Siirry sisältöön

Posts tagged ‘Lapset’

Yrittäjä-äidin kotona

Kotoa käsin työskentely on ollut minulle tietoinen valinta. Haluan olla mahdollisimman paljon läsnä lasteni elämässä. Aamulla laittamassa aamiaista ja saattelemassa kouluun. Iltapäivällä koulun päätyttyä halaamassa pikku koululaista, kuulemassa koulupäivän kuulumiset ja auttamassa läksyissä. Pienimmällä on vain muutama hoitopäivä, joten suurin osa päivistä vietetäänkin yhdessä kotona, ulkoillen ja monenlaisia asioita puuhastellen. Lähes kaikki työjutuistanikin ovat sellaisia, että voin ottaa lapseni mukaan, tavalla tai toisella.

Idyllistä, monella tapaa. Olen etuoikeutettu ja onnellinen. Osaan ihan aidosti arvostaa tätä kaikkea mahtavuutta, mitä elämääni on siunaantunut, sekä valintojeni kautta että muuten annettuna ❤

Kolikolla on tietysti myös kääntöpuolensa. Täydellisen keskittymisen hetket ovat harvassa. Herään tarkoituksella useamman tunnin ennen lapsia, jotta saan tehokäyttöön aamun rauhalliset hetket. Päiväunen tovi menee yleensä tietokoneella. Illalla lasten nukuttua jatkan, jos jaksan.

Koska ei ole erikseen työminää ja kotiminää, ovat ajatukseni jakautuneet usein moneen eri asiaan samanaikaisesti. Siksi on todella tärkeää, että niin työ- kuin kotiasiatkin ovat selkeitä, järjestyksessä ja kaikelle oma paikkansa. Jos lyhyen keskittymishetken joutuu tuhlaamaan papereiden tai tavaroiden hakemiseen, on turhautumisen määrä suuri. Kun on oikeasti täysin turhaa uhrata yhtään ylimääräistä niistä vuorokauden 1440 minuutista, jotka haluan käyttää joko viettäen lasteni kanssa tai töitä tehden. Ei ole turhempaa kuin etsiä hukassa olevia tumppuja aamun muutamana hetkenä tai auton avaimia, kun on jo kiire. Tai haeskella kriittistä paperia, jonka kulmalle muistaa kirjoittaneensa ylös jonkun kuningaskuningataridean.

Saaristoretkellä työharjoittelijan ja lasten kanssa ❤

Haluan olla itse tavaroineni ja ajatuksineni järjestyksessä ja sitten kaikessa rauhassa flow-tilassa monipuolisia töitäni tehden. Luovuus ei mielestäni ole ristiriidassa järjestyksen kanssa, vaikka muuta yritetäänkin vakuuttaa. Tilaa elämiselle ja tekemiselle ja välineet omilla sijoillaan kaoottisen, hermostuttavan sotkun sijaan. Ehkä tämä on omalta osaltani osittain vastareaktiota usein liiankin reaktiiviseen elämääni. Kenties kultainen keskitie onkin paras: se, että pystyy palauttamaan siisteyden ja järjestyksen ja kuitenkin sietämään (kohtuullisen määrän) epäjärjestystä.

Haluan antaa lapsillenikin osaamisen ja mahdollisuuden tavaroiden ja ajatusten järjestykseen ja hallinnassa pitämiseen. Ja tilaa ja aikaa uppoutumiseen. Piirtämään, lukemaan tai leikkimään. Tai mitä muuta kaipaavatkin touhuta. Ja sitten lopuksi taidon ja rutiinit palauttaa tavarat paikalleen. Koskien niin äitiä kuin lapsiakin.

Tässä meillä on vielä treenaamista. Tahtotila on jo selkeä. Onneksemme saamme apuja pian starttaavasta verkkokurssista Paikka kaikelle lastenhuoneessa, jonne sain vielä Paikka kaikelle -blogiyhteistyössä 10 euron alennuksen myös SINULLE. Kurssin hinta tuon linkin kautta 79€, kun normaali hinta 89€. Hyödynnä sinäkin kurssin opit ja vapauta itsesi ja lapsesi jatkuvan tavaratuskailun ikeestä.

lastenhuoneessa

KonMari & lapset, vol. 1-2

Vain halti(j)a itse tietää, mikä miellyttää ja tuo iloa eniten. Siksi lastenkin pitäisi saada itse käydä läpi omat vaatteensa ja jättää käyttöön ne mieluisimmat. Aikuinen voi hieman auttaa esimerkiksi pieniksi jääneiden kohdalla – tai muistuttaen että ne lämpimät vaatteet tuovat kovastikin iloa sitten viileämmällä säällä😊

Jokainen lapsi on omanlaisensa. Esimerkiksi meillä tytär 8v. nauttii laajasta valikoimasta😄 (ks. aiheesta hänen kanssaan käymäni keskustelu). Ongelmana oli mielestään vain se, ettei hän tiennyt mitä kaikkea ihanaa hänellä oli. Ratkaisuksi löytyi entiseen portaikkoon, nykyiseen ovelliseen, ylöspäin madaltuvaan komeroon tehty pitkä ripustustanko. Vain alus- ja liinavaatteet sekä ei-aktiivisessa-käytössä-olevat kengät laitettiin ylähyllyille laatikoihin, helposti saataville nekin. On kuulemma ihanaa kun näkee kaikki vaatteensa yhdellä silmäyksellä! No hyvä❤️


Pojan 10v. puolestaan on helppo luopua vaatteesta, jossa on pieninkin häiritsevä juttu, ja toisaalta löytää ne itseä miellyttävämmät sujuvasti. Huishais ja koko vaatearsenaali oli lajiteltu vartissa. Hän taas halusi että vaatteet ovat selkeästi ryhmittäin saatavilla. Sen toteutin pystyviikkaamalla vaatteet ryhmittäin helposti esiin vedettäviin laatikoihin helpolle käden ja silmän yhteispelin korkeudelle. ”Just hyvä noin.” Hieno juttu!❤️


Ihania valokuvaushetkiä

IMG_5080

Rakkainta koko maailmassa? Omat lapset, tottakai! Ihania muistoja yhteisistä hetkistä ja lasten nopeasti katoavista kehitysvaiheista? Noo… Onhan niitä, itse puhelimella otettua, vaikka kuinka paljon. Puhelimessa, kunnes se tilttaa.

IMG_5199

Kenties olisi aika korjata tilanne, antaa ammattilaisen kuvata jotain pysyvämpää ja kaunista vaikka sisustuselementiksi asti?

IMG_5112

Selailin kuviani ja vastaan tulivat nämä herkät otokset koko perheen yhteisestä kuvauspäivästä heidän itse valitsemassaan miljöössä. Kaksi aikuista, kaksi lasta ja koira. Ei yhtään pönötystä vaan ihanaa, leppoisaa yhdessäoloa kauniissa, luontevassa ympäristössä. Hetki, josta jää pysyvä muisto.

IMG_5163

Sain perheen äidiltä palautetta kuvauksista ja kuvista: ”Tuhannet kiitokset aivan ihanista kuvista, olemme todella tyytyväisiä!! Oli hauskaa ja mielenkiintoista seurata, miten valokuvaat ja nähdä, miten lapset reagoivat. Mielestäni olit erittäin taitava saamaan kontaktia lapsiin, ajattelin heti, että sopisit loistavasti ottamaan esimerkiksi päiväkotikuvia! Tulemme suurentamaan osan kuvista suuremmiksi tauluiksi ja teettämään kaikki oikeiksi valokuviksi. Kiitos! S.”

IMG_5179

Nämä kauniit sanat saivat hymyni korviin asti. Kiitos itsellesi palautteesta!

IMG_5193

Riennä juoksujalkaa varaamaan oma valokuvausaikasi!

IMG_5067

 


Naurettavaa touhua

IMG_6200

Rakkaan tyttären viisivuotissynttärit. Ohjelmassa tottakai ongintaa, aarteenetsintää, kakkua ja lauluja. Vaan mitä muuta? Eräässä tilpehöörikaupassa (Se toinen T-alkuinen, ei konkurssiin menevä) visiitti toi kuningaskuningatarajatuksen.

IMG_6176

IMG_6197

Ostin muutamat pilailurekvisiitat, kaivoin lasten kaapeista naamiaisvarusteet ja kokosin kaiken vanhaan matkalaukkuun.

IMG_6172

Ihan paras ohjelmanumero oli valmis.

IMG_6336

IMG_6400

Voi hyvät hyssykät, miten hauskaa meillä oli!

IMG_6378  IMG_6187

IMG_6174  IMG_6181

Lapset kokeilivat ennakkoluulottomasti vermeitä, nauroivat itselleen ja toisille, vaihtoivat lennossa varusteita.

IMG_6230

IMG_6383

Uteliaina, innokkaina ja käsittämättömän sokerienergian voimin lapsilla ratkiriemua vain kesti ja kesti ja kesti!

IMG_6273  IMG_6222

IMG_6193  IMG_6239

Kaikki oikein poseerasivat kameralle – tuntui, että kameran läsnäolo toi vielä oman viihdelisänsä pelleilyyn.

IMG_6247

Vatsalihakset hellinä nauramisesta. Haluan auttaa sinuakin pidentämään ikääsi.

IMG_6267

IMG_6270

Samaan aikaan suloisia ja naurettavia. Vain lapsi pystyy tähän yhdistelmään!

IMG_6347

Koulupäivä = metsäretki

IMG_2554

Epätyypillistä matematiikkaa? Ei täällä meillä, ihanassa pienessä kyläkoulussamme. Lapset perheineen osallistuivat metsäretkelle: sieni-, marja- ja muiden kasvien tunnistusta, samoilua, suunnistusta, nauttimista upeasta luonnosta käsittämättömän kauniina ja lämpimänä syyskuun päivänä.

IMG_2556

IMG_2561

Aamukaste teki varpuihin kudotut hämähäkinseitit mystisen kauniiksi, herkiksi peileiksi, jotka heijastivat auringon säteitä. Näitä läikkiä oli tilkkutäkin tavoin siellä täällä luontopolun varrella. Sienisato oli mitä oli, mutta marjoja (jopa karpaloita!) löytyi näppärien sormien poimittavaksi. Ja ötököitä bongailtiin myös, tottakai. Luonto tarjosi myös kiipeilytelineitä ja jopa ratsastusmahdollisuuden.

karvainen toukka

IMG_2553

Metsäretki on niin uskomattoman kokonaisvaltainen kokemus, aina. Ja pieni kyläkoulu, jossa kaikki tuntevat toisensa ja joka on saanut palkintoja esimerkiksi suvaitsevaisuudesta ja ekologisesta toiminnastaan, uskomaton helmi nykyajan kvartaalimaailmassa.

 IMG_2548

Triptyykki

Lapset olivat lähdössä syntymäpäiville ja halusivat valokuvaan, kun oli ykköset yllä (paitsi tuo tyttären lippiksen reuhka). Äiti, ihan sillä oikealla kankaalla, jooko? No tottakai nuppuset. Ihanat, suloiset, hassuttelevat, rakkaista rakkaimmat lapseni. Ajattelin näistä kolmesta kuvasta teettää triptyykin. Ehkä vihdoinkin testata canvas-tauluja.

Triptyykki3

Triptyykki2

Triptyykki1

(Äidillä on ihan hirmuisa ikävä teitä, nuppuset. Toivottavasti teillä on kaikki hyvin. Rakastan teitä niin kovin paljon! Vielä monta päivää, ennen kuin nähdään!)

Satujen lehdossa

 Maalausta

 Kävimme lasten kanssa Sagalundissa, – Satulehdossa – miksei tätä nimeä käytetä?, vuosittaisessa Sagalund elää -tapahtumassa. Upea (ja yllättävän laaja!) museoalue hurmasi ja useat puuhapisteet miellyttivät lapsia (työpisteiden käteisellä maksaminen olikin sitten niin antiikkista, etten ollut varautunut siihen ollenkaan. Onneksi henkilökunta jousti ja sain maksaa Museopuodissa kortilla..).

Hirsitalon rakennusta

Vanhoista rakennuksista minua tenhosi parhaiten päärakennus – tuntui, että siellä asuneiden henki oli vahvana läsnä. Kaikki yksityiskohdat, kirjaston niteet, työhuoneen työpöydän laatikossa ollut sinettivaha, räsymatot (jotka olivat muuten aivan kuin famun kutomat) loivat aidon tunnelman.

Lasten suosikki oli vanhanaikainen keinu, joka (hui kamala, kylläpä kylmäsi katsoa vierestä!) nosti lapset ihan Linnanmäki -korkeuksiin.

Keinuen korkealle

Itselleni retken nostalgisimman hetken tarjosi kuitenkin käsittämättömän taitava siluettileikkaaja Sirkka Lekman.

Naurava siluettileikkaaja

Sakset käyvät

Tarkastetaan työn tuloksia

Niin luonteva lasten kanssa (taistelivat siitä, kumpi pääsisi ensimmäiseksi käsittelyyn), esitteli välineistöä, jutteli leppoisasti ja leikkasi tuosta vain uskomattoman hienot siluetit. Superlatiivit vain eivät riitä. Nostalgiatripin tästä teki se, että äidilläni on vieläkin Linnanmäellä yli 30 vuotta sitten Sirkan isän minusta leikkaama samanlainen siluettikuva. Lasten yhteiskuva pääsee olohuoneen kunniapaikalle!

Potretti

Taas yksi hieno reissu koettu!

Hyvää Johannea!

Pian alkaa miniloma, ihan juhannuksen kunniaksi. Tai onhan tämä elo yhtä lomaa, tavallaan. Itsemääräämisoikeus tekee ihmeitä – täällä vähän ennen kahta ihan fiiliksissä kuuntelen erilaisia opetusvideoita ja työstän samalla nettisivuja. Nimittäin tällaisia. Sisältö tulee laajenemaan ajan myötä, mutta näillä mennään nyt, että saadaan homma käyntiin. Luonnos -> Julkaise. Huraa!

Ihanaa juhannusta, glad midsommar, eller Glad Johanne som dom säger här i Bruke! (Tai sitten minua on skoijattu oikein urakalla ja henkisesti sinisilmäinen minäni vain hymyilee – ihan ulapalla!)

Juhannus

Ihana työpäivä

  Kesälounas

Työnhakusparrattava – hyvä ystävä ja nyt rakas asiakas – tuli lapsineen kylään. Lapset leikkivät meidän lapsiemme kanssa innoissaan, juosten sisällä ja ulkona, touhuten ja pelmuten. Viilasimme työhakemuksen priimaksi, kaivoimme dataa haettavasta tehtävästä, yrityksestä ja avainhenkilöistä, teimme superhyvän CV:n. Sitten pidettiin pikku tauko, grillattiin ja nautittiin aurinkoisesta päivästä. Lapset jatkoivat keskenjääneitä leikkejään ja otin sparrattavasta vielä tyylikkäitä profiilikuvia LinkedIniä, työhakemuksia ja muuta käyttöä varten.

Mansikkalaatikko

Kun työasiat saatiin hoidettua, menimme vielä kaikki leikkipuistoon. Torin läpi kulkiessamme piipahdus keramiikkapajan avajaisissa (ihanaa! Pääsen taas minäkin upottamaan käteni Helenan saveen!), pikaisesti kierrellen tutustuminen iltatorin tarjontaan, Verstaan ohi kulkiessa keskiaikaisen laulunäytelmän ihailua ja lopulta Bibbanin vierestä puistoon. Auringon vielä lämmittäessä, kellon ollessa varttia vaille miljoona, halasimme ja totesimme tämän olleen ihan huippupäivä.

Mansikkailtapala

Vielä kotiin mansikkakojun tarjontaa iltapalaksi, lapset pesulle ja nukkumaan ja vielä itse fiilistelemään, onnistuneita muotokuvia työstämään. Ihana työpäivä, ihana elämä!

Ps. Jos työnhakusparraus kiinnostaa, ota yhteyttä! Kirjoitan siitä piakkoin tarkemmin tänne nettisivuilleni!

*muoks* kirjoitinkin työnhakusparrauksesta tänne.

Aarrepaperi

Aarrepaperi1

Lapset leikkivät tässä päivänä eräänä merirosvoja. Olennaisena leikkiin kuuluu _tietysti_ aarteenpiilotus ja aarrekartta. Äitiiii, onko sulla ruskeaa paperia? On, mutta olisi jotain vieläkin parempaa. Askartelutäti minussa otti vallan ja näytin, miten tehdään ihan oikeaa vanhanaikaisempaa paperia, kuten V asian ilmaisi.

Aarrepaperi2

Otetaan tavallinen A4 (toimii ainakin sekä 80- että 100-grammaisena, nämä testattiin). Rypistetään ja suoristetaan. Kostutetaan vahvalla kahvilla lähes likomäräksi. Laitetaan kuivumaan narulle. Kun kuiva, laitetaan uuninpellille likoamaan pieneen määrään kahvia ja annetaan kuivua rauhassa. Irrotellaan varovasti ja aarrekartan paperi on valmis! Sopii käyttää muuhunkin askarteluun.

Aarrepaperi3

%d bloggers like this: