Skip to content

Posts from the ‘Istutus’ Category

Kevät on mielentila

Ennen talvilomaa jo vahva kevään tuntu. Aurinko lämmitti, maa alkoi viheriöidä, linnut lauloivat täysin rinnoin. Sitten koitti hiihtoloman ihme ja lunta tuli puoli metriä. Koulun alettua koittivat harmaat, loskaiset ajat ja paperityöt.

Ruokakaupan piskuinen, nuupahtanut helmililja. Loskan alta kallionrinteestä kaivettu sammal. Teeman musta tarjoilukulho.


Kevät on täällä! Taivaan harmaus onkin vain sävyä vaille sininen, katolta sulavan veden tip-tip-tiputus metronomi pihassa sirkuttaville linnuille ja huomenna ollaan jo maaliskuussa ❤

 

Puutarhahommia

Pihalla oli jyrkkä kalliorinne, johon piti saada maisemaan sopiva aidanne sekä siellä täällä aiempien asukkien istuttamia tuijia. Valitettavasti vähän kärsineitä, kun eivät oikein olleet niille sopivassa maaperässä. Eipähän omatunto kolkuttanut, kun niitä siirsi.


Kiviä kerättiin sieltä täältä ympäri tonttia ja aseteltiin kohdilleen. Laajalle levinneitä vuorenkilpiä istutettiin maisemoimaan ja asettumaan uusille kohdin kodiksi. Muualta pihalta siirrettiin seuraavien projektien tieltä myös muita kivikkokasveja aidanteeseen.


Pikkulinnuillakin oli lystiä, kun heille kaivettiin valmiiksi maasta herkkuja!


Koko homma tehtiin muutamassa tunnissa (hyvin suunniteltu on puoliksi tehty). Paras palaute tuli, kun tytär tuli kotiin koulusta. ”Ihana! Mut ihan kuin se olis aina ollu siinä?” Niin sen pitääkin. Pihaan sopiva, hyvin toteutettu muutos näyttää siltä kuin se olisikin aina ollut paikoillaan.

Huikeasti uutta elämää❤️

Tapanani on käyskennellä aamuisin pihani pikku metsiköissä. Kuunnella lintujen liverrystä, sirkutusta ja kujerrusta. Nuuhkia uuteen aamuun heräävän luonnon mahtavaa tuoksua. Ja voi mikä määrä uusia puita kasvamassa! Huikea elämän voima! Eihän niitä henno katkoa. Mutta kun ne kaikki vain eivät mahdu kasvamaan täällä. Siksi ajattelin kokeilla, josko niille löytyisi rakastava koti jostain muualta. Ainakin vaahteran ja pihlajan taimia on niin paljon, että tohdin laatia niistä ihan myynti-ilmoituksen toriin. Jos haluat rakkaudella kasvatetun ja hyvää kotia etsivän pienen tai isomman elämänalun itsellesi, ota yhteyttä!

200 uutta elämää

Tämän postauksen nimi olisi voinut olla myös Nainen ja lapio. Sillä lapiollani kaivoin istutuskuopat ja (k)annoin mullat niille 200 pihlaja-angervon taimelle, jotka viikko sitten saapuivat pihallemme. Elävä aita. Viikko siihen meni, sillä ruuhkavuodet. 3 lasta ja kavereita, hiekkalaatikon hiekat, juoksevia asioita, ystäviä, yksi lapsen vatsatautikin, ja noin miljoona muuta tärkeää juttua, jotka piti hoitaa. Ja miljoona sata yksi jäi odottamaan – anteeksi, alan purkaa sumaa ihan kohtsillään. Kunhan naputtelen tämän jutun ja juon tuon kahvini ensin.

Nyt lasten nukkuessa oli ei-ihmis-taimien tarkistuslaskennan aika. 200 niitä oli, aivan kuten pitikin. Jokainen hellästi nokialaisilla taputeltuna paikalleen.

 Aina muutama kerrallaan. Jossain välissä. Toisinaan auringon helliessä lämmöllään, toisinaan taas luonnon hoitaessa ystävällisesti kastelua puolestani sateen muodossa. 

 
 
Jotta lehtien kasvattaminen ja haihduttaminen ei näännyttäisi pikkuruisia juurtumisen tohinoissa, leikkasin taimet noin polven korkeuteen. Tarkkana naisena toki keräsin jokaisen irtileikatun oksan, ovat nyt vedessä juurtumassa. Pian olen paikallinen pihlaja-angervon toimittaja, tervetuloa shoppailemaan vaan😊On ihanaa, miten omasta metsästä löytää koko ajan lisää uusia kauneuden ja ihmetyksen aiheita.  

 Ei mikään ihme, että Japanissa osataan tarjota hoitomuodoksi metsää. Ja ihastelkaapa näitä jättiläisiä (nimet lasten antamat):

Totoro❤️

 Ja Hertta❤️
 (tikkuaski antamassa mittakaavaa, korjattu pois kuvan ottamisen jälkeen).

Metsä❤️ Elämä❤️

Potteja multaan!

Aurinko palasi!

Vihdoinkin oreganot, jotka ovat olleet luvattoman kauan sanomalehtipoteissaan, pääsivät kunnolla multaan. Mikä tunne taas möyhiä pöyhiä kuohkeaa multaa, haistaa sen tuore tuoksu, upottaa sormet kosteaan, viileään turpeeseen ja tehdä istutuksille ihanat oltavat.

Onneksi ei puuha tähän lopu. Josko tänään saisi askarreltua lupahakemuksen kasvihuoneelle. Ajatuksissa se siintelee jo valmiina, vanhat ikkunat on jo haettu. Enää lupa, suurin osa tarvikkeista ja toteutus uupuvat. Melkein valmista siis!

Pihalla kukkivat muuten puhalluskukatkin. Miten teillä?
%d bloggers like this: