Siirry sisältöön

Posts tagged ‘Taalintehdas’

Koulupäivä = metsäretki

IMG_2554

Epätyypillistä matematiikkaa? Ei täällä meillä, ihanassa pienessä kyläkoulussamme. Lapset perheineen osallistuivat metsäretkelle: sieni-, marja- ja muiden kasvien tunnistusta, samoilua, suunnistusta, nauttimista upeasta luonnosta käsittämättömän kauniina ja lämpimänä syyskuun päivänä.

IMG_2556

IMG_2561

Aamukaste teki varpuihin kudotut hämähäkinseitit mystisen kauniiksi, herkiksi peileiksi, jotka heijastivat auringon säteitä. Näitä läikkiä oli tilkkutäkin tavoin siellä täällä luontopolun varrella. Sienisato oli mitä oli, mutta marjoja (jopa karpaloita!) löytyi näppärien sormien poimittavaksi. Ja ötököitä bongailtiin myös, tottakai. Luonto tarjosi myös kiipeilytelineitä ja jopa ratsastusmahdollisuuden.

karvainen toukka

IMG_2553

Metsäretki on niin uskomattoman kokonaisvaltainen kokemus, aina. Ja pieni kyläkoulu, jossa kaikki tuntevat toisensa ja joka on saanut palkintoja esimerkiksi suvaitsevaisuudesta ja ekologisesta toiminnastaan, uskomaton helmi nykyajan kvartaalimaailmassa.

 IMG_2548

Taiteilua

Konstrundan2013

”Sinut on hyväksytty mukaan vuoden 2013 Konstrundaniin.” Uskomatonta! Olin aivan innoissani keväällä saamastani sähköpostista. Olin hakenut mukaan viime tingassa, sillä epäröin. Minäkö muka taiteilija? Taidekierrokseen mukaan? Eikös se nyt ole vähän liioittelua. Toki olen ollut koko ikäni kiinnostunut, piirtänyt, muotoillut, tehnyt ja touhunnut. Taidepainotteinen koulu ja moiseen suuntaan muutenkin kallellaan olevat ajatukset. Mutta silti. Koska lopulta päätin olevani liian subjektiivinen oman itseni kohdalla, annoin muiden päättää, voidaanko minut luokitella taiteilijaksi vai ei. Ja wohoo! Minä = taiteilija. Muun muassa.

Onhan se aika hurjaa. Kahden päivän ajan ihmisillä on mahdollisuus tulla tutustumaan minuun ja työtiloihin, kotonamme. Joinakin aiempina vuosina osallistujilla ovat olleet kuulemma pulmana kävijät, jotka jopa kurkkivat keittiön kaappeihin! Itse toivon aktiivista vuorovaikutusta, keskustelua – mitä kävijät kaipaavat valokuvaajalta, kirjoittajalta, kuvittajalta, muotoilijalta? Mitä voin kertoa, mitä he haluavat kysyä, saanko uusia asiakkaita? Olen noviisi, mutta innokas sellainen. Onneksi en ole kovin kova jännittämään, muuten saattaisi olla uni tiukassa tulevina öinä. Mutta tohkeissani olen.

Lisätietoja vaikkapa Konstrundanin nettisivuilta. Tulkaa moikkaamaan, osallistumaan Konstrundanin taidearpajaisiin ja juomaan kupillinen kaffetta!

Tunnelmaseikkailu

IMG_2415

Mitä tulee, kun yhdistetään saksofonin ja perkussioiden suvereenit taitajat, jotka haluavat luoda uutta, lokeroimatonta? Dziga Vertovin Entuziazm sai ympärilleen tunnelmiltaan käsittämättömän monipuolisen, liikuttavan ja selittämättömän äänimaailman. Muutama tunti sitten Festival Norpaksessa siis.

IMG_2421
Kuvamateriaali-disclaimer: Pekka Turunen ja joku toinen, minulle tuntematon suuruus kuvasivat keikan, joten huomattavan paljon laadukkaampaa kuvamateriaalia luvassa jossain muualla. Nämä otokset ovat tunnelmia puhelimella napattuina, kamerani muistin vasta ex tempore -Bio Pony -piipahduksen peppu penkkiin -vaiheessa.

IMG_2413

Linda Fredriksson ja Teho Majamäki olivat poistaneet mustavalkoelokuvan ei niin mustavalkoisen ääniraidan, vain muutamia puheosuuksia oli jätetty alkuperäisestä uuteen. Toimi. Loistavasti.

IMG_2423

Saksofonin ääni – savuinen, hämyisä, kirkas, leikittelevä, itseään toistava, rakeinen, välillä kuin mustavalkoinen elokuva, välillä kuin kypsä nainen tai tanniininen argentiinalainen punaviini. Soitin, jota rakastan ja jonka tuntemisesta vasta tohdin haaveilla. Upeaa. Ja ne perkussiot. Oletteko nähneet Tehoa livenä? Suosittelen. Improvisaatiota ei voi toistaa. Jo viimevuotinen esiintyminen Norpas-festareilla Rinneradion kanssa vakuutti (ja tanssitti). Nyt vain hehkutan verbaalisesti (no toki vihelsin, ujelsin ja taputin käteni helläksi esityksen päätteeksi duolle).

 Itse elokuva tuntui välillä viihdyttävän, ahdistavan, ihmeellisen absurdilta, välillä taas neuvostopropagandalta parhaimmillaan. Tekstitykset oli toki poistettu. Yhtäkkiset leikkaukset ja kuvakulman vaihdokset asettuivat luontevasti yhteen musiikin kanssa. Tunnelmat vaihtelivat äkillisesti, kuljettaen kuulija-katsojaa mukanaan hilpeydestä ihmetyksen kautta suruun, seuraten ja täydentäen elokuvaa. Propagandapuheet (venäjää taitamattoman korvaan siltä ne ainakin kuulostivat) soljuivat, huusivat, takoivat kuin muukin musiikki.

IMG_2411

Duon leikittelevä, rento ote, käsittämätön taituruus, monipuolisuus ja toisiensa täydentäminen tuntuivat hyvältä katsomon penkillä. Livenä luuppien rakentaminen ja lennosta soittimesta toiseen vaihtaminen vakuuttivat. Teho ja Linda loivat äänimaailmaa mitä ihmeellisimmillä soittimilla, neuvostohenkisestä lastenlelusta snorkkelinvarteen, välillä jopa lattialuutaa taputtaen (tuli mieleen Launaun satumainen henki). Ja tunnelma juoksi, ravisteli, heilutti, heijasi, tanssitti, pelotti, nauratti, itketti, ihmetytti. Musiikki kuljetti ja loi.

 Kiitos. Hieno reilu tunti elämässäni.

IMG_2410

Myrskyn jälkeen

IMG_5541

IMG_5543

Istuin koneelle, tarkoituksenani tehdä vallan muita työhommia. Vaan sateen ropina oli lakannut, ja vilkaisu ikkunasta heitti takamukseni irti tuolista kuin heittoistuimen konsanaan. Suunnitelmat muuttuivat nopeammin kuin ehdin kissaa sanoa. Kamera kainaloon ja juoksujalkaa rantaan, eli siis ne kaikki noin 30 askelta.

IMG_5539

IMG_5563

IMG_5542

Käsittämättömiä värejä, upeita muotoja. Heijastuksia, väreitä ja sileää vedenpintaa.

IMG_5556

IMG_5568

IMG_5575

IMG_5553

Ja sateenkaarentynkäkin päättyi FN steelille. Ilmankos Mollissa haettiinkin sinne uusia työntekijöitä, konkurssipesäkö, höpö höpö.

IMG_5574

IMG_5561

IMG_5557

Taalintehdas nousee sittenkin! Voiko tällaiselta kauneudelta muuta odottakaan. Mikä paikka kasvattaa juuriaan.

IMG_5548

IMG_5545

IMG_5565

IMG_5551

Öinen vaellusretki

Superkuu1

Superkuu kutsui. Viime vuonna sen valokuvaaminen meni hieman hutiin, ja tänä vuonna halusin panostaa asiaan huolella. Iltayhdeksältä pari mukillista kahvia ja taas mentiin. Kun lapset nukkuivat, parkkeerasin itseni merenrantaan penkille, otin pari kuvaa, kipaisin kotiin hakemaan lämpimämpää päälle ja palasin. Nökötin ja räpsin kuvia kunnes tuli tylsää pilvet häiritsivät kuvausta liikaa.

Superkuu2

Lähdin vaeltamaan läpi öisen Taalintehtaan. Tunnelma oli uskomaton. Ilma oli lämmin ja hieman kostea ja kuvittelin jopa kuulevani muutamien kaskaiden sirittävän. Oli kuin kauempanakin etelässä. Räpsin kuvia kohteista, jotka olivat läpikotaisin tuttuja ja kuitenkin niin eri näköisiä yöllä.

Öinen Taalintehdas

Ja anteeksi vain, se olin minä, joka kiipeilin teidän roskalaatikoidenne päällä. Kapusin vain sinne korkeimmalle kalliolle enkä löytänyt järkevämpää reittiä tulla alas kukkulan huipulta. Kiitos lainasta, ei niistä laatikoista mennyt edes kansi lyttyyn.

Enemmän kuvia löytyy valokuvasivustoltani, suora linkki galleriaan.

Superkuu3

%d bloggers like this: