Siirry sisältöön

Posts tagged ‘Valokuvaus’

Jazzien keikalla

     IMG_3557

Valuimme vanhaan tehdashalliin kunnostettuun esiintymistilaan juuri, kun illan toinen esiintyjä, Joe & the Shortcuts, oli aloittelemassa keikkaansa. Yleisö innostui tanssahtelemaan mukana, ja tunnelma oli mitä mainioin. Muutamia kuvia bändin esityksestä täällä.
Bändi itse muuten tuumasi kuvista seuraavasti:

Kuvankaappaus 2013-7-9 kello 13.43.06

Sitten oli aika Baltic Jazzin kaikkien aikojen isoimman bändin, Bo Kaspers Orkesterin, nousta lavalle.

IMG_4139

IMG_4116

IMG_4146

Tunnelma tiivistyi ja väkijoukko samoin. Liimauduin lavan kylkeen ystävien kanssa. Esitys oli superhyperupea! Yleisö eläytyi, samoin orkesteri. Hyvä fiilis jatkui läpi keikan ja tunnelma vaihteli laulujen mukaan hilpeästä melankoliseen.

IMG_4180

IMG_4021

IMG_3928

Bändi hurrattiin kahdesti (vai kolmesti? Menin sekaisin laskuissa ja keskityin hurraamiseen.) takaisin lavalle. Ihan huikea keikka. Hyvä fiilis, niin bändillä kuin yleisölläkin. Kaikki lähtivät hymyillen ja iloisesti keskustellen pois tehdasalueelta Taalintehtaan yöhön.

IMG_4285

Enenmmän kuvia Bo Kaspers Orkesterin keikasta täällä. Huhhuh. Tykkäsin aiemminkin bändistä. Nyt pidän oikein isosti.

IMG_4297

Ruusuilla tanssimista

Ruusut1

Olin rakentamassa puuvajan runkokehikkoa, kun rakas perheystävä pinkaisi pihaan tuoreiden mansikoiden kanssa. Hänellä oli vieno pyyntö (mansikat olivat herkullinen tekosyy). Vaalimansa ruukkuruusu oli puskenut pituutta ja kaksi eriväristä kukkaa, ja hän halusi ehdottomasti saada niistä valokuvat. Ei muuta kuin vatupassi ja saha sivuun, kamera kainaloon ja kipaisu tien toiselle puolen.

Ainahan minä nyt ystävää hädässä autan. Vaikka pulmana olisi, miten saada valokuvia kukista ennen niiden totaalista kuihtumista. Noh. Tällaisia niistä tuli.

Ruusut2

Öinen vaellusretki

Superkuu1

Superkuu kutsui. Viime vuonna sen valokuvaaminen meni hieman hutiin, ja tänä vuonna halusin panostaa asiaan huolella. Iltayhdeksältä pari mukillista kahvia ja taas mentiin. Kun lapset nukkuivat, parkkeerasin itseni merenrantaan penkille, otin pari kuvaa, kipaisin kotiin hakemaan lämpimämpää päälle ja palasin. Nökötin ja räpsin kuvia kunnes tuli tylsää pilvet häiritsivät kuvausta liikaa.

Superkuu2

Lähdin vaeltamaan läpi öisen Taalintehtaan. Tunnelma oli uskomaton. Ilma oli lämmin ja hieman kostea ja kuvittelin jopa kuulevani muutamien kaskaiden sirittävän. Oli kuin kauempanakin etelässä. Räpsin kuvia kohteista, jotka olivat läpikotaisin tuttuja ja kuitenkin niin eri näköisiä yöllä.

Öinen Taalintehdas

Ja anteeksi vain, se olin minä, joka kiipeilin teidän roskalaatikoidenne päällä. Kapusin vain sinne korkeimmalle kalliolle enkä löytänyt järkevämpää reittiä tulla alas kukkulan huipulta. Kiitos lainasta, ei niistä laatikoista mennyt edes kansi lyttyyn.

Enemmän kuvia löytyy valokuvasivustoltani, suora linkki galleriaan.

Superkuu3

Ihana työpäivä

  Kesälounas

Työnhakusparrattava – hyvä ystävä ja nyt rakas asiakas – tuli lapsineen kylään. Lapset leikkivät meidän lapsiemme kanssa innoissaan, juosten sisällä ja ulkona, touhuten ja pelmuten. Viilasimme työhakemuksen priimaksi, kaivoimme dataa haettavasta tehtävästä, yrityksestä ja avainhenkilöistä, teimme superhyvän CV:n. Sitten pidettiin pikku tauko, grillattiin ja nautittiin aurinkoisesta päivästä. Lapset jatkoivat keskenjääneitä leikkejään ja otin sparrattavasta vielä tyylikkäitä profiilikuvia LinkedIniä, työhakemuksia ja muuta käyttöä varten.

Mansikkalaatikko

Kun työasiat saatiin hoidettua, menimme vielä kaikki leikkipuistoon. Torin läpi kulkiessamme piipahdus keramiikkapajan avajaisissa (ihanaa! Pääsen taas minäkin upottamaan käteni Helenan saveen!), pikaisesti kierrellen tutustuminen iltatorin tarjontaan, Verstaan ohi kulkiessa keskiaikaisen laulunäytelmän ihailua ja lopulta Bibbanin vierestä puistoon. Auringon vielä lämmittäessä, kellon ollessa varttia vaille miljoona, halasimme ja totesimme tämän olleen ihan huippupäivä.

Mansikkailtapala

Vielä kotiin mansikkakojun tarjontaa iltapalaksi, lapset pesulle ja nukkumaan ja vielä itse fiilistelemään, onnistuneita muotokuvia työstämään. Ihana työpäivä, ihana elämä!

Ps. Jos työnhakusparraus kiinnostaa, ota yhteyttä! Kirjoitan siitä piakkoin tarkemmin tänne nettisivuilleni!

*muoks* kirjoitinkin työnhakusparrauksesta tänne.

Ingen oro i Örö

IMG_2131

Kävimme Wilson Chartersin reissulla Örön saarella. Reissun järjestelyt olivat sujuvat, oppaat asiantuntevia ja mukavia ja retki suunniteltu niin, että lapsetkin jaksoivat (juuri ja juuri) kulkea mukana. Saari historioineen on upea! Jutut kummituksista ja pystyyn haudatuista kiinalaisista elävöittivät mehevästi paljon asiaa sisältänyttä kierrosta. Mielikuva saarta kiertäneestä pienoisrautatiestä auttoi kuvittelemaan pikku saaren täyteen elämää.

Lokerikko

Liikennemerkki

Toisen lapsen mielestä ”se paikka, missä niitä koulutettiin, niin ne tykit oli ihan parhaita” ja pitkä selostus perään. Toisen mielestä ”armelija oli vähän hurja”. Itselle päällimmäiseksi jäi mieleen saaren upea luonto ja huoli historiallisten kohteiden säilymisestä. Kaiken kaikkiaan ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka. Hienoa, että saari liitetään osaksi kansallispuistoa vuoden 2015 alussa – näin yhä useampi pääsee tutustumaan Örön upeaan saareen. Suosittelen lämpimästi!

Merimaisema

Ja kuulkaa. Olen melko ylpeä monista siellä ottamistani valokuvistakin. Katsokaapas vaikka valokuvagalleriasta!

Mökki puiden siimeksessä

Melontaretki

 

JohtokajakkiIki-ihanan Saaristomeren kansallispuistoutumisen 30-juhlavuoden kunniaksi järjestetään yhtä sun toista tapahtumaa. Yksi niistä oli superhypermahtava melontaretki.

Pienet melojat

Retken esittelyssä luki sen olevan vaikeusasteeltaan helppo – siksi mukaan oli pakattu myös lapset ja Mammo. Retkiopas oli kyllä äärimmäisen taitava ja kärsivällinen ja varusteetkin ihan priimaa, mutta säälle ei edes retken järjestäjä mahtanut mitään.

Merikartta

Navakka tuuli teki ensimmäiset (vedessä tehdyt) melontayritykset lasten kanssa tukaliksi ( – maalla ne sujuivat mainiosti!) ja Mammokin jättäytyi melojajoukosta suosiolla pois. Mammo ja lapset hurrasivat rannalla, kun poppoomme lähti liikkeelle.

Retkipoppoo

Tyrskyosioista ei ollut mitään saumaa (=en edes yrittänyt) saada kuvaa, sillä 1) itsellä mukana kuvauspatteristossa oli vain puhelimen kamera, enkä halunnut panostaa ammattilaiskuviin tällä retkellä – melonta oli nyt pääasia ja 2) aallot olivat niin huikeita, että tällä osaamisella oli syytä pitää molemmat lapaset melassa kiinni, jos tohti saada homman toimimaan. Siksipä otokset ovat tyyniltä osioilta ja rannalta otettuja. (Seliseli.)

Suojaisa poukama

Tuntui, että pääsimme turvaan, kun kaarsimme korkeasta aallokosta ihanaan, lämpimään ja tyyneen poukamaan. Parkkeerasimme kajakit pehmeälle hiekalle ja nousimme ylitsemme tyrskynneistä aalloista läpimärkinä hyvin ansaitulle evästauollemme, lepuuttamaan lihaksiamme ja kuivattelemaan.

Jalanjäljet kalliolla

Silmä lepäsi taukopaikan maisemissa…

Merimaisema

…ja kaiken kruunasi paikan päällä keitetty tummapaahtoinen.

Retkikahvinkeitin

Melontaporukkamme oli aivan mahtava! Sekä opas että kaikki osallistuneet olivat todella mukavia, ja tuntui, että sain taas uusia ystäviä. Ihan uskomattoman ihanaa! Toivottavasti kuulen vielä heistä – he ainakin kuulevat minusta!

Merimaisema3

Sitten kokka kohti avomerta, taistoa miehenkorkuisia aaltoja vastaan, urhokas kotiinpaluu Kasnäsin hiekkarannalle, hieman hallittua kaatumisharjoittelua kajakilla (kukaan poppoostamme ei nimittäin kaatunut reissullamme!!), suihku, sauna ja poskeen paviljongin parasta pöperöä. Aah, mikä päivä!

IMG_2114

(Näppäimistöstäni kuluu tätä menoa huutomerkki puhki.)

WT*?

Kysymysmerkki

Luonto on äimän käkenä.

Näin Sandössä.

Rantapalaveri

    Meriveteen

Sopiessamme suunnittelupalaveria selvisi, että toinen ottaisi lapset mukaan. No jos kerran hän niin kyllä sitten minäkin. Sovittiin, että nähdään rannalla, kun olivat luvanneet ihanaa hellepäivää.

Uimarengas ja koivu

Aamulla pakkasin eväskorin hartaudella (taka-ajatuksenani ottaa eväistä ihania kuvia ja tehdä niistä blogipostaus). Perinteinen punainen Airamin termospullo, ihana iso lasinen pullo itsetehdylle mustaherukkamehulle, pirteät punavalkoraitaiset servetit…

Hiekkaleikkejä

Hahah. Olimme hyvissä ajoin rannalla. Nostin korin (ihana, perinteinen, valkoinen rottinkikori) pöydälle ja rasvasin lapset aurinkorasvalla. Otin muutaman kuvan heistä rannalla.

Neiti kesäheinä

Sitten tuli toinen palaveeraaja ja pian kolmas paikalle. Intouduin keskusteluihin ja suunnitelmien tekemiseen niin, että kuvien ottaminen unohtui vallan. Purin korin sisällön pöydälle, joimme kahvit ja mehut, nautiskelimme keksit ja kaikki jossain lauseiden välissä. Hyväähän se oli, mutta ne kuvat.

Rantaelämää

Nauran itseni tärviölle. Tässä ainoa korin sisältö, josta otin kuvan.

Aurinkovoide

Tänään satelee ja vuorossa on jakkupukupalaveripäivä virastotalolla. Sieltä ei saa kovin herkullisia kuvia, joten voin keskittyä itse aiheeseen. Taas.

Hymytyttö

Onnistuneita otoksia

Vesileikit

Miten otetaan mahtavia valokuvia?

Joskus upea valokuva tulee sattumalta – kamera on valmiina juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Usein kuitenkin tarvitaan hieman suunnittelua. Ei se minultakaan aina onnistu, mutta melko usein sentään jo.

Pojat pelaamassa pallolla

Tässä muutama vinkki onnistuneisiin valokuviin:

1. Valitse valokuvaaja.

Ota itse tai pyydä ammattilaista valokuvaajaksi. Ihan pieniinkin tapahtumiin. Esimerkiksi lasten syntymäpäiväkutsuilla olisi kenties mukavampi keskittyä ohjelmakoordinaattorin puuhaan – tai ihan vain iloitsemaan sankarin ja vieraiden kanssa? Ja silti saada pysyvä muisto tapahtumasta, valokuvat.

Keinu

Varmista, että valitsemallasi valokuvaajalla on oikeanlaista silmää, tarpeeksi ja haluamasi laista taiteellista näkemystä, hyvät valokuvaustaidot, sinulle sopiva hinnoittelu ja ennen kaikkea valmius kuunnella sinun toiveitasi – sekä taitoa toteuttaa ne. Lasten kanssa luontevuus on tärkeintä!

Suukko veneessä

2. Valitse sijainti ja mieti ajoitus.

Valokuvien ympäristö vaikuttaa niiden onnistumiseen merkittävästi. Valokuvausstudio on tyypillinen kuvausympäristö, jossa tottakai saa helpoimmin säädeltyä valokuvausolosuhteita. Kotona ollaan kuitenkin usein rennoimmillaan. Valokuvaaja voi tuoda kotiinne tarvittaessa myös kannettavaa valokuvauskalustoa (lisävalo, tikkaat, tausta, rekvisiittaa..).

Sinulla saattaa olla ajatuksia tai ehdotuksia valokuvien ja -kuvauksen suhteen. Kerro niistä rohkeasti – hyvä ammattilainen kuuntelee kyllä ja toteuttaa toiveet mahdollisuuksien mukaan. Valokuvaaja voi ehdottaa jotain paikkaa sijainniksi, jos niin toivot. Erityisesti ulkoilmakuvauksissa kannattaa huomioida erityisesti ajankohta. Usein pari tuntia auringonnousun jälkeen tai pari tuntia ennen auringonlaskua on kaunein valo valokuvien ottoa ajatellen.

Ajoitus on tärkeää myös vauvojen ja isompienkin lasten kanssa työskennellessä: olisi hyvä, että he olisivat virkeimmillään valokuvattaessa (tai nukkuisivat…). Sovi valokuvaajan kanssa ajankohta, joka sopii sekä kuvattaville että haluttuun kuvausympäristöön.

Esimerkiksi meillä studiona on kotimme, 1700-luvun hirsitalo, jossa on henkeä ja elämäntuntua. Mikä teille sopisi ympäristöksi? Meiltä löytyy useita taustoja, joista valita ja säädeltävä, siirrettävä valaistus. Asumme Taalintehtaalla Kemiönsaaressa, kauniissa merellisessä ympäristössä. Aivan lähellä on useampi meren hiekkaranta, joihin pääsee jopa autolla, ja myös metsää, peltoa, leikkipuisto yms. löytyy. Hyödynnä kotisi lähiympäristöä tai mene paikkaan, jota rakastat! Vanhat kartanot, maatilat, puistot… Minkälaisen ympäristön juuri sinä haluat kuvillesi?

Nuoret kalastajat

3. Valitse värit, asetelmat ja rekvisiitta.

Ryhmä- ja perhekuvat näyttävät usein kauniimmalta, jos kuvattavien vaatteet sointuvat yhteen. Ei toki unisex-pukeutumista, mutta vaatekaapilla on hyvä tuumia hetki ennen valokuvaushetkeä. Muista lisäksi lapsille (ja itsellesikin?), varavaatteet (ja muut varusteet) todennäköisen mahdollisen vahingon varalta!

Kenties olet nähnyt jossain ihanan valokuvan, juuri sellaisen, jonka haluaisit myös teille? Katso kuvaa tarkemmin. Miten henkilöt ovat kuvassa? Istuvat, halaavat? Miten heidän kätensä ovat? Onko kuvassa joitain erityisiä tavaroita, jotka tekevät kuvasta halutunlaisen (kirjoja, kehyksiä, liitutauluja, kukkia yms.)? Onko kuva jostain kauniista yksityiskohdasta – varpaat, kädet..? Mikäli kuva tuntuu mukavalta, ota se talteen ja näytä valokuvaajalle – teille voidaan todennäköisesti tehdä asetelmaltaan samantyyppinen kuva.

Katse

Usein kuvissa, erityisesti lapsi- ja perhekuvissa, käytetään jotain rekvisiittaa, kuten saippuakuplat (yleensä vain ulkokuvissa!), lampaantaljat, laukut, taulunkehykset, viltit… Vain mielikuvitus on rajana. Meillä studion puolesta löytyy mm. vanha matkalaukku, pieni vanha liitutaulu, vanhoja kirjoja, lampaantaljoja, scrabble -kirjaimia ja vaikka mitä muuta. Kerro toiveesi, todennäköisesti se voidaan toteuttaa! Tai toteuta itse, jos siltä tuntuu!

Autoilijat

4. Huomioi lasten viihtyvyys.

On tärkeää, että lapsilla on mukavaa koko kuvauksen ajan. Tämän vuoksi riittävä lepo ennen kuvausta ja kuvauksen ajoittaminen lasten päivärytmiin sopivasti on tärkeää. Lempilelut ja muut kiinnostavat jutut (ja herkut…) on hyvä pakata mukaan. Olennaista on myös valokuvaaja, joka osaa inspiroida ja motivoida lapsia – tehdä kuvauksista hauskat lapsillekin. Harva lapsi luonnostaan poseeraa kuvissa, mutta kun hänellä on kivaa, se välittyy kuviinkin!

Onnistuneita otoksia!

Puhalluskukkatyttö

%d bloggaajaa tykkää tästä: