hymyillen. Näytä esimerkilläsi, että järjestäminen on mukavaa ja kuuluu kodin normaaliin mukavuuden ylläpitoon.
  2. Siivoaminen ja leikki kuuluvat yhteen. Opeta lapsillesi, että leikkiin kuuluu myös lelujen poiskorjaaminen leikin lopuksi. (Lisää vielä itse siivoavansa lasten leikit heidän mentyään nukkumaan jos työkiireitä.)
  3. Varaa lapsen leluille omistettu paikka. Tee leluille varatusta tilasta selkeästi rajallinen, varmista että lapset tietävät missä se on ja mihin tarkoitettu ja ota heidät mukaan korjaamaan lelut paikalleen.

img_3177Hyviä ohjeita kaikki tyynni. (Vähän kyllä hymähdin siivoa hymyillen -kohdassa. On hienoa, jos Marie Kondo ei ole koskaan raivosiivonnut.)

Itselläni on yhtä ja toista opittavaa siivoamisesta ja ennen kaikkea järjestämisestä. Kaiken paikalleen saamisesta. Yksi asia johtaa toiseen ja vaikka menin viemään sukkaparia pesuun, olenkin saattanut päätyä leikkaamaan pensasaitaa. Tai kirjoittamaan blogipostausta.img_2989Haluan oppia organisoimaan järjestämisen niin, että se etenee lapsiperheen puuhiin sopivasti limittyen. Sopuisasti. Miten osallistan lapsen, pienemmänkin, mukaan. Miten toimin, jos lapsi ei haluakaan luopua mistään. Mitkä ovat toimivimmat paikat säilytykselle. Miten saada lapsi yhteistyöhön ja omatoimiseksi jälkiensä korjaamisessa.

Ja kas onnea ja auvoa, Ilana Aallon Paikka kaikelle lastenhuoneessa -verkkokurssi vastaa kaikkiin näihin toiveisiini. Ja mikä vielä parempaa, saan itselleni ja teille 10 euron alennuksen kurssimaksusta yhteistyönä Paikka kaikelle -blogin kanssa. Kurssi alkaa 20. syyskuuta 2017. Tuletko mukaan?

Kyllä tästä vielä hyvä tulee ❤

Mutku ei se haittaa. Paitsi vähän sittenkin.

Ihana, ajatuksiin ja suunnitelmiin uppoutuva poikaseni. Muutama vuosikerta Tieteen kuvalehteä ennen iltapalaa. Legokaupungin lattiainvaasio koska niillä on valtava imperiumi. Aku Ankka -kansioita hyllyllisen verran ohimennen. Vaatteet jäävät sinne minne ne lasketaan koska ”ai niin en mä muistanut, anteeksi”. Hyvin kohteliaasti ja ajatukset jo ihan muualla taas.

img_3171-1

Häntä itseäänkin häiritsee. Aina välillä. Kun hän havahtuu ajatuksistaan ja ihan OIKEASTI katsoo ympärilleen. Tai kun ei löydy jotain maailman-tärkeintä-juttua jota hän tarvitsisi, juuri nyt. Tai kun yhtään sukkia ei ole puhtaiden vaatteiden läjässä kaapissa, koska unohtui viedä käytetyt pesuun. Noin kymmenen kertaa. Ja koska ne olivat piilossa peittokasassa, legolaatikossa tai kirjahyllyn takana. (Miten se sinne oli mennyt? Ei aavistustakaan, edes sukkien haltijalla.)

img_3176-1Ei meidän kaikkien tarvitsekaan olla arjen entropiasankareita. Mutta tietty osaamisen taso kannattaa hankkia, muuten elosta tulee suotta hankalampaa kuin sen tarvitsisi olla. On tuskastuttavaa etsiä tavaroita. On turhauttavaa, kun arki ei rullaa, jos tietää, että se voisi olla oikein sujuvaa pienin muutoksin. Tulee kalliiksi, kun astuu vahingossa lattialle unohtuneen tabletin/puhelimen/dronen/jonkun-muun-kalliin-härpäkkeen päälle.img_3175-1Olen todella iloinen, että pian alkaa tunnetun kulttuurihistorioitsijan ja suositun Paikka kaikelle -kirjan ja -blogin taiturimaisen Ilana Aallon kurssi Paikka kaikelle lastenhuoneessa. Osallistun sille itse. Parasta mielestäni on, että kurssilla otetaan lapset mukaan. Heitä arvostaen, ei pelkkinä kaaosta tuottavina objekteina käsitellen.img_3174-1Ilana antoi minulle yhteistyössä bloginsa kanssa 10 euron alennuskoodin kurssimaksusta jaettavaksi samanhenkisesti ajatteleville ja samassa tilanteessa kamppaileville. Haluatko sinäkin vastaavasta jamasta pois? Rakentavasti? Klikkaa itsesi kanssani kurssille täältä. Verkkokurssina toteutettava Paikka kaikelle lastenhuoneessa maksaa alennuksen jälkeen 79 euroa.Postauksen kuvat ovat otteita arjestamme, pojan huoneesta. Täynnä elämää. Täynnä rakkautta. Ja toivottavasti pian hieman paremmassa järjestyksessä. Kerroin samaisesta huoneesta postauksessa huoneen remontin valmistuttua. Paljon elämää on ehtinyt mahtua tuohon pariin vuoteen, ja hyvä niin ❤

Nyt saa riittää!

Unelmien huone. Lintutapetit. Paljon tilaa leikkiä ja askarrella. Kaikki aarteet kauniisti esillä. On prinsessasängyt ja kaikki. Rakennettiin oma vaatehuone, jotta vaatteet saisi esille tyttären toiveiden mukaisesti. ”Ihana! Äiti mä haluan että täällä näyttää aina tältä!” Jokaisen muutoksen ja siivouksen jälkeen samat puheet. Sitten räpäytän silmiäni tai käyn vaikka vessassa. Ja kaikki näyttää tältä:

img_3165

Kaikkea on kokeiltu. Uhkailua, kiristystä ja lahjontaa. Mustaan jätesäkkiin kaikki mikä ei ole omalla paikallaan NYT – iltaan mennessä – ennen vieraiden tuloa. Imuriin vaan kaikki pikkusälä. (Paitsi että eihän tämä äiti oikeasti henno.)

Tytär on hienosti löytänyt paljon tavaroita, joita ei enää tarvitse. Osa on mennyt pikkusiskolle, osa läheiselle kirpputorille tyttären omalle hyllylle. Hetken aikaa taas huone kunnossa, kunnes tsädäm:

img_3168

Likaiset puhtaat vaatteet sekaisin. Kaikki kaaoksessa. Leikeistä ja kukkienhoidosta kulkeutuneet mullat sotkevat puhtaat pyykit, lakanat, lattian ja seinät (kyllä vain. Lintutapetti kestää yllättävän hyvin jynssäystä.)

Olen ihan tuskissani. Haluaisin, että olisi mukavaa ja kivaa. Haluaisin, että olisi siistiä ja puhdasta. Ja haluaisin, etteivät nämä kaksi olotilaa sulje toisiaan pois.

Odotan ihan superinnoissani taitavan tavarataitajan, Ilana Aallon, 21.9. alkavaa kurssia Paikka kaikelle lastenhuoneessa. Olen seurannut Ilanan Paikka kaikelle -blogia vuosia ja käynyt jopa hänen luennollaan (joka oli tosi hyvä. Tytär tosin lähti kesken pois.)

Oikeasti. Kuinka tällaista lupausta voi vastustaa?

Paikka kaikelle ja tavarat paikoilleen lastenhuoneessa
ilman komentamista, uhkailua tai lahjontaa
– onko se mahdollista?

Kyllä on!

Jos olet lastenhuoneen sotkuihin tuskastunut vanhempi, tule mukaan verkkokurssille, joka ratkaisee pulmasi!

Kun haluat pysyvän ratkaisun lastenhuoneen kaaokseen, ei riitä, että tiedät, miten pehmolelut kannattaa säilyttää tai mikä systeemi on paras legoille.

Tällä kurssilla toki kerrotaan sekin, mutta lisäksi saat käyttöösi keinot, joilla…
» raivaat liiat tavarat ilman porua.
» luot lapsenkin kannalta helpot paikat kaikille tavaroille.
» aktivoit lapset laittamaan tavarat paikoilleen itse myös siivouspäivien välillä.

Olen NIIIIIN mukana. Sopivasti muutama päivä tyttären kaverisynttäreiden jälkeen alkava kurssi tulee todella tarpeeseen.

En halua olla nalkuttava tai mäkättävä äiti. En halua olla rageeva mutsi (kyllä, tämän kuulin eilen). Haluan auttaa oppimaan (tavara)TAITOJA. Ja mielestäni tässä on juuri siitä kyse. Opitaan yhdessä sujuvaa arjenhallintaa. Koska minullakin on yhtä ja toista opittavaa. Riittää, kun vaikka vilkaisee työpöytääni…

Nämä lupaukset kurssin lopputulemasta ovat mielestäni melkein maailmaasyleileviä:

» Haluat käyttää enemmän aikaa perheesi parissa ja vähemmän aikaa tavaran pyörittämiseen
» Tahdot, että kotisi on paikka, jossa sinäkin voit rentoutua
» Tahdot, että lapset siivoavat jälkensä ilman nalkuttamista
» Haluat, että lastenhuone pysyy siistinä kauemmin kuin vartti viikkosiivouksen valmistumisesta.

Ilanan opit ja taidot tuntien, uskallan luottaa, että ne (jotenkin, pienen ihmeen kautta) on mahdollista saada toteutumaan myös meillä.

Ja arvatkaa, mikä parasta? Ilana lupasi

10 euron alennuksen kurssihinnasta!

Käytä tätä koodia ja tule minun ja lasten kanssa mukaan oppimaan, miten löydetään paikka kaikelle lastenhuoneessa ❤ Kurssin normaalihinta on 89€ joten tuo kymppi pois hinnasta todellakin tuntuu. Investoin tosi mielelläni 79€ YHDESSÄ OPITTUUN MIELEN- JA TAVARARAUHAAN.

Kuten tuosta alennuskoodista varmasti arvaatkin, tässäpä tehdään ylpeänä ja henkseleitä paukutellen yhteistyötä Paikka kaikelle -blogin kanssa. Olen siitä ihan superiloinen. On ihan huippua saada tarjota mojova alennus kurssista, joka minun mielestäni olisi moninkertaisesti hintansa väärti täyteen hintaankin. Tule meidän kanssa kurssille!

img_3167

Ihania kuvia

Ystäviltä tietysti kuulee parhaat jutut. Niin myös appsien suhteen. Olen mitä ilmeisimmin elänyt tynnyrissä, koska löysin aivan vastikään kaksi mahtavaa sovellusta kuvien askarteluun puhelimella. Vai mitä pidät näistä? ❤️ Kiitos H., kiitos M.!




Kuka minä olen mitään kertomaan?

Tiedätkö sen inhottavan tunteen. Olet hyvä jossakin. Tosikin hyvä. Ja olet keksinyt, miten voit osaamisellasi auttaa muita. Haluat auttaa, olla hyödyksi ja avuksi. Olet tehnyt valtavasti töitä asian eteen. Kertonut innoissasi kaikille, jotka jaksavat kuunnella, kirjoittanut aiheesta moneen eri tuuttiin. Mietit tulevaisuutta ja suunnittelet etenemistä. Sitten se yhtäkkiä iskee. Huijarisyndrooma.

Pikkupiru: Mitä sinä olet asiasta mitään kertomaan? Kuvittelet vain osaavasi ja tietäväsi! Luuseritytönpullero, höpöhöpö.

Minä: Olen pyörittänyt tätä toimintaa onnistuneesti jo monta vuotta. Olen oivaltanut onnistumisen avaintekijät ja osannut konseptoida ne. Kehitän palveluani jatkuvasti. Olen oikeasti hyvä ja kehityn koko ajan paremmaksi.

Pikkupiru: Älä viitsi. Sinäkö onnistuisit? Kuka sinut muka ottaisi vakavasti?

Minä: Minä itse. Ja aika moni muukin. Minuun, osaamiseeni ja tekemisiini luottavien ja määrä kasvaa koko ajan. Näkemystäni aidosti arvostetaan. Pidäpäs kärkäs kielesi kurissa, pikkupiru.

Sisäinen dialogi ei kuulemma (todennäköisesti) ole merkki jakomielitaudista vaan normaalista oman toiminnan pohdinnasta. Pikkupirukin yrittää puhua juttujaan moneen korvaan.

Siltä varalta että itse en ole ainoa, joka pohtii, millä perustein minua tituleerataan Mökkivuokrausguruksi, miltä pohjin kirjoitin Mökkivuokraajan käsikirjan tai kirjoitan esimerkiksi viikottaista Mökkivuokraajan uutiskirjettä, avasin asiaa hieman. Kirjoitin Mökkivuokraajan käsikirjan nettiin tervetuloa-sivulle Kuka minä olen tällaista kertomaan -osion. Josko nyt tuo pikkupirukin vähitellen vaikenisi.

Parhaiten tietysti asiantuntemuksestani vakuuttuu tutustumalla toimintaan. Lukemalla blogia, tilaamalla uutiskirjeen, kenties kirjankin. Pääsemällä sisäpiiriin, jossa neuvon vielä syvemmällä tasolla ja kerron tarkimmin mökkivuokrauksesta.

Ja jos juuri sinulla on ideoita, miten parantaa toimintaani entisestään, kiitos että vinkkaat.

IMG_0001

Paljon enemmän kuin vain työtä

Joskus käy niin, että menee valokuvaamaan kiinteistöä ja huomaakin kuvaavansa koiraa. Huomaa tyttärensä – ja itsensä – ystävystyneen huvilan omistajan kanssa. Huomaa olevansa täysillä, koko sydämestään mukana tekemisessä, joka on niin paljon enemmän kuin työtä. Täyttä elämää ❤ Ja huvilan vuokrauskin uskottiin hoitooni. Vieraita otetaan nyt ensi alkuun vain suositusten perusteella. Ihana Strandbacken!

IMG_6403IMG_6399

Kaksi eri maailmaa

Luin ystävän Facebookiin linkkaaman Iltalehden artikkelin lukijoiden kommenteista kamalista mökkivuokrauskokemuksistaan. Syletti ihan suunnattomasti. Kahdesta syystä. Ensinnäkin, kuvotti. Hurjia kokemuksia mädäntyneistä kalanpäistä lähtien. Toisekseen, kun mökkivuokraus on voimakkaasti kasvussa, pelotellaan potentiaalisia vuokraajia tällaisilla. Iltalehtikin kaipasi vain kielteisiä kokemuksia edellisen päivän jutussaan perheen epäonnistuneesta reissusta tahmaiselle luksusmökille.

Näyttökuva 2017-04-27 kello 4.08.03

Näin Iltalehti haki 25.4. lisää materiaalia, joka julkaistiin 26.4.2017.

Minä luuttuan Lillanin lattiat polvillani, jotta varmasti näen valkoiseksi maalaamastani lautalattiasta kaikki pienimmätkin tahrat. Kuivatan Lillanin vieraille pesemäni lakanat ulkona, että niihin tulisi se ihana tuulen tuoksu, tiedättehän. Sitten mankeloin lakanat, tyynyliinat silitän. Laitan Lillanin pedit vieraille kauniiksi ja valmiiksi, asettelen puhtaat kylpy- ja käsipyyhkeet vuoteen jalkopäähän. Vieraan kokemus on kaikki kaikessa. Että hän tuntee olevansa tervetullut, odotettu ja tärkeä, arvokas vieras. Että kaikki on valmiina, puhdasta ja kaunista häntä varten.

Tätä samaa ehdottoman myönteistä vieraan saamaa kokemusta, asiakaselämystä, painotan myös pyörittämässäni Mökkivuokraajan käsikirja -palvelussa. Että ollaan ylpeitä omasta mökistä ja omasta palvelusta, omasta ammattitaidosta ja kyvystä luoda kaunista ja hyvää. Halutaan näyttää, miten mahtavan puhdasta ja ihanaa onkaan. Kerrassaan voidaan pröystäillä sillä, miten huikean positiivisen elämyksen vieras saa!

Juuri tänä aamuna julkaisin Mökkivuokraajat -sisäpiiriläisille Lillanin päivitetyt talon säännöt. Tulostan tämän huoneentauluksi, kehystän ja laitan Lillanin seinälle.

House_rules_Lillan

Tarkoitus oli julkaista tämä päivitys Lillanin blogissa vasta ensi viikon alussa (pyrin noudattamaan tietynlaista logiikkaa julkaisuissa) mutta luettuani Iltalehden vuokralaiskokemukset en halunnut enää odottaa. Julkaisin Lillanin talon säännöt vielä saman päivän aikana, jo kontrastinkin vuoksi. Vaikea kuvitella, että kaikkien niiden kurjien kokemusten mökkien seinällä, tai varsinkaan vuokranantajien ja vuokraajien korvien välissä, noudatettaisiin tämänsuuntaisia toimintamalleja.

Tarkistan Lillanin aina vieraiden jälkeen ja putsaan käytännössä joka kerta vähintään hieman, vaikka vieraat lähtökohtaisesti omat jälkensä korjaavatkin. Otan liinavaatteet pesuun, järjestän ja siivoan. Tarkistan irtaimiston, vien muualle kulkeutuneet tarvittaessa paikalleen. Laitan kaiken valmiiksi seuraavia vieraita varten. Toivotan vieraat henkilökohtaisesti tervetulleeksi, kerron talosta, katson matkustajailmoituksen heidän kanssaan läpi, varmistan vielä että heillä on yhteystietoni, jotta voin auttaa heitä jos tulee kysyttävää.

Ensimmäinen reaktioni jutut luettuani oli: ”miten kukaan mökkivuokraaja voi luovuttaa niin kamalassa kunnossa olevaa mökkiä vuokrattavaksi? Eikö minkäänlainen ammattiylpeys kolkuta?” Sitten pohdin asiaa lisää.

Vaikka puunaan Lillanin tarvittaessa lattiasta kattoon, voi sieltäkin löytyä tomua tai vaikkapa kuollut kärpänen jostain raosta. Ihan siksi, että olen vain ihminen. En pese ikkunoita ulkoapäin (ellei niissä ole tahroja) kuin muutaman kerran vuodessa. Myös esimerkiksi ilmanvaihtohormit rassataan vain kerran vuodessa lakisääteisen nuohoussyklin mukaisesti. Jos likaa etsisi, eiköhän sitä löytyisi.

Aiemmassa Iltalehden jutussa oli valiteltu sohvan puuttumista. Mökin ilmoitus oli aika helppo löytää jutun kommentissa annettujen speksien perusteella. Ei niissä kuvissa mitään sohvaa kyllä näkynyt. Mutta kenties oletettiin, että kun terassikuvissa näkyi niin monta penkkiä ja sisäkuvissa yhden pirttikaluston ympärillä jutussakin mainituista rottinkituoleista reunat, jonkinlainen sohva sisältäkin löytyisi.

En tiedä. En ole ollut itse paikalla enkä ole nähnyt mökkiä. Jos lattianpesuvesi on muuttunut ihan ruskeaksi ensimmäisellä pesukerralla, kuten mökkiläinen anteliaasti lehdelle jakamissaan kuvissa osoittaa, on se toki ollut todella likainen. Eikä vuokranantajan vastaus, vuokralaiselle tai lehdelle, ole todellakaan ollut omiaan rakentamaan bona fide -henkeä.

Jos mökki on Alajärvellä ja välittäjä Helsingissä (nämä tiedot löytyivät mökin ilmoituksesta), on taatusti hankala varmistaa mökin kuntoa vuokrausten välillä. Kommenteissa osattiin kertoa, että normaalisti siisteydestä ja avainten luovutuksesta vastasikin eri henkilö, joka tällä kertaa vain oli lomareissussa ja uskonut avaimet vielä kolmannelle.

Lohdullista oli lukea edes niitä muutamia kommentteja näille kahdelle jutulle, joissa tuumattiin asiantolaa vähän objektiivisemmin. Ei teilattu mökin omistajaa eikä vieraan toimintaa. Koska onhan selvää, että tämä tilanne ei ollut mennyt nappiin, moneltakin osin.

Minä uskon lähtökohtaisesti ihmisten hyvyyteen. Kun luovutan vieraille ihanan, kauniiksi ja puhtaaksi laittamani Lillanini heidän lomansa ajaksi, uskon, että he kunnioittavat ja pitävät siitä yhtä hyvää huolta kuin minäkin. Eihän ystävän luona vieraillessakaan paikkoja sotketa tai mitään varasteta, päinvastoin.

Olen nyt pyörittänyt mökkivuokrausta kolmatta vuotta. Tämä uskomukseni ihmisluonnon pyrkimyksestä täyttää sille asetetut oletukset on pitänyt ilahduttavan hyvin kutinsa.

Olen lanseerannut Mökkiemäntä -palvelun. Siinä nimenomaan annetaan sitä palvelua, mitä kenties näissä Iltalehdenkin kohteissa olisi kaivattu: varmistetaan mökin hyvä kunto edellisten vieraiden jäljiltä, laitetaan kaikki valmiiksi seuraavia varten. Toivotetaan tervetulleeksi. Ollaan hyviä emäntiä, kerta kaikkiaan. Pullantuoksuinen palvelu kattaa jo useamman Suomen läänin.

logo_sin Kirjoitin ensimmäisen version tuohduksissani. Lisää tilannetta analysoin yöunien jälkeen. Ensimmäinen ajatukseni kuitenkin pätee edelleen: minun tekisi mieli lanseerata joku korkean mökkivuokrauslaadun lisenssi. Seison itse palveluni takana. Toivon suoraa yhteydenottoa (minulle, ei keltaiselle lehdistölle), jos joku asia ei mene nappiin, että voin tehdä parhaani tilanteen oikaistakseni. Ja melkomoisen usein, ainakin mikäli saamiini asiakaspalautteisiin on uskominen, kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin.

Ehkä jatkan tuota mökkivuokrauslaadun lisenssin kehittämistä. Siihen asti, jos tähän yritykseni logoon törmäätte, voitte olla varmoja palvelun hyvästä tasosta. Tai jos ette ole, saa nykäistä hihasta tai vaikka soittaa. Puhelinnumeroni on näkyvillä vaikkapa tuossa Talon säännöissä.

Mökkivuokrauksen tulevaisuudesta (ja vähän itsetyytyväisyyttäkin)

Kirjoitan paraikaa Mökkivuokraajan käsikirjan 7. uutiskirjettä. Avaan siinä muun muassa Maa- ja Metsätalousministeriön selvitykseen perustuvaa Talouselämän artikkelia tulevaisuuden mökkeilystä. Kuinka halutaan mökkeillä yhä enemmän, mutta mökin omistaminen on toissijaista. Tulipa mieleeni kertoa asiasta tätäkin kautta. Haluatko olla mukana tällä kasvavalla alalla? Voit aloittaa vaikka tilaamalla Mökkivuokraajan käsikirjan ilmaisen uutiskirjeen.

Kovasti ylpeä olen Mökkivuokraajan käsikirja -palvelusta kokonaisuudessaan. Konseptissa madallan kynnystä ryhtyä mökkivuokraajaksi. Jaan tietoa ja osaamistani mökkivuokrauksen käynnistämisestä ja pyörittämisestä. Olen kirjoittanut yksiin kansiin tarvittavat perustiedot koko paletista. Viikoittain ilmestyvässä Mökkivuokraajan käsikirjan uutiskirjeessä kerron uusimpia tuulia ja kuulumisia, vastaan lukijoiden kysymyksiin ja kerron hieman omiakin kuulumisiani. Eikä mökkivuokraukseen liittyviä tuumintojakaan enää tarvitse pyöritellä orpona piruna. Kaikki Mökkivuokraajan käsikirjan itselleen hankkineet pääsevät mukaan Mökkivuokraajat -sisäpiiriin, suljettuun Facebook -ryhmään, jossa saa vertaistukea ja arvokkaita, uusia ideoita ja ajatuksia kaikkeen mahdolliseen mökkivuokraukseen liittyvästä.

Annan ihan henkilökohtaista jeesiäkin. Juuri vielä nyt hetken on voimassa tarjous palvelupaketista, jossa saa Mökkivuokraajan eKäsikirjan ja tunnin henkilökohtaista sparrausta alle viidelläkympillä. Ja erikseen saapi tilata myös apuja, jotta saa vastauksia juuri itseä askarruttaviin kysymyksiin. Kyllä minä tästäkin teen ihan oman palvelunsa, jahka joudan. Ja arvaatteko, että sydäntä lämmittää saada tällaista palautetta:

”Kiitokset eilisestä Sari Hyvärinen! Preppaussessiossa tuli paljon arvokasta uutta tietoa sekä varmistusta omille ideoille. Haasteelliset asiat voidaan kääntää vahvuuksiksi sekä vuokrattavaa mökkiä voi ja pitääkin vähän rakastaa ❤  Suosittelen lämpimästi!”

Ihka uusi juttu, josta en ainakaan itse ole koko Suomessa aiemmin kuulut, on Mökkiemäntä -palvelu. Useinhan mökkivuokrauksen pyörittäminen tyssää siihen, ettei hommaa voi, ehdi, jaksa tai osaa itse pyörittää. Mökkiemäntä huolehtii mökin viihtyisyydestä, vieraiden vastaanottamisesta ja muusta emännöinnistä. Tyytyväiset = tuottoisat asiakkaat, mökki käytössä ja tuottamassa, ja mökinomistaja voi kaikessa rauhassa hyvään palveluun luottaen viettää omaa aikaansa vaikka toisella puolen maapalloa.

Olen ihan hirmu ylpeä tästä kaikesta. Itse keksin ja toteutin. Koko ajan painan hartiavoimin hommia kehittääkseni palvelua ja luodakseni yhä parempaa. Auttaakseni vielä enemmän ja ollakseni aidosti hyödyksi. Ja tuntuu, että olen siinä vähän jo onnistunutkin. Melkoisen mahtavaa ❤

DIY Valoverho

Tytön huoneeseen tarvittiin verho, joka pitäisi valon nykyistä paremmin ulkona uniaikaan. Löytyi valmis rullalaskosverho ja ylimääräinen Ikean (entisen) seinätaulun tauluosa. Vähän huruuttelua ompelukoneella ja uusi verho oli valmis. Koska kuva-aiheena on valonkajastus, pieni valon läpipääsy ei enää haittaa vaan näyttää entistä kauniimmalta!


Ei se pöllömmältä kokoonkäärittynäkään näytä😊

%d bloggers like this: