Näyttökuvia
Tälle entiselle toimistotyöläiselle näyttökuva tarkoitti aikoinaan vain väärin kirjoitettua näytönkuvaa, jota it-tuki on pyytänyt lähetettäväksi, kun kone (taas) oikkuilee tai joita on lisätty dokumenttiin, kun on väsätty palikka-ohjetta enterin painallus enterin painallukselta edeten sille epävarma-Eilalle, jonka mielestä tietokone on paholaisen keksintö, hiirellä ikonin näpäyttäminen tarkoittaa lapsenlapsen lemmikillä ortodoksien pyhän taulun huitaisemista ja joka pitäisi vakuuttaa uuden toimintatavan järkevyydestä yhden ainoan word-dokumentin avulla. Mission impossible liitettynä otsikon termiin.
Muutamankin lehden päätoimittaja on nyt pyytänyt useammasta juttuehdotuksestani näyttökuvia (HURAA!). Kuvia, joista selviäisi kohteen henki niin, että lehdessä voitaisiin tehdä päätös, onko juttu heidän tyylinsä mukainen. Melkoisen tärkeää siis.
(Vitsi mikä idea joltakulta. Alunperin paikallistaiteilijan tekemälle vasikkaveistokselle oli lisätty tienposkeen unohtuneet lasten aurinkolasit. Semi-hermostunut näyttökuvaaja menossa näytön paikkaan hihitteli tälle oivallukselle kovasti.)
Niinpä tänään sinkosin lähisaarelle ja räpsäisin 444 valokuvaa, joita nyt käyn ja työstän läpi. On se perhana, jos ei näistä löydy riittävän kelpoisia otoksia päätoimittajia vakuuttamaan. Ihana, kiireinen, sydämellinen emäntä kierrätti minua ympäri heidän ihanaa kotiaan, vierassatamaa ja muita mahtavia paikkoja.
Valokuvausepisodin päätteeksi palkitsin itseni ja urhean kuvaustiimini (ukkokulta ja tomerat lapseni) makoisilla grilliherkuilla ja leivonnaisilla saaren ihastuttavassa kahvilassa. Taidan kirjoittaa siitä hehkutusbloggauksen ruokablogiini Deli(cious)! Ehkä sitten huomenna. Nyt kello on jo yli kaksi ja vieraita tulossa huomiseksi, ohhoh. Taidan oikeasti pitää tästä hommasta – en edes huomaa ajankulua kun valokuvaan tai työstän kuvia.
NB. Yksikään näistä kuvista ei ole näyttökuva, tietenkään. Sen verran minunkin työkalulaatikkooni on toimintamalleja jo kertynyt.
Sana Design 