Siirry sisältöön

Posts tagged ‘Kesä’

Ei-ruikutusta-vaan Yxskär!

Sataa vettä. On pimeää. Kirkasvalolamppu posottaa koko päivän eikä silti helpota. Tekisi mieli ottaa äkkilähtö jonnekin lämpimään, kauas pois kuten Raappana laulaa, antaa auringon hivellä ihoa, lämmittää ja valaista.

Näinhän kaikki blogipostaukset, febepäivitykset ja muut tekstit näyttävät juuri nyt toteavan. Voi ei. Ehkä katseeni on vain rajoittunut. Olin itsekin suoltamassa jotakin samanmoista. Kaivoin fiilikseen sopivia kuvia, jotain näin hilpeää kenties,

IMG_3494

kun bongasin viime kesän ehkä ainoan sateisen päivän kuvat.

IMG_3401

Oli ihana luonnonkukkapäivän retki Saaristomerelle Yxskäriin. Kemiönsaaren luonto ry ja Metsähallitus olivat järjestäneet jälleen luonnonkukkapäivän kunniaksi retken ihanaan saaristoomme, ja tarkoituksenamme oli bongata upealta saarelta kenties vielä kartoittamattomia lajejakin.

IMG_3396

Vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja tuntui aivan järjettömältä lähteä rämpimään saarelle, kun näkyvyys oli noin kaksi metriä (liioittelu suotakoon. Sää oli järkyttävä). Järkkäri pysyi repussa tiukasti muovipussissaan, ja tässä esitellyt valokuvat ovat ihan puhelimella näpsittyjä. Pahoittelen vinoja horisontteja. Särähtävät kivasti omaan silmään.

IMG_3400

Saari oli, säästä huolimatta, todella mahtava. Sade korosti entisestään vehreää vihreyttä, ja värit olivat käsittämättömän syviä, koskematon metsä tuoksui ja laguunit tulvivat, kirkuivat, rääkkyivät, lehahtelivat ja pesivät elämää.

IMG_3398

Riittävät varusteet (laina- tai omat) pelastivat reissun ja myönteinen yhteishenki loi ihanan tunnelman.

IMG_3395

Eväshetki oli luonnollisesti retken paras osuus. Piilokuva: etsi alla olevasta otoksesta retken kenties toiseksi nuorin, urhea osallistuja nautiskelemassa ihan omassa syvennyksessään sateen ropinasta ja retkieväistään. Itse etsiytyi sinne ja pupelsi siellä eväänsä loppuun.

IMG_3397

Kosteassa sammalikossa, kallionkoloissa, nautiskelimme upeasta maisemasta, herkullisista eväistä ja lämmittävästä kahvista. Uskollinen Airamini on kyllä ihmelaite. Enkä ihmettele sitäkään väitettä, että jos kahvi keksittäisiin vasta nyt, se kiellettäisiin lailla. Aah. Silkkaa nautintoa.

IMG_3393

Saaren ainoat (melkein) pysyvät asukkaat katselivat meitä hieman sumuisin silmin sadetta puun alla pitäen. Möö. Ihan oikeastiko te menette sinne? Ja ihminenkö muka luomakunnan kruunu, saanemme esittää eriävän mielipiteemme.

IMG_3404 

Kuten useaan otteeseen retkellä totesin, kyseessä taisi olla asennetesti. Ehkä meille suodaan joka syksy samanlainen asennetesti? Pystymmekö säilyttämään elämänilomme, myönteisen katsantomme ja näkemään sen miljoonannen sadepilven hopeareunukset? Vaikka elämä tarjoaa kylmää rättiä luuvitosella höystettynä, pystymmekö nousemaan yhä uudelleen, löytämään mielemme viisauden ja sydämen lämmön? Haastan teidät, rakkaat lukijat. Tämä ei ole aina helppoa, mutta aion yrittää. Entä Sinä?

Melontaretki

 

JohtokajakkiIki-ihanan Saaristomeren kansallispuistoutumisen 30-juhlavuoden kunniaksi järjestetään yhtä sun toista tapahtumaa. Yksi niistä oli superhypermahtava melontaretki.

Pienet melojat

Retken esittelyssä luki sen olevan vaikeusasteeltaan helppo – siksi mukaan oli pakattu myös lapset ja Mammo. Retkiopas oli kyllä äärimmäisen taitava ja kärsivällinen ja varusteetkin ihan priimaa, mutta säälle ei edes retken järjestäjä mahtanut mitään.

Merikartta

Navakka tuuli teki ensimmäiset (vedessä tehdyt) melontayritykset lasten kanssa tukaliksi ( – maalla ne sujuivat mainiosti!) ja Mammokin jättäytyi melojajoukosta suosiolla pois. Mammo ja lapset hurrasivat rannalla, kun poppoomme lähti liikkeelle.

Retkipoppoo

Tyrskyosioista ei ollut mitään saumaa (=en edes yrittänyt) saada kuvaa, sillä 1) itsellä mukana kuvauspatteristossa oli vain puhelimen kamera, enkä halunnut panostaa ammattilaiskuviin tällä retkellä – melonta oli nyt pääasia ja 2) aallot olivat niin huikeita, että tällä osaamisella oli syytä pitää molemmat lapaset melassa kiinni, jos tohti saada homman toimimaan. Siksipä otokset ovat tyyniltä osioilta ja rannalta otettuja. (Seliseli.)

Suojaisa poukama

Tuntui, että pääsimme turvaan, kun kaarsimme korkeasta aallokosta ihanaan, lämpimään ja tyyneen poukamaan. Parkkeerasimme kajakit pehmeälle hiekalle ja nousimme ylitsemme tyrskynneistä aalloista läpimärkinä hyvin ansaitulle evästauollemme, lepuuttamaan lihaksiamme ja kuivattelemaan.

Jalanjäljet kalliolla

Silmä lepäsi taukopaikan maisemissa…

Merimaisema

…ja kaiken kruunasi paikan päällä keitetty tummapaahtoinen.

Retkikahvinkeitin

Melontaporukkamme oli aivan mahtava! Sekä opas että kaikki osallistuneet olivat todella mukavia, ja tuntui, että sain taas uusia ystäviä. Ihan uskomattoman ihanaa! Toivottavasti kuulen vielä heistä – he ainakin kuulevat minusta!

Merimaisema3

Sitten kokka kohti avomerta, taistoa miehenkorkuisia aaltoja vastaan, urhokas kotiinpaluu Kasnäsin hiekkarannalle, hieman hallittua kaatumisharjoittelua kajakilla (kukaan poppoostamme ei nimittäin kaatunut reissullamme!!), suihku, sauna ja poskeen paviljongin parasta pöperöä. Aah, mikä päivä!

IMG_2114

(Näppäimistöstäni kuluu tätä menoa huutomerkki puhki.)

Rantapalaveri

    Meriveteen

Sopiessamme suunnittelupalaveria selvisi, että toinen ottaisi lapset mukaan. No jos kerran hän niin kyllä sitten minäkin. Sovittiin, että nähdään rannalla, kun olivat luvanneet ihanaa hellepäivää.

Uimarengas ja koivu

Aamulla pakkasin eväskorin hartaudella (taka-ajatuksenani ottaa eväistä ihania kuvia ja tehdä niistä blogipostaus). Perinteinen punainen Airamin termospullo, ihana iso lasinen pullo itsetehdylle mustaherukkamehulle, pirteät punavalkoraitaiset servetit…

Hiekkaleikkejä

Hahah. Olimme hyvissä ajoin rannalla. Nostin korin (ihana, perinteinen, valkoinen rottinkikori) pöydälle ja rasvasin lapset aurinkorasvalla. Otin muutaman kuvan heistä rannalla.

Neiti kesäheinä

Sitten tuli toinen palaveeraaja ja pian kolmas paikalle. Intouduin keskusteluihin ja suunnitelmien tekemiseen niin, että kuvien ottaminen unohtui vallan. Purin korin sisällön pöydälle, joimme kahvit ja mehut, nautiskelimme keksit ja kaikki jossain lauseiden välissä. Hyväähän se oli, mutta ne kuvat.

Rantaelämää

Nauran itseni tärviölle. Tässä ainoa korin sisältö, josta otin kuvan.

Aurinkovoide

Tänään satelee ja vuorossa on jakkupukupalaveripäivä virastotalolla. Sieltä ei saa kovin herkullisia kuvia, joten voin keskittyä itse aiheeseen. Taas.

Hymytyttö

%d bloggers like this: