Siirry sisältöön

Arkisto kohteelle

Näyttökuvia

Tälle entiselle toimistotyöläiselle näyttökuva tarkoitti aikoinaan vain väärin kirjoitettua näytönkuvaa, jota it-tuki on pyytänyt lähetettäväksi, kun kone (taas) oikkuilee tai joita on lisätty dokumenttiin, kun on väsätty palikka-ohjetta enterin painallus enterin painallukselta edeten sille epävarma-Eilalle, jonka mielestä tietokone on paholaisen keksintö, hiirellä ikonin näpäyttäminen tarkoittaa lapsenlapsen lemmikillä ortodoksien pyhän taulun huitaisemista ja joka pitäisi vakuuttaa uuden toimintatavan järkevyydestä yhden ainoan word-dokumentin avulla. Mission impossible liitettynä otsikon termiin.
Muutamankin lehden päätoimittaja on nyt pyytänyt useammasta juttuehdotuksestani näyttökuvia (HURAA!). Kuvia, joista selviäisi kohteen henki niin, että lehdessä voitaisiin tehdä päätös, onko juttu heidän tyylinsä mukainen. Melkoisen tärkeää siis.
(Vitsi mikä idea joltakulta. Alunperin paikallistaiteilijan tekemälle vasikkaveistokselle oli lisätty tienposkeen unohtuneet lasten aurinkolasit. Semi-hermostunut näyttökuvaaja menossa näytön paikkaan hihitteli tälle oivallukselle kovasti.)
Niinpä tänään sinkosin lähisaarelle ja räpsäisin 444 valokuvaa, joita nyt käyn ja työstän läpi. On se perhana, jos ei näistä löydy riittävän kelpoisia otoksia päätoimittajia vakuuttamaan. Ihana, kiireinen, sydämellinen emäntä kierrätti minua ympäri heidän ihanaa kotiaan, vierassatamaa ja muita mahtavia paikkoja.
Valokuvausepisodin päätteeksi palkitsin itseni ja urhean kuvaustiimini (ukkokulta ja tomerat lapseni) makoisilla grilliherkuilla ja leivonnaisilla saaren ihastuttavassa kahvilassa. Taidan kirjoittaa siitä hehkutusbloggauksen ruokablogiini Deli(cious)! Ehkä sitten huomenna. Nyt kello on jo yli kaksi ja vieraita tulossa huomiseksi, ohhoh. Taidan oikeasti pitää tästä hommasta – en edes huomaa ajankulua kun valokuvaan tai työstän kuvia.
NB. Yksikään näistä kuvista ei ole näyttökuva, tietenkään. Sen verran minunkin työkalulaatikkooni on toimintamalleja jo kertynyt.

Kesä!

Helle tekee kesän, näin se vain on. Vihdoinkin kunnon kesälämpötilat, bikineissä tarkenee merellä veneen kyydissä, meriveteen pystyy menemään uimaan ilman masokismivivahdetta. Siispä pakkasimme veneen ja lähdimme kohti upeaa, pitkää hiekkarantaa lähettyvillämme.
 Kunnon merikarhu ottaa nokoset vaikka veneen ryskyävässä kyydissä, että jaksaa sitten rannalla ❤
 Äiti-sädekehä kirkastui, kun olin ottanut vain hyviä ja terveellisiä eväitä mukaan. Nopeaa ja helppoa sormiruokaa: uusia porkkanoita, herneitä, kananfile-voileipiä, viinirypäleitä. (Viltti on aitoa villaa, vanhempi kuin kirjoittaja, kulkenut mukana mitä kummallisimmilla retkillä ja aina vaan kestää. On se ihmeellinen. Ja ihana.)
 Välipalan jälkeen itse asiaan, vesipetoiluun. Tätä jatkui. Ja jatkui. Ja jatkui.
 Lapset viettäisivät tuntikausia vedenrajassa pelmuten, kaivaen hiekkaan uomia, rakentaen patoja ja linnoja, löytäen yhä uusia inspiraationlähteitä luonnon omista tarvikkeista, simpukoista, kivistä, linnunsulista. Välillä sentään käytiin vähän kuivattelemassa ja tankkaamassa äidin huomiota.
Muillakin oli lystiä. Nyt on kesä, ihanaa!


Voi kukka!

Niin kauniita. Lehdet salaattiin, kukat piristämään mieltä. Kuka nämä nimesi rikkaruohoksi? (No minäkin ainakin pyykkipäivänä, kun yrittää saada lasten vaatteista voikukan maitotahroja pois.)

Kaukana lähellä

Muutimme muiden mielestä kauas kaikesta. Iso osa ystävistä jäikin kauas. Vaan auto kulkee, jopa onnikkakin, lähemmäs ja paremmin kuin siellä ”ihmisten ilmoilla”.

Mietin taas tänään, kun menimme lapset pyöräillen ja me ukkokullan kanssa kävellen uimarantaan, miten lähellä meillä kaikki on. (Numeerisinfoähkyvaroitus.)

Kotiovelta 10 metriä merenrantaan, 300 metriä venesatamaamme ja 400 metriä viralliseen uimarantaan. Lähin kauppa on 200 metrin päässä, päiväkoti 300 metrin päässä, posti 400 metrin ja kuntosali 500 metrin päässä. Ihana kylpylä on alle 20 kilometrin päässä. Entäs sitten, että asumme niin etelässä kuin Suomessa autolla pääsee? Meillä on kaikki lähellä! (Ystävät sydämessä – ja onneksi käymässä meilläkin, niinkuin mekin ramppaamme tapaamassa heitä.)

Rannalla oli tuulista, mutta tarkeni sentään testata uusia vesipetojen uimaleluja!


%d bloggers like this: