Skip to content

Posts from the ‘Uncategorized’ Category

Sana Housing

Kuten kerron yritykseni kotisivuilla, toimintani jakautuu kolmeen eri osa-alueeseen. Ensinnäkin on tämä Sana Design. Nettisivut, valokuvaus, kirjoittaminen, pienkäsityöt ja muotoilu. Toisekseen on Sana Consulting, jonka palveluihin kuuluvat projektijohtaminen ja prosessikonsultointi, rekrytointipalvelut pöydän molemmin puolin sekä muut valmennukset. Kolmantena on Sana Housing, kaikki asumiseen liittyvä. Sisustussuunnitelmat ja -toteutukset, remontit, organisointi. Pihasuunnitelmat ja -toteutukset, taimimyynti. Mökkivuokraus; Lillan ja Mökkivuokraajan käsikirja.

Tein Sana Housingin omat kotisivut ja minusta niistä tuli oikein kauniit. Aiheotsikot sivuilla tulevat johtamaan tämän blogin kyseisen alueen postauksiin, kunhan saan jumpattua tagit kuntoon. Otan mielelläni kaikenlaista palautetta vastaan!

IMG_2309-XL

Kuvassa tyttären kädet jokunen vuosi sitten, kun kävimme tutustumassa Örön saareen sen yleisölle avaamista edeltävänä kesänä. Aarteita aarteen (multaisissa) käsissä ❤

Lattiatasolla

Eteisen lattia alkoi olla kulahtanut. Tosi kulahtanut.   
 Se on maalattu viimeksi Uulan lattiamaalilla nelisen vuotta sitten, ja toki nähnyt melkoisesti (perhe-)elämää sinä aikana. Lisäksi lattian laudat ovat kapeaa, elänyttä soiroa, joiden välissä kerään-kaiken-lian-enkä-suostu-puhdistumaan-millään-ähäkutti -raot. Päätin testata toisessa kohteessa seinän tasoittamiseen käyttämääni puukittiä rakoihin. Kittasin, siistin käsin ja jynssäsin laudat puhtaaksi rapatessa roiskuneesta.   

 Annoin kuivua ja maalasin Betoluxit pintaan. Ai että. Silmä lepää. Puhtaanvalkoisen ja melkein kolmesataavuotiaan hirren kontrasti vain on kertakaikkisen kaunis.    Portaikon alla olevan vaatesäilytyspaikan olen rakentanut jo aiemmin. Seinällä on valkoiseksi maalattu vanha Söderlångvikin kartanon omenalaatikko kenkätelineenä ja sen yläpuolella pari Hallénin taitettavia ripustuskoukkuja lisäsäilytystilana.  Piskuisista oksanpätkistä juurruttamani murattikin alkaa pikkuhiljaa kurotella tukitolppaa ylös!

Puh pah peloista pois

Elämä opettaa niitä, jotka ovat valmiita oppimaan. 

Ehkä johtuu luonteestani, ehkä karmasta tai ihan vain asiat sattuvat menemään niin, että kohtaan pahimmat pelkoni. Ne suorastaan hierotaan naamaani niin, etten voi olla huomioimatta niitä. Joku on kuvannut tapaani olla ja elää ”menen rekan eteen ja pysäytän sen – tai ainakin yritän”. Joku toinen vain on ystävällisesti todennut minun olevan ihailtavan rohkea. Niin tai näin. Lapsena juoksin suolle, koska pelkäsin soita. Suonsilmäke söi toisen saappaani mutta lakkasinpahan  (hah mikä sanaleikki) pelkäämästä soita.

Elämä tuntuu järjestävän minulle oppimiskokemuksen toisensa jälkeen. Ja koska olen ilmeisen kovapäinen, (joskus) yleensä pieni näpäytys ei riitä vaan tulee tiilellä päähän. Heräänpähän ainakin pohtimaan, miksi näin ja mitä voin oppia. 

Tietoisena eläminen aallonpohjassa on joskus kamalan vaikeaa. Olisi helpompaa antaa tunteiden viedä, upota, märehtiä, voivotella. Vaan kypsään 37 vuoden ikääni mennessä olen huomannut, että jos en ota vastoinkäymisestä opiksi, uusi, ja yleensä rankempi, saman aiheen opetus seuraa kyllä. Siispä pari askelta omasta vellomisesta poispäin ja antropologina objektiivisesti tarkastelemaan omaa elämää, sen tapahtumia, heränneitä tunteita ja ajatuksia. Mitä voin ottaa opiksi.

Toivottavasti olen taas oivaltanut jotain olennaista, etten tarvitse samasta aiheesta uutta oppituntia. Heittäydyn elämän virtaan luottavaisin mielin. Elämä antaa, elämä kantaa. Ainakaan en pelkää elää.

Puolikuu on noussut punaisena, kaskaat sirittävät ja katselen tähdenlentoja. Elämä on hyvä(ä), sittenkin.   

Ikävä

  Huolehtiva äiti. Huolissaan oleva äiti. Tuntosarvet vipattaen, napanuora kireällä. Rakkaat, rakkaat, ihanat lapseni. Äidillä kamala ikävä.   Sydämessä kahden pienen ihmisen kokoinen valtava aukko. Toivottavasti saan taas pian halata teitä, suukotella, kertoa, miten valtavasti rakastan.    Äidin nappisilmä pöppiäinen ja suloinen S sikuriini. Rakastan teitä.  

Itse

Ajatus harhailee päivän tapahtumissa. Mieli käy läpi onnistumisten ja hyvien asioiden listaa (melkein automaattisesti, hyvähyvä). Täydellinen pavlova marenkeineen ja tuoreine mansikoineen. Pihahommat etenivät taas pykälän. Mieluisa vieras. Kesäteatteri ex tempore. Ja pikkumuru oli ihana, taas.  Ja se nappisilmien intensiivinen katse. Miten sitä ihminen hahmottaakin itseään muiden kautta. Näkee itsensä toisen silmien peilin avulla. Muovautuu. Hymy ja hyvä vahvistavat niitä tapoja, jotka ne synnyttävät. Ja viha saa varomaan kuin liekkejä. Entäs sitten ihmisten välisten suhteiden antavan osapuolen valta ja vastuu. Äitiyden huippuhetki saada vauva hymyilemään, nauramaan ääneen.  Selfie. Kuva itsestä. Miksi? Näyttämään itselle, miltä näytän? Toimimaan itselle toisten silminä? Vai kuva muille – tältä näytän, haluaisin näyttää, olen näyttänyt? Missä otettu, mitä kuvasuodattimia käytetty. Milloin. Kun epävarma? Tarkistamaan, olenko vielä siellä, jos irl katseesta ei saa kaipaamaansa varmuutta tai oikeutusta olemassaololleen? Yritys nähdä oma sielu sen peilien kautta?

  Ajatusten virtaa. Unimaa kutsuu. Hyvää yötä, outo kaunis maailma.

Hiljaiseloa?

  Toisinaan käy niin, että kun muu elämä kohisee korvissa, blogi hiljenee hetkeksi. Joskus hetki voi olla yli vuoden mittainen.

Hiljaisuus tekee hyvää. Auttaa kuulemaan. Joskus (aika usein, kenties) on hyväksi vain olla tekemisen sijaan. Varsinkin jos mieli ja sydän myrskyää. Löytää tyyni ydin.

  
   

Täällä yksi asia, jonka kanssa olen puuhastellut. Kurkkaa, jos kiinnostaa. Ehkä tunnistat interiöörin?😊

Ajattelin jatkossakin jakaa täällä joitakin askareitani ja askarruksiani. Miltä kuulostaa? Kiitos että olet siellä.  

Tahdonvoimaa!

  ”Eikä itselleen myöten antaminen ole mitään muuta kuin oppimattomuutta, itsensä voittaminen taas on viisautta.” – Platon, Protagoras

IMG_2746

Haluaisitko, että tahdonvoimasi olisi terästä? Että pystyisit asettamaan tavoitteita ja saavuttamaan ne, lipsumatta?

Mihin tahansa elämässään pyrkiikään, onnistumisen kannalta tahdonvoima on yksilön tärkeimpiä ominaisuuksia. Kun ymmärtää, mitä tahdonvoima on ja miten se toimii, on jo selvemmillä vesillä. Kun vielä oppii sekä vahvistamaan tahdonvoimaa että muokkaamaan tilanteita niin, että tahdonvoimaa koetellaan mahdollisimman vähän, on tavoitteiden toteuttaminen paljon helpompaa.

”Whether you think you can, or you think you can’t – you’ll be right.” – Henry Ford.
Tule oman onnesi sepäksi! Olen tekemässä valmennusta tahdonvoiman kehittämisestä. Valmennukseen tulee sekä soveltavaa teoriaa (mistä on kyse ja miten sitä sovelletaan omiin haasteisiin) että harjoituksia, jotka toimivat oman oppimisesi tukena.

IMG_2744

HALUATKO SINÄ KEHITTÄÄ TAHDONVOIMAASI – ILMAISEKSI?

Tarvitsen tässä valmennuksen työstövaiheessa noin kolme valmennettavaa. Voit olla hakemani henkilö, jos sinulla on:
– halua kehittyä
– haaste, johon tarvitsisit (nykyistä vahvempaa) tahdonvoimaa
– halu ja kyky antaa minulle palautetta valmennuksesta

Sinä saat:
– vankkaa tietoa ja käytännön vinkkejä, miten vahvistaa tahdonvoimaasi
– henkilökohtaista sparrausta
– pääset vaikuttamaan, minkälaiseksi valmennus rakentuu.

IMG_2732

Ota yhteyttä! Ilmoittaudu tai kysy mieleesi nousseita kysymyksiä. Käsittelen viestit luottamuksellisesti.

Piipahdus Högsårassa

Veneaitta

Lauma

Piipahdimme muutama tovi sitten taas Högsårassa. Kerrassaan ihana saari. Poikkesimme tuulimyllyillä (jälleen yksi lasten pitkäaikainen toive toteutettu – check), lapset tapasivat ystäviä, ihmeteltiin lehmiä ja käytiin TAAS Farmors Caféssa. (Voiko siellä käydä liian usein? Olen hehkuttanut paikkaa viime vuonnakin.)

Tuulimylly

Lehmä

Högsåran saari on vain niin mahtava. Suosittelen!

Polku Högsårassa

Hyvää Johannea!

Pian alkaa miniloma, ihan juhannuksen kunniaksi. Tai onhan tämä elo yhtä lomaa, tavallaan. Itsemääräämisoikeus tekee ihmeitä – täällä vähän ennen kahta ihan fiiliksissä kuuntelen erilaisia opetusvideoita ja työstän samalla nettisivuja. Nimittäin tällaisia. Sisältö tulee laajenemaan ajan myötä, mutta näillä mennään nyt, että saadaan homma käyntiin. Luonnos -> Julkaise. Huraa!

Ihanaa juhannusta, glad midsommar, eller Glad Johanne som dom säger här i Bruke! (Tai sitten minua on skoijattu oikein urakalla ja henkisesti sinisilmäinen minäni vain hymyilee – ihan ulapalla!)

Juhannus

Melontaretki

 

JohtokajakkiIki-ihanan Saaristomeren kansallispuistoutumisen 30-juhlavuoden kunniaksi järjestetään yhtä sun toista tapahtumaa. Yksi niistä oli superhypermahtava melontaretki.

Pienet melojat

Retken esittelyssä luki sen olevan vaikeusasteeltaan helppo – siksi mukaan oli pakattu myös lapset ja Mammo. Retkiopas oli kyllä äärimmäisen taitava ja kärsivällinen ja varusteetkin ihan priimaa, mutta säälle ei edes retken järjestäjä mahtanut mitään.

Merikartta

Navakka tuuli teki ensimmäiset (vedessä tehdyt) melontayritykset lasten kanssa tukaliksi ( – maalla ne sujuivat mainiosti!) ja Mammokin jättäytyi melojajoukosta suosiolla pois. Mammo ja lapset hurrasivat rannalla, kun poppoomme lähti liikkeelle.

Retkipoppoo

Tyrskyosioista ei ollut mitään saumaa (=en edes yrittänyt) saada kuvaa, sillä 1) itsellä mukana kuvauspatteristossa oli vain puhelimen kamera, enkä halunnut panostaa ammattilaiskuviin tällä retkellä – melonta oli nyt pääasia ja 2) aallot olivat niin huikeita, että tällä osaamisella oli syytä pitää molemmat lapaset melassa kiinni, jos tohti saada homman toimimaan. Siksipä otokset ovat tyyniltä osioilta ja rannalta otettuja. (Seliseli.)

Suojaisa poukama

Tuntui, että pääsimme turvaan, kun kaarsimme korkeasta aallokosta ihanaan, lämpimään ja tyyneen poukamaan. Parkkeerasimme kajakit pehmeälle hiekalle ja nousimme ylitsemme tyrskynneistä aalloista läpimärkinä hyvin ansaitulle evästauollemme, lepuuttamaan lihaksiamme ja kuivattelemaan.

Jalanjäljet kalliolla

Silmä lepäsi taukopaikan maisemissa…

Merimaisema

…ja kaiken kruunasi paikan päällä keitetty tummapaahtoinen.

Retkikahvinkeitin

Melontaporukkamme oli aivan mahtava! Sekä opas että kaikki osallistuneet olivat todella mukavia, ja tuntui, että sain taas uusia ystäviä. Ihan uskomattoman ihanaa! Toivottavasti kuulen vielä heistä – he ainakin kuulevat minusta!

Merimaisema3

Sitten kokka kohti avomerta, taistoa miehenkorkuisia aaltoja vastaan, urhokas kotiinpaluu Kasnäsin hiekkarannalle, hieman hallittua kaatumisharjoittelua kajakilla (kukaan poppoostamme ei nimittäin kaatunut reissullamme!!), suihku, sauna ja poskeen paviljongin parasta pöperöä. Aah, mikä päivä!

IMG_2114

(Näppäimistöstäni kuluu tätä menoa huutomerkki puhki.)

%d bloggers like this: