Siirry sisältöön

Posts tagged ‘Reissussa’

Ei-ruikutusta-vaan Yxskär!

Sataa vettä. On pimeää. Kirkasvalolamppu posottaa koko päivän eikä silti helpota. Tekisi mieli ottaa äkkilähtö jonnekin lämpimään, kauas pois kuten Raappana laulaa, antaa auringon hivellä ihoa, lämmittää ja valaista.

Näinhän kaikki blogipostaukset, febepäivitykset ja muut tekstit näyttävät juuri nyt toteavan. Voi ei. Ehkä katseeni on vain rajoittunut. Olin itsekin suoltamassa jotakin samanmoista. Kaivoin fiilikseen sopivia kuvia, jotain näin hilpeää kenties,

IMG_3494

kun bongasin viime kesän ehkä ainoan sateisen päivän kuvat.

IMG_3401

Oli ihana luonnonkukkapäivän retki Saaristomerelle Yxskäriin. Kemiönsaaren luonto ry ja Metsähallitus olivat järjestäneet jälleen luonnonkukkapäivän kunniaksi retken ihanaan saaristoomme, ja tarkoituksenamme oli bongata upealta saarelta kenties vielä kartoittamattomia lajejakin.

IMG_3396

Vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja tuntui aivan järjettömältä lähteä rämpimään saarelle, kun näkyvyys oli noin kaksi metriä (liioittelu suotakoon. Sää oli järkyttävä). Järkkäri pysyi repussa tiukasti muovipussissaan, ja tässä esitellyt valokuvat ovat ihan puhelimella näpsittyjä. Pahoittelen vinoja horisontteja. Särähtävät kivasti omaan silmään.

IMG_3400

Saari oli, säästä huolimatta, todella mahtava. Sade korosti entisestään vehreää vihreyttä, ja värit olivat käsittämättömän syviä, koskematon metsä tuoksui ja laguunit tulvivat, kirkuivat, rääkkyivät, lehahtelivat ja pesivät elämää.

IMG_3398

Riittävät varusteet (laina- tai omat) pelastivat reissun ja myönteinen yhteishenki loi ihanan tunnelman.

IMG_3395

Eväshetki oli luonnollisesti retken paras osuus. Piilokuva: etsi alla olevasta otoksesta retken kenties toiseksi nuorin, urhea osallistuja nautiskelemassa ihan omassa syvennyksessään sateen ropinasta ja retkieväistään. Itse etsiytyi sinne ja pupelsi siellä eväänsä loppuun.

IMG_3397

Kosteassa sammalikossa, kallionkoloissa, nautiskelimme upeasta maisemasta, herkullisista eväistä ja lämmittävästä kahvista. Uskollinen Airamini on kyllä ihmelaite. Enkä ihmettele sitäkään väitettä, että jos kahvi keksittäisiin vasta nyt, se kiellettäisiin lailla. Aah. Silkkaa nautintoa.

IMG_3393

Saaren ainoat (melkein) pysyvät asukkaat katselivat meitä hieman sumuisin silmin sadetta puun alla pitäen. Möö. Ihan oikeastiko te menette sinne? Ja ihminenkö muka luomakunnan kruunu, saanemme esittää eriävän mielipiteemme.

IMG_3404 

Kuten useaan otteeseen retkellä totesin, kyseessä taisi olla asennetesti. Ehkä meille suodaan joka syksy samanlainen asennetesti? Pystymmekö säilyttämään elämänilomme, myönteisen katsantomme ja näkemään sen miljoonannen sadepilven hopeareunukset? Vaikka elämä tarjoaa kylmää rättiä luuvitosella höystettynä, pystymmekö nousemaan yhä uudelleen, löytämään mielemme viisauden ja sydämen lämmön? Haastan teidät, rakkaat lukijat. Tämä ei ole aina helppoa, mutta aion yrittää. Entä Sinä?

Koulupäivä = metsäretki

IMG_2554

Epätyypillistä matematiikkaa? Ei täällä meillä, ihanassa pienessä kyläkoulussamme. Lapset perheineen osallistuivat metsäretkelle: sieni-, marja- ja muiden kasvien tunnistusta, samoilua, suunnistusta, nauttimista upeasta luonnosta käsittämättömän kauniina ja lämpimänä syyskuun päivänä.

IMG_2556

IMG_2561

Aamukaste teki varpuihin kudotut hämähäkinseitit mystisen kauniiksi, herkiksi peileiksi, jotka heijastivat auringon säteitä. Näitä läikkiä oli tilkkutäkin tavoin siellä täällä luontopolun varrella. Sienisato oli mitä oli, mutta marjoja (jopa karpaloita!) löytyi näppärien sormien poimittavaksi. Ja ötököitä bongailtiin myös, tottakai. Luonto tarjosi myös kiipeilytelineitä ja jopa ratsastusmahdollisuuden.

karvainen toukka

IMG_2553

Metsäretki on niin uskomattoman kokonaisvaltainen kokemus, aina. Ja pieni kyläkoulu, jossa kaikki tuntevat toisensa ja joka on saanut palkintoja esimerkiksi suvaitsevaisuudesta ja ekologisesta toiminnastaan, uskomaton helmi nykyajan kvartaalimaailmassa.

 IMG_2548

Pyöräillen

IMG_2357

Pyöräily on loistava keino tutustua ympäristöön. Vauhtia on riittävästi niin, että ehtii tutustua enemmän kuin vain omaan pihapiiriin, muttei kuitenkaan niin paljon, etteikö ympäristön yksityiskohtia erottaisi.

IMG_5510 IMG_5520

IMG_5523  IMG_5524

Toteutimme yhden suunnitelluista pyöräretkistämme muutama viikko sitten. Pyörällä Taalintehtaalta Kasnäsiin, sieltä yhteysaluksella Rosalaan. Satamasta pyöräillen Hiittisiin, jossa nähtävyyksien tsekkaus, lounas ja ihana pieni kyläkauppa, sitten pyörämatka Rosalaan, josta poljimme takaisin yhteysalukselle. Kasnäsistä sitten hilpaisimme takaisin kotiin.

IMG_5507

IMG_5514

IMG_5522

Yhteysaluksella palannut nuohoojamme sanoi, ettei siellä (=Hitis-Rosala) ole mitään nähtävää. On totta, että päätie kulkee lähinnä metsän keskellä, vain pieniä pilkahduksia merta siellä täällä (rannat ovat yksityisten tontteja). Oli silti mielenkiintoista tutustua paikkaan tarkemminkin. Pieniä tienvarsikojuja, kauniita maisemia ja tien molemmissa päissä sentään meri aaltoili avoimenaan. Rosalassa olisi ollut myös hyvä, kaikille avoin uimaranta, jonka valitettavasti missasimme. (Ja olisihan siellä ollut myös leipomo, viikinkikeskus ja ja ja…)

IMG_5530

Yhteensä pyöräiltyjä kilometrejä tuli noin 60, eli varsin kohtuullinen määrä, mitenkään hapoilla ei missään vaiheessa reissua tullut oltua eikä seuraavana päivänä polvi painanut. Uusia pyörälenkkejä suunnittelemaan – vinkkejä otetaan vastaan!

IMG_5526

Satujen lehdossa

 Maalausta

 Kävimme lasten kanssa Sagalundissa, – Satulehdossa – miksei tätä nimeä käytetä?, vuosittaisessa Sagalund elää -tapahtumassa. Upea (ja yllättävän laaja!) museoalue hurmasi ja useat puuhapisteet miellyttivät lapsia (työpisteiden käteisellä maksaminen olikin sitten niin antiikkista, etten ollut varautunut siihen ollenkaan. Onneksi henkilökunta jousti ja sain maksaa Museopuodissa kortilla..).

Hirsitalon rakennusta

Vanhoista rakennuksista minua tenhosi parhaiten päärakennus – tuntui, että siellä asuneiden henki oli vahvana läsnä. Kaikki yksityiskohdat, kirjaston niteet, työhuoneen työpöydän laatikossa ollut sinettivaha, räsymatot (jotka olivat muuten aivan kuin famun kutomat) loivat aidon tunnelman.

Lasten suosikki oli vanhanaikainen keinu, joka (hui kamala, kylläpä kylmäsi katsoa vierestä!) nosti lapset ihan Linnanmäki -korkeuksiin.

Keinuen korkealle

Itselleni retken nostalgisimman hetken tarjosi kuitenkin käsittämättömän taitava siluettileikkaaja Sirkka Lekman.

Naurava siluettileikkaaja

Sakset käyvät

Tarkastetaan työn tuloksia

Niin luonteva lasten kanssa (taistelivat siitä, kumpi pääsisi ensimmäiseksi käsittelyyn), esitteli välineistöä, jutteli leppoisasti ja leikkasi tuosta vain uskomattoman hienot siluetit. Superlatiivit vain eivät riitä. Nostalgiatripin tästä teki se, että äidilläni on vieläkin Linnanmäellä yli 30 vuotta sitten Sirkan isän minusta leikkaama samanlainen siluettikuva. Lasten yhteiskuva pääsee olohuoneen kunniapaikalle!

Potretti

Taas yksi hieno reissu koettu!

Piipahdus Högsårassa

Veneaitta

Lauma

Piipahdimme muutama tovi sitten taas Högsårassa. Kerrassaan ihana saari. Poikkesimme tuulimyllyillä (jälleen yksi lasten pitkäaikainen toive toteutettu – check), lapset tapasivat ystäviä, ihmeteltiin lehmiä ja käytiin TAAS Farmors Caféssa. (Voiko siellä käydä liian usein? Olen hehkuttanut paikkaa viime vuonnakin.)

Tuulimylly

Lehmä

Högsåran saari on vain niin mahtava. Suosittelen!

Polku Högsårassa

%d bloggers like this: