Syksy | Sana Design

Mar 28

Tuulen viemää

Navakka tuuli, aamulla poikkeuksellisesti idästä, rämisyttää naapureiden peltikattoja ja saa meidän kattotiilemme rällättämään. Täällä talot on rakennettu kestämään mereltä, etelästä, tuleva tuuli.

Viimeiset kuivat lehdet pyörivät maassa kuin villit dervissit. Naakkaparvet liehuvat ja riehuvat tuulen mukana näennäisen holtittomasti, silti kumman kauniisti. Ihan kuin riemuiten ylimääräisestä voimasta siipien alla. Kun niitä katselee aikansa, oppii niistäkin erottamaan yksilöitä. Eräällä on hieman enemmän kaulaketjussaan vaaleaa, toisella kirkkaanvalkoinen kohta siivessään. Kolmas taas erottuu lähes pikimustana muuten tuhkassa ja noessa pyöritellyistä siipiveikoistaan.

Ja meri. Ei oikein tiedä, miten olla. Saarien suojassa nostaa vain pientä värettä pintaan. Tuuli lähettää omia näkymättömiä veneitään vauhdilla seilaamaan ja vain peräaallot näkyvät. Meren aallot tuntuvat uhoavan: odotas vain jahka tästä suojaisalta osuudelta päästään avomerelle! Ja uskon uhoa. Olen nähnyt sen aallonpohjassa ja -laella. Tiedän meren todella osaavan riehua, pärskyä ja olla järisyttävän vahva.

Kuivat lehdet juoksevat kahisten. Pikkulinnut sirkuttavat tohkeissaan. Aallot kohisevat ja tuuli humisee oksissa, katoissa, korvissa. Äänimaailma on samaan aikaan voimakas ja seesteinen. Pilvenriekaleet lentävät taivaalla hurjaa vauhtia. Tuulen suunnan muuttuessa myötä- ja vastatuuli tuntuvat uusissa kohdin, silti voimakkaana kuten ennenkin.

Kaksi merikotkaa on taas palannut lähemmäs rantaa kesäasukkaiden lähdettyä. Saaristo on taas heidän. Poijut tanssivat paljon niitä alempana omaa, hidasta tanssiaan.

Taas tuuli kääntyy. Nyt se puhaltaa jo melkein pohjoisesta. Uusi suunta, uudet tuulet.

Elämän viemää.

Mar 7

Martaan merkit

Vuosi on kuolemassa. Sitähän marraskuu tarkoittaa.

Etymologialtaan upea, nykyään harvakseltaan perusmuodossaan käytetty marras tai marta tarkoittaa usein erilaisia kuolemaan liittyviä ilmiöitä, kuten kuolemassa olevaa ihmistä kai kuoleman ennusmerkkejä. Sanan indoeurooppalaisessa kantakielessä oleva vastine on martas. Ajatelkaapa, miten lähellä olemme kantakielen juuria tätä sanaa makustellessamme! Martas siirtyi edelleen muinaisintiaan. Sanasta on kehittynyt latinan sanat mori (kuolla), mors (kuolema) ja mortalis (kuolevainen), joista on johdettu muun muassa englannin mortal (kuolevainen), ranskan mort (kuolema), mortel (kuolevainen),mourir (kuolla) ja espanjan mortal (kuolevainen), morir (kuolla) ja muerte (kuolema), terkuin Wikipedia.

Vaan katsokaa, miten kauniisti vuosi luopuukaan elämästään, piilottaa sen syvälle juuristoonsa ja maan uumeniin noustakseen taas keväällä! Ei jälkeäkään Miljoonasateen maalailemasta ankeudesta. Vain kauneutta, kirkkautta, syvää viisautta siitä, kuinka valmistaudutaan kylmyyteen, jotta voidaan taas herätä virkistyneinä talviunesta.

Kaikki kuvat on otettu tänään aamutuimaan – marraskuun kauneutta.

Lok 14

2 Comments

Auringon kiloa, syysiloa

Säiden haltia ja luontoäiti hellivät. Uskomattoman kaunis syys vain jatkuu. Lokakuun puolessavälissä voi haravoida lehtiä t-paidassa auringonpaisteessa ja toisaalta kirpeät pakkasaamut kipristävät nenänpään.

Mistä tämä kaikki kauneus kumpuaa? Uskomatonta.

Ja valo. Rakastan syksyn valoa. Se taittuu matalalta, on sävyltään lempeämpää, pehmeämpää. Auringon säteet siivilöityvät milloin minkäkin kaislikon tai lehvästön läpi.

Kun katsoo tarkasti, voi nähdä mitä ihmeellisimpiä yksityiskohtia.

Luonto ympärillämme on ehtymätön voimanantaja. Olkaamme kiitollisia ja osatkaamme arvostaa sitä.

Ps. Tunnistatko, mistä äänestä on kyse?

syys 23

Tulen asialla.

Kun valo ja lämpö vähentyvät luonnossa, luolaihminen minussa kokee ihmeellistä turvaa saadessaan virittää takkaan tulen. Sen hehkuva lämpö, tulen kajo ja tasainen liekkien humina ruokkii jotain hyvin alkukantaista. Tunne turvasta, pysyvyydestä, selviytymisestä. Tervetuloa syksy ja talvi, olen varautunut. Ikkunat tiivistetty, polttopuita puuvaja täynnä, viltit ja vällyt viritetty sohvan käsinojille ja sängynpäätyihin. Yrtit nostettu kasvihuoneesta ja kesäkukat terassilta lämpimään. Tuli viritetty takkaan ja kynttilät sytytetty.

S: tässä ääni, tilauksesta.

syys 18

Syysmyrskyssä

Ulkona ja sisällä myrskyää. Merituuli nostattaa upeita aaltoja, riepoo oksia ja piiskaa kirjavia puidenlehtiä. Pian syyslehdet saavat kallisarvoiset sokerivarastonsa siirrettyä juuriin, runkoon ja tulevan vuoden silmuihin talteen ja lehden kantasolukko antaa periksi.

Tuntuu, että monella myrskyää sisälläkin. Kenties meidän alkukantainen osa aivoistamme reagoi nopeasti tulleeseen syksyyn. Miettii pääsyä turvaan talven kylmyydeltä muuttolintujen tavoin, tai ainakin haluaisi haalia talvivarastoon lopunkin syksyn sadon, turvata hengissäpysymisen kevään koittoon saakka. Haaveilee jopa talviunille valmistautumisesta.

Toisaalta myrskytuuli kantaa hurjasti siipien alla, vie vahvasti ja voimakkaasti eteenpäin. Aalto seuraa aallon perään, toinen toista kuljettaen, keinuttaen, eteenpäin työntäen.

Istuin pitkään rannalla, vain katsellen, miten mahtava aalto toisensa jälkeen murtui rantakivikkoon. Haistaen ilmassa meren, selkäni takana olevan metsän. Vienon savun tuoksun – joku lämmitti kotiaan koivuhaloilla, olin nuuhkivinani. Kuunnellen tuulen huminaa korvissani, oksien viuhdontaa ilmassa, meren loputonta hengitystä. Välillä tunsin veden kasvoillani, milloin se tuli korkealle yltäneistä aallon pärskeistä, milloin taivaalla raskaana soljuvista pilvistä.

Täytän huomenna 36. Mietin tähänastista elämääni, mietin tulevaa. Mikä polku valita? Miten edetä?

Mietin yhtä parhaista elämänviisauksista, mitä minulle koskaan on sanottu. Lauseen virkkoi eräs entinen virkamies, nykyinen eräopas. ”Tee, mitä sydän sanoo. Asiat järjestyvät aina.” Haluan luottaa, että näin on.