Siirry sisältöön

Posts tagged ‘Ihmettelyä’

Sanojedin maailmassa

Minua häiritsee suuresti nykyajan mustavalkoinen vastakkainasettelu ja mielipiteiden kärjistäminen. Jos jotain olen elämästä oppinut, niin sen että harvoin asiat ovat selkeästi joko-tai vaan pikemminkin sekä-että. Erilaisia harmaan sävyjä mustavalkoisen sijaan (tai mielellään koko väriskaala).

Koska keskityn kovasti siihen, mitä ja miten esitän asiat ja näkemykseni, tuloksena on helposti jotain ympäripyöreältä vaikuttavaa, loukkaamattomuuteen pyrkivää. Ja toisinaan silti joku loukkaantuu. Ja minkäs minä sille mahdan? Ei voi kumartaa yhteen suuntaan, ettei pyllistä toiseen?

Ja sitten, pohtiako tekstissä sisäistä vai ulkoista maailmaa? Näiden välistä reagointia? Introspektio, ekstrospektio, retrospektiivistä vai spekulatiivista? Aaaargh. Valtavasti ajatuksia päänsisäisestä ja ympäröivästä maailmasta, niin neljän seinän sisältä kuin sen ulkopuoleltakin. Ketä kiinnostaa mikäkin, entä mitä haluan kertoa ja jakaa ison lukijakunnan kanssa?

Kolumnissa pitäisi kertoa omia ajatuksiaan mutta niin, että mielipiteet ovat voimakkaita, jopa kärjistäviä. Näin minulle ohjeistettiin kirjoitettuani ensimmäisen Maaseudun Tulevaisuuden kolumnini. Annettiin vertaus mausteista ohjeeksi. Suoritin hieman aiheeseen liittyvää introspektiota pyykkiä ripustaessani ja tuumasin, että pystyn kyllä tuomaan mielipiteeni voimakkaammin esiin, uskallan ja osaan.

Toisesta kirjoituksestani sain jo lehdestä palautteeksi, että olen menossa oikeaan suuntaan. Sen näyttivät myös tilastot: maanantai-iltapäivänä julkaistu kolumni keikkui pitkään luetuimpana juttuna lehden nettisivuilla, pari päivää viiden luetuimman joukossa. Maaseudun tulevaisuuden Facebook -sivuilla kolumnilla on pitkälti yli sata jakoa, lähes 900 tykkäystä tai muuta reaktiota ja yli 20 kommenttiakin. Suoraan lukijoiltakin sain palautetta, hyvää ja kannustavaa.

Hmm. Ehkä tärkeimpänä kriteerinä on kuitenkin se, miltä itsestä tuntuu. Kun lähetin tekstin, oli hyvä fiilis. Vähän jännittävä jopa. Kirjoittanut olen aina, paljon. Kun kuitenkin olen aikuisiällä kirjoittanut lähinnä asiatekstejä, olen oppinut tuomaan omaa persoonaa tekstiin muuten kuin alleviivaten mielipiteideni kautta.

Nyt lähetin luonnoksen seuraavaksi, puolentoista viikon päästä julkaistavaksi tekstiksi. Mietin, menikö överiksi. Paukuttelenko jo liikaa mielipidehenkseleitä, kenen varpaille astun, kuvittelenko itsestäni liikoja. Tyypillinen rebound, sanoisi kyökkipsykologi. No, pianhan se selviää. (Kääk.)

ps. Miksi suomeksi kirjoitetaan ylös, ruotsiksi ja englanniksi alas. Ja miksi se on kolumnisti, kun se kuulostaa ihan klonkku-addiktilta (Gollum-nisti). Ja ja ja.. Voi tätä sanojen maailmaa, monella kielellä. En kyllästy tähän ihan heti, niin paljon on ihmeteltävää!

img_5257

Kun eteisen remontti on vielä pahasti kesken, kummallisia naulantöröjä löytyy seinältä. Yhteen tyrkkäsin aikanaan lahjaksi saadun joulukoristeen. Olohuoneen valo heijastuu lasiovesta. Odottamattomat yhdistelmät maistuvat joskus parhailta.

Joki(n) meissä

IMG_3223

Viime viikonloppuna osallistuin luovan kirjoittamisen kurssille, joka oli antoisa. Paljon mahtavia ideoita ja ajatuksia kirjoittamisesta, oppimista, ystäviä. Yksi kurssin anneista oli Pantoum, vanha indonesialainen runomuoto. Neljä neljän rivin kappaletta, jotka muotoutuvat toistona.

IMG_3166

Tämä laulu (Yiruma: The River Flows in You) herätti minussa vahvoja mielikuvia, joiden perusteella pantouminikin muodostui. Suosittelen laittamaan laulun soimaan. Kuuntelemaan hetken ja antaen sen sitten jäädä taustamusiikiksi, siirtymään lukemaan tämän runon. Niin itse luin tämän ääneen yleisölleni.

Kun joki virtaa uomaa metsän
Pehmeät reunat, sammalmättäät
Ikuiset puut humisevat hiljaa
Vain keijujen valo hohtaen leikkii

Pehmeät reunat, sammalmättäät
Nöyrästi veden polulle kumartaen
Vain keijujen valo hohtaen leikkii
Tanssien puissa, vedessä, ilmassa

Nöyrästi veden polulle kumartaen
Kulkijan askel helppo, kevyt
Tanssien puissa, vedessä, ilmassa
Unelmat kulkijan käyvät toteen

Kulkijan askel helppo, kevyt
Ikuiset puut humisevat hiljaa
Unelmat kulkijan käyvät toteen
Kun joki virtaa uomaa metsän

IMG_2463

IMG_2816

Kuva.

Rakastan valokuvausta. Nähdä ja tallentaa kauneus, poikkeuksellisuus, pieni ihme, joita meille tarjotaan jatkuvasti ympärillämme. Kokosin erästä tarkoitusta varten kuvakollaasia. Vain rakkaudella otettuja valokuvia, ei muuta yhdistävää tekijää. Sekalaisessa järjestyksessä. Toivottavasti kuvat tuovat Sinullekin iloa ja kauneutta elämääsi.

82x98 07026

11043

12024

A Child watching through a Castle Window 10033

Fern Heart IMG_1961

IMG_0389

IMG_0686

IMG_1017

IMG_1418

IMG_1671

IMG_1695

IMG_1898

IMG_2131

 IMG_2013

IMG_1411

 IMG_2241_2 IMG_2286

IMG_2377

IMG_2690

IMG_2309

IMG_2729

IMG_2935

IMG_3095

IMG_2958 IMG_3097

IMG_2882 IMG_2340

IMG_3129

IMG_3166

IMG_3214

IMG_3288

IMG_3210 IMG_3317

IMG_3335

IMG_3966

IMG_3672

IMG_3673

IMG_4021

IMG_4139

IMG_4146

IMG_4297

IMG_4899 IMG_3379

IMG_4925 IMG_5156

IMG_5187 Sari Olin Mensa Finland 60561 Inside a lighthouse

IMG_5210

IMG_4733

IMG_5568

IMG_6272

IMG_5739 IMG_5551

Old-fashion Insulation IMG_6338

IMG_7900

IMG_8621

IMG_8862

IMG_8905

IMG_8922 IMG_6357

IMG_8927

IMG_9220

IMG_9355

IMG_9601

IMG_9871

Seagull Wing Remains on a Cliff IMG_9557

Puhdistautumista

    IMG_0195

Vaikeinta on oppia, mikä silta ylittää ja mikä polttaa.
(Positiivarit, Ajatusten aamiainen 28.1.2014)

IMG_0197

Talvi vasta arpoo, tullako vai eikö tulla, kun minä jo olen tuntevinani kevään kutsun. Ehkä tästä kutsusta, ehkä elämäntilanteesta, ehkä vain iästäni (36 v. – elämänkaaripsykologian mukaan suuri käännekohta), ehkä maailmankaikkeuden resonaatiosta, mistä ikinä johtuukaan, puhdistautuminen kutsuu.

IMG_0180

Kodin puhdistaminen kaikesta tarpeettomasta. Turha tavara, roina varsinkin, joutaa pois. Roskiin, kirppikselle, kierrätykseen. Kaikelle kotiin jäävälle oma, kaunis paikkansa. Suunnitelmia kodin ja pihan remontoimiseksi tulvii päässäni, mutta ensin haluan kaiken ylimääräisen pois. Puhdistamiseen kuuluu myös siisteys ja puhtaus. Vaikka tämä onkin ikuinen työsarka ja tuntuu, että fysiikan entropia luonamme välillä aivan villiintyy, tavarat nimittäin todellakin hakeutuvat pois omista faaseistaan, pois kaltaistensa luota, silti käsi nostaa, poimii, pudistaa ja palauttaa paikoilleen. Uudelleen ja uudelleen, kunnes silmä lepää ja katsoo hyväksyvästi. Aina ahkerat kädet luuttuavat, pyyhkivät, siirtelevät, viikkaavat ja pesevät. Silmän ja käden lähes saumaton yhteistyö luo kauniita asetelmia ja rakentelee uutta.

IMG_0212

Kehokin kaipaa huomiota. Puhtaampaa, luomumpaa, raikkaampaa. Venytystä, liikkumista, raitista ilmaa. Huomiota hyvinvoinnille. Ymmärrystä omasta olosta ja toimimista kehon kojelaudan viestejä kuunnellen ja kunnioittaen. Mielikin kasvaa, kehittyy ja kukoistaa. Uusia ulottuvuuksia, ihmeellistä elämää ja kauniita, ravistelevia elämyksiä. Sydän syvenee ja vahvistuu. Maalitahratkin juttelevat.

IMG_0120

Elämä tuntuu olevan käännekohdassa, monella tapaa. Uusia ideoita, suunnitelmia, ajatuksia, joista osa varmasti jää pois, mutta jos edes osa tuuminnoistani toteutuu, odottakaa ja vaviskaa (toki vain hyvällä tavalla, innostuksesta). Maailma, täältä tullaan!

IMG_0097

Suuria, elämää syleileviä kysymyksiä rautakaupassa. Vastauksena kysymykseen: Odota ihmeitä ja näe niiden toteutuvan.

Tärkeimmät asiat korostuvat. Lapseni, elämäni ilo ja aurinko, tärkeintä ja rakkainta, mitä minulla on. Siipieni suojassa, onnellisina ja ihanina persooninaan. Ystävät, rakkaat ja tärkeät. Reflektion ja kasvun elintärkeä bollplank. Tieto ja luottamus siihen, että jos omat siivet eivät aina kanna, löytyy elämästäni niitä, jotka ottavat kopin, tukevat, kannattelevat ja auttavat jälleen lentoon. Koti, rakas, elämää nähnyt Lillan, jonne olemme voineet pienen perheeni kanssa kasvattaa juuret. Jota hellästi huollan ja hoivaan. Turvasatama maailman myrskyiltä, semminkin kun meri vieressä, nyt jo jään peittämänä, puhaltaa kylmää viimaa. Nämä nurkat ovat kestäneet jo 300 vuotta, eivät natise eivätkä tutise vaan suojaavat ja varjelevat. Tärkeimmät asiat juuri nyt tuntuvat olevan rakkaus ja turva.

IMG_0191

Kaiken tämän puhdistautumisen johtoajatuksena tuntuu olevan saada vanha pois, kuluttamasta energiaa, että vapautuu tilaa uudelle ja paremmalle. En malta odottaakaan, mitä kaikkea ihanaa elämällä onkaan odottamassa varalleni! Innoissani ja kiitollisena odotan. Ja kerron teille sitten, kun aika on.

Tuulen viemää

IMG_3533

Navakka tuuli, aamulla poikkeuksellisesti idästä, rämisyttää naapureiden peltikattoja ja saa meidän kattotiilemme rällättämään. Täällä talot on rakennettu kestämään mereltä, etelästä, tuleva tuuli.

Viimeiset kuivat lehdet pyörivät maassa kuin villit dervissit. Naakkaparvet liehuvat ja riehuvat tuulen mukana näennäisen holtittomasti, silti kumman kauniisti. Ihan kuin riemuiten ylimääräisestä voimasta siipien alla. Kun niitä katselee aikansa, oppii niistäkin erottamaan yksilöitä. Eräällä on hieman enemmän kaulaketjussaan vaaleaa, toisella kirkkaanvalkoinen kohta siivessään. Kolmas taas erottuu lähes pikimustana muuten tuhkassa ja noessa pyöritellyistä siipiveikoistaan.
IMG_3532
Ja meri. Ei oikein tiedä, miten olla. Saarien suojassa nostaa vain pientä värettä pintaan. Tuuli lähettää omia näkymättömiä veneitään vauhdilla seilaamaan ja vain peräaallot näkyvät. Meren aallot tuntuvat uhoavan: odotas vain jahka tästä suojaisalta osuudelta päästään avomerelle! Ja uskon uhoa. Olen nähnyt sen aallonpohjassa ja -laella. Tiedän meren todella osaavan riehua, pärskyä ja olla järisyttävän vahva.
IMG_3534
Kuivat lehdet juoksevat kahisten. Pikkulinnut sirkuttavat tohkeissaan. Aallot kohisevat ja tuuli humisee oksissa, katoissa, korvissa. Äänimaailma on samaan aikaan voimakas ja seesteinen. Pilvenriekaleet lentävät taivaalla hurjaa vauhtia. Tuulen suunnan muuttuessa myötä- ja vastatuuli tuntuvat uusissa kohdin, silti voimakkaana kuten ennenkin.

Kaksi merikotkaa on taas palannut lähemmäs rantaa kesäasukkaiden lähdettyä. Saaristo on taas heidän. Poijut tanssivat paljon niitä alempana omaa, hidasta tanssiaan.
IMG_3549
Taas tuuli kääntyy. Nyt se puhaltaa jo melkein pohjoisesta. Uusi suunta, uudet tuulet.

Elämän viemää.

Ei-ruikutusta-vaan Yxskär!

Sataa vettä. On pimeää. Kirkasvalolamppu posottaa koko päivän eikä silti helpota. Tekisi mieli ottaa äkkilähtö jonnekin lämpimään, kauas pois kuten Raappana laulaa, antaa auringon hivellä ihoa, lämmittää ja valaista.

Näinhän kaikki blogipostaukset, febepäivitykset ja muut tekstit näyttävät juuri nyt toteavan. Voi ei. Ehkä katseeni on vain rajoittunut. Olin itsekin suoltamassa jotakin samanmoista. Kaivoin fiilikseen sopivia kuvia, jotain näin hilpeää kenties,

IMG_3494

kun bongasin viime kesän ehkä ainoan sateisen päivän kuvat.

IMG_3401

Oli ihana luonnonkukkapäivän retki Saaristomerelle Yxskäriin. Kemiönsaaren luonto ry ja Metsähallitus olivat järjestäneet jälleen luonnonkukkapäivän kunniaksi retken ihanaan saaristoomme, ja tarkoituksenamme oli bongata upealta saarelta kenties vielä kartoittamattomia lajejakin.

IMG_3396

Vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja tuntui aivan järjettömältä lähteä rämpimään saarelle, kun näkyvyys oli noin kaksi metriä (liioittelu suotakoon. Sää oli järkyttävä). Järkkäri pysyi repussa tiukasti muovipussissaan, ja tässä esitellyt valokuvat ovat ihan puhelimella näpsittyjä. Pahoittelen vinoja horisontteja. Särähtävät kivasti omaan silmään.

IMG_3400

Saari oli, säästä huolimatta, todella mahtava. Sade korosti entisestään vehreää vihreyttä, ja värit olivat käsittämättömän syviä, koskematon metsä tuoksui ja laguunit tulvivat, kirkuivat, rääkkyivät, lehahtelivat ja pesivät elämää.

IMG_3398

Riittävät varusteet (laina- tai omat) pelastivat reissun ja myönteinen yhteishenki loi ihanan tunnelman.

IMG_3395

Eväshetki oli luonnollisesti retken paras osuus. Piilokuva: etsi alla olevasta otoksesta retken kenties toiseksi nuorin, urhea osallistuja nautiskelemassa ihan omassa syvennyksessään sateen ropinasta ja retkieväistään. Itse etsiytyi sinne ja pupelsi siellä eväänsä loppuun.

IMG_3397

Kosteassa sammalikossa, kallionkoloissa, nautiskelimme upeasta maisemasta, herkullisista eväistä ja lämmittävästä kahvista. Uskollinen Airamini on kyllä ihmelaite. Enkä ihmettele sitäkään väitettä, että jos kahvi keksittäisiin vasta nyt, se kiellettäisiin lailla. Aah. Silkkaa nautintoa.

IMG_3393

Saaren ainoat (melkein) pysyvät asukkaat katselivat meitä hieman sumuisin silmin sadetta puun alla pitäen. Möö. Ihan oikeastiko te menette sinne? Ja ihminenkö muka luomakunnan kruunu, saanemme esittää eriävän mielipiteemme.

IMG_3404 

Kuten useaan otteeseen retkellä totesin, kyseessä taisi olla asennetesti. Ehkä meille suodaan joka syksy samanlainen asennetesti? Pystymmekö säilyttämään elämänilomme, myönteisen katsantomme ja näkemään sen miljoonannen sadepilven hopeareunukset? Vaikka elämä tarjoaa kylmää rättiä luuvitosella höystettynä, pystymmekö nousemaan yhä uudelleen, löytämään mielemme viisauden ja sydämen lämmön? Haastan teidät, rakkaat lukijat. Tämä ei ole aina helppoa, mutta aion yrittää. Entä Sinä?

Syysmyrskyssä

IMG_2682

Ulkona ja sisällä myrskyää. Merituuli nostattaa upeita aaltoja, riepoo oksia ja piiskaa kirjavia puidenlehtiä. Pian syyslehdet saavat kallisarvoiset sokerivarastonsa siirrettyä juuriin, runkoon ja tulevan vuoden silmuihin talteen ja lehden kantasolukko antaa periksi.

IMG_2678

IMG_2651

IMG_2686

Tuntuu, että monella myrskyää sisälläkin. Kenties meidän alkukantainen osa aivoistamme reagoi nopeasti tulleeseen syksyyn. Miettii pääsyä turvaan talven kylmyydeltä muuttolintujen tavoin, tai ainakin haluaisi haalia talvivarastoon lopunkin syksyn sadon, turvata hengissäpysymisen kevään koittoon saakka. Haaveilee jopa talviunille valmistautumisesta.

IMG_2685

IMG_2683

Toisaalta myrskytuuli kantaa hurjasti siipien alla, vie vahvasti ja voimakkaasti eteenpäin. Aalto seuraa aallon perään, toinen toista kuljettaen, keinuttaen, eteenpäin työntäen.

IMG_2663

Istuin pitkään rannalla, vain katsellen, miten mahtava aalto toisensa jälkeen murtui rantakivikkoon. Haistaen ilmassa meren, selkäni takana olevan metsän. Vienon savun tuoksun – joku lämmitti kotiaan koivuhaloilla, olin nuuhkivinani. Kuunnellen tuulen huminaa korvissani, oksien viuhdontaa ilmassa, meren loputonta hengitystä. Välillä tunsin veden kasvoillani, milloin se tuli korkealle yltäneistä aallon pärskeistä, milloin taivaalla raskaana soljuvista pilvistä.

IMG_2667

Täytän huomenna 36. Mietin tähänastista elämääni, mietin tulevaa. Mikä polku valita? Miten edetä?

IMG_2650

Mietin yhtä parhaista elämänviisauksista, mitä minulle koskaan on sanottu. Lauseen virkkoi eräs entinen virkamies, nykyinen eräopas. ”Tee, mitä sydän sanoo. Asiat järjestyvät aina.” Haluan luottaa, että näin on.

IMG_2691

Nauti kanssani meren aalloista.

IMG_2690

IMG_2654IMG_2673IMG_2675IMG_2671IMG_2670IMG_2669IMG_2656IMG_2658IMG_2659IMG_2660IMG_2661IMG_2662

Syysaamu

IMG_2586

Uskomattoman kaunis, lämmin syysaamu. Aurinko siivilöityi haihtuvan usvan läpi. Valo tuli matalalta ja oli sävyltään lämmintä. Olen etuoikeutettu, kun saan nauttia tällaisista maisemista päivittäin.

IMG_2587

Taidekierros 2013 – wohoo!

IMG_2574

Olipa mahtava elämys. Ennen alkua jännitin hiukan. Olin varautunut siihen, että tänne tulevat ne kolme, jotka olivat jo aiemmin kertoneet aikovansa tulla piipahtamaan. Että muuten tänne varmaan ei juuri kukaan eksy… Toisin kävi, ja olin ihan ihmeissäni ja iloissani jokaisesta vieraasta! Lauantaina vierailijoita oli 23, sunnuntaina 19. Lauantaina oli enemmän piipahtajia. Ensimmäiset vieraat kuitenkin avasivat tapahtuman minulle ihanimmalla tavalla, mitä ajatella saattaa: olivat aidosti innostuneita, kiinnostuneita, kuuntelivat, katselivat – ja sitten kehuivat. ”Ihania oivalluksia! Sä olet oikeasti todella hyvä! Voi, miten upeita ideoita!” Miten tapahtuma, joka alkaa näillä sanoin, voi olla muuta kuin onnistunut?

IMG_2545

Sunnuntaina oli vielä lauantaita enemmän mahtavia, pitkiä keskusteluja milloin mistäkin aiheesta. Toipumisesta, sosiaalisesta aktiivisuudesta, uskalluksesta kuunnella, mitä sydän sanoo… Ja toki myös valokuvauksesta, muotoilusta, kirjoittamisesta, nettisivuista, rakentamisesta, sisustamisesta, talomme historiasta, muutostamme, sopeutumisesta. Allt mellan himmel och jord.

IMG_1832

Ruotsinkielestä nimittäin täytyy mainita erikseen (olen sitä ennenkin pohtinut blogissani, esimerkiksi täällä) ensinnäkin, että pystyin puhumaan kaikkien ruotsinkielisten kanssa suunnilleen haluamani asiat ruotsiksi. Tästä olen hitsin ylpeä. Tottakai tein läjäpäin virheitä, joista osan huomasin mutta suurin osa meni menojaan sujuvasti muiden sanojen seassa. Jouduin välillä täydentämään suomeksi tai hakemaan jotain sanoja. Vaan kummallisen paljon sitä kieltä on tuonne ajukoppaan jo tarttunut. Ja toisekseen. Erään vieraan kanssa oli todella hyvä keskustelu (ruotsiksi) kielen toimimisesta avaimena kulttuuriin. Kuinka kulttuuria ei voi todella ymmärtää, jos ei osaa sujuvasti kieltä. Olimme tästä liikuttavan yksimielisiä. Ylpeänä esittelin hänelle yhden keksimäni sanaleikin erääseen lähiajan työasiaan liittyen: Jag vill bli en arbets-ökare för arbet-sökare. (Minulla on kumma huumori, tiedän.)

IMG_4861

Oli yksi vierailijoista myös se pakollinen keittiönkaapinovienaukoja. Hänelle se suotakoon: hän on asunut talossamme 80-luvun alussa ja vertaili, mikä kaikki on toisin, mikä samanlaista kuin silloin 30 vuotta sitten. Olipa supermielenkiintoista kuulla taas lisää pieni pala talomme historiaa! Myös muutama muu vierailija muisteli vierailujaan talossamme. Esimerkiksi Råttfällanista käytiin täällä kuuntelemassa radiota, koska täällä sellainen löytyi, siellä silloin vielä ei. Jos Sinulla on tietoa Lilla Strandbyggnadenista, kuulisin sen mielelläni!

IMG_2573

Konstrundaniin osallistuvista lähialueen taiteilijoista kerrottiin hienosti myös Åbo Underrättelserissa. En suinkaan ole jättänyt yritysmaailmaa taakseni, kuten kuvateksti kertoo, vaan toteutan molempia osaamisalueitani. Tätä taiteellisempaa Sana Designin, febe ja yritysorientoituneempaa Archipelago Communicationsin, febe, kautta. Luonnollisestikin haastattelussa käytiin läpi vain luovempaa osiota.

Suurkiitos myös tukijoukoille vielä tätäkin kautta (tiedän, että luette tätä blogia ♥ ). Ilman teidän apuanne tämä Konstrundan olisi varmasti ollut melko erilainen! Ja sauna tähän päälle kruunasi viikonlopun 🙂

Kiitos kaikille Konstrundaniin osallistuneille!

IMG_2522

Perimmäisten kysymysten äärellä

Toisinaan on hyvä kurkistaa sisimpäänsä. Tehdä löytöretki oman minuuden juurille. Tietoisuuden ytimeen, jossa aidot vahvuudet, vaistot, arvot, lahjat ja viisaus majailevat. Voi kurkottaa kauas huomatakseen, että vastaus onkin syvällä itsessä.

A Child watching through a Castle Window

Haasteet ovat elämän tarjoilema mahdollisuus oppia. Löytää uudelleen syvälle omaan itseensä. Löytää tietoisuus, vapaa tahto, vallan ja vastuun käsikynkkä. Proaktiivisuus. Mahdollisuus valita pelko tai rakkaus. Oppia elämään yhä syvemmin, aidommin, läsnäolevammin.

Kokea elämä hetki hetkeltä, elää kokemus kokemukselta.

%d bloggers like this: