Siirry sisältöön

Posts tagged ‘Organisointi’

Yrittäjä-äidin kotona

Kotoa käsin työskentely on ollut minulle tietoinen valinta. Haluan olla mahdollisimman paljon läsnä lasteni elämässä. Aamulla laittamassa aamiaista ja saattelemassa kouluun. Iltapäivällä koulun päätyttyä halaamassa pikku koululaista, kuulemassa koulupäivän kuulumiset ja auttamassa läksyissä. Pienimmällä on vain muutama hoitopäivä, joten suurin osa päivistä vietetäänkin yhdessä kotona, ulkoillen ja monenlaisia asioita puuhastellen. Lähes kaikki työjutuistanikin ovat sellaisia, että voin ottaa lapseni mukaan, tavalla tai toisella.

Idyllistä, monella tapaa. Olen etuoikeutettu ja onnellinen. Osaan ihan aidosti arvostaa tätä kaikkea mahtavuutta, mitä elämääni on siunaantunut, sekä valintojeni kautta että muuten annettuna ❤

Kolikolla on tietysti myös kääntöpuolensa. Täydellisen keskittymisen hetket ovat harvassa. Herään tarkoituksella useamman tunnin ennen lapsia, jotta saan tehokäyttöön aamun rauhalliset hetket. Päiväunen tovi menee yleensä tietokoneella. Illalla lasten nukuttua jatkan, jos jaksan.

Koska ei ole erikseen työminää ja kotiminää, ovat ajatukseni jakautuneet usein moneen eri asiaan samanaikaisesti. Siksi on todella tärkeää, että niin työ- kuin kotiasiatkin ovat selkeitä, järjestyksessä ja kaikelle oma paikkansa. Jos lyhyen keskittymishetken joutuu tuhlaamaan papereiden tai tavaroiden hakemiseen, on turhautumisen määrä suuri. Kun on oikeasti täysin turhaa uhrata yhtään ylimääräistä niistä vuorokauden 1440 minuutista, jotka haluan käyttää joko viettäen lasteni kanssa tai töitä tehden. Ei ole turhempaa kuin etsiä hukassa olevia tumppuja aamun muutamana hetkenä tai auton avaimia, kun on jo kiire. Tai haeskella kriittistä paperia, jonka kulmalle muistaa kirjoittaneensa ylös jonkun kuningaskuningataridean.

Saaristoretkellä työharjoittelijan ja lasten kanssa ❤

Haluan olla itse tavaroineni ja ajatuksineni järjestyksessä ja sitten kaikessa rauhassa flow-tilassa monipuolisia töitäni tehden. Luovuus ei mielestäni ole ristiriidassa järjestyksen kanssa, vaikka muuta yritetäänkin vakuuttaa. Tilaa elämiselle ja tekemiselle ja välineet omilla sijoillaan kaoottisen, hermostuttavan sotkun sijaan. Ehkä tämä on omalta osaltani osittain vastareaktiota usein liiankin reaktiiviseen elämääni. Kenties kultainen keskitie onkin paras: se, että pystyy palauttamaan siisteyden ja järjestyksen ja kuitenkin sietämään (kohtuullisen määrän) epäjärjestystä.

Haluan antaa lapsillenikin osaamisen ja mahdollisuuden tavaroiden ja ajatusten järjestykseen ja hallinnassa pitämiseen. Ja tilaa ja aikaa uppoutumiseen. Piirtämään, lukemaan tai leikkimään. Tai mitä muuta kaipaavatkin touhuta. Ja sitten lopuksi taidon ja rutiinit palauttaa tavarat paikalleen. Koskien niin äitiä kuin lapsiakin.

Tässä meillä on vielä treenaamista. Tahtotila on jo selkeä. Onneksemme saamme apuja pian starttaavasta verkkokurssista Paikka kaikelle lastenhuoneessa, jonne sain vielä Paikka kaikelle -blogiyhteistyössä 10 euron alennuksen myös SINULLE. Kurssin hinta tuon linkin kautta 79€, kun normaali hinta 89€. Hyödynnä sinäkin kurssin opit ja vapauta itsesi ja lapsesi jatkuvan tavaratuskailun ikeestä.

lastenhuoneessa

KonMari, pikkulapsi ja paikka kaikelle

2,5-vuotiaani haluaa varsin ymmärrettävästi leikkiä siellä, missä kaikki muutkin ovat. Yleensä leikit siis tapahtuvat olohuoneessa, vaikka suurin osa hänen leluistaan onkin hänen omassa huoneessaan. Ja olohuoneeseen lelut yleensä myös jäävät leikkien jälkeen.img_3178Marie Kondo kirjoittaa kirjeessään konsulteille oman ajattelutapansa muuttuneen anteeksiantavampaan suuntaan lastensa syntymän jälkeen. Hän neuvoo neuvojiaan lasten tavaroiden järjestämisessä seuraavien kolmen ohjeen avulla:

  1. Kerro, mitä ja miksi teet samalla kun siivoat. Järjestä hymyillen. Näytä esimerkilläsi, että järjestäminen on mukavaa ja kuuluu kodin normaaliin mukavuuden ylläpitoon.
  2. Siivoaminen ja leikki kuuluvat yhteen. Opeta lapsillesi, että leikkiin kuuluu myös lelujen poiskorjaaminen leikin lopuksi. (Lisää vielä itse siivoavansa lasten leikit heidän mentyään nukkumaan jos työkiireitä.)
  3. Varaa lapsen leluille omistettu paikka. Tee leluille varatusta tilasta selkeästi rajallinen, varmista että lapset tietävät missä se on ja mihin tarkoitettu ja ota heidät mukaan korjaamaan lelut paikalleen.

img_3177Hyviä ohjeita kaikki tyynni. (Vähän kyllä hymähdin siivoa hymyillen -kohdassa. On hienoa, jos Marie Kondo ei ole koskaan raivosiivonnut.)

Itselläni on yhtä ja toista opittavaa siivoamisesta ja ennen kaikkea järjestämisestä. Kaiken paikalleen saamisesta. Yksi asia johtaa toiseen ja vaikka menin viemään sukkaparia pesuun, olenkin saattanut päätyä leikkaamaan pensasaitaa. Tai kirjoittamaan blogipostausta.img_2989Haluan oppia organisoimaan järjestämisen niin, että se etenee lapsiperheen puuhiin sopivasti limittyen. Sopuisasti. Miten osallistan lapsen, pienemmänkin, mukaan. Miten toimin, jos lapsi ei haluakaan luopua mistään. Mitkä ovat toimivimmat paikat säilytykselle. Miten saada lapsi yhteistyöhön ja omatoimiseksi jälkiensä korjaamisessa.

Ja kas onnea ja auvoa, Ilana Aallon Paikka kaikelle lastenhuoneessa -verkkokurssi vastaa kaikkiin näihin toiveisiini. Ja mikä vielä parempaa, saan itselleni ja teille 10 euron alennuksen kurssimaksusta yhteistyönä Paikka kaikelle -blogin kanssa. Kurssi alkaa 20. syyskuuta 2017. Tuletko mukaan?

Kyllä tästä vielä hyvä tulee ❤

Rakkaiden (ja riekaleisten) pelien pelastusoperaatio

Meillä tykätään pelata lautapelejä. Tai, no, ainakin lapset tykkäävät. Ahkera käyttö jättää jälkensä.


Mihinkään sopimattomat laatikot, jotka falskaavat sisältönsä räjähtäneistä nurkista, ovat 1) kamalan näköiset ja 2) hyvin epäkäytännölliset.

Ratkaisu, joka toimii ainakin meillä, ehkä teilläkin? Mapita!

Leikkasin riekaleisesta kannesta tunnistettavan osan ja laitoin muoviseen mappitaskuun. Taakse ohjeet (kyllä, ne on syytä säilyttää kränän varalta vaikka kaikki osaisivatkin ne ulkoa).



Omaan muovitaskuunsa pelilauta. Kokonsa vuoksi tarvitsi vähän erikoisemman. Koska tällä äidillä löytyi nurkista toimistotarvikkeita kuin pienestä paperipuodista, tarvittavan malliset ja kokoiset löytyivät helposti.


Lopulta oma muovitaskunsa, valokuvien säilytykseen ”oikeasti” tarkoitettu, kaikelle sille pikku tilpehöörille jota löytyi sohvan alta, välistä ja päältä. Suusta ja lelukorin pohjalta. Hukasta. Lajiteltuina ryhmittäin omiin lokeroihinsa.


Toistetaan sama kaikkien (ainakin rispaantuneiden) pelien kohdalla. Mappi kirjahyllyyn – oma silmä ja sielu lepäävät. Mappi pois kirjahyllystä – lapset pääsevät pelaamaan pelillä, jonka kaikki osat löytyvät helposti. Win-win❤

%d bloggers like this: