Siirry sisältöön

Posts tagged ‘Saaristo’

Auringon kiloa, syysiloa

          IMG_2926

IMG_2956

Säiden haltia ja luontoäiti hellivät. Uskomattoman kaunis syys vain jatkuu. Lokakuun puolessavälissä voi haravoida lehtiä t-paidassa auringonpaisteessa ja toisaalta kirpeät pakkasaamut kipristävät nenänpään.

IMG_2935

Mistä tämä kaikki kauneus kumpuaa? Uskomatonta.

IMG_2955

Ja valo. Rakastan syksyn valoa. Se taittuu matalalta, on sävyltään lempeämpää, pehmeämpää. Auringon säteet siivilöityvät milloin minkäkin kaislikon tai lehvästön läpi.

IMG_2960

Kun katsoo tarkasti, voi nähdä mitä ihmeellisimpiä yksityiskohtia.

IMG_2957

IMG_2958

IMG_2924

Luonto ympärillämme on ehtymätön voimanantaja. Olkaamme kiitollisia ja osatkaamme arvostaa sitä.

IMG_2959

Ps. Tunnistatko, mistä äänestä on kyse?

IMG_2954

Udun umpu

IMG_2601

IMG_2603

Tänä aamuna meidät ympäröi paksu sumuvaippa, joka tuli mereltä niin tiheänä, että tuntui, kuin sitä olisi voinut kuopaista kädellä. Maisema oli sadunomainen, usva pehmensi kaikki yksityiskohdat. Niin näkö kuin kuulokin tuntuivat toimivan pumpuliin pakatulla tarkkuudella. Laajensin kotiinpaluutani venesatamaan päin.

IMG_2620  IMG_2621

IMG_2619

Kaunista. Vesipisarat muodostivat helminauhoja, jotka keinuivat hiljalleen leudossa tuulessa.

IMG_2614

IMG_2612

Kauneutta ympärilläni ihaillen huomasin, että syksy oli tullut. Kuin vaivihkaa puiden lehdet olivat muuttuneet keltaisiksi ja punaisiksi.

IMG_2622

IMG_2618

Kuulasta, kosteaa. Ilma tuntui hyvältä hengittää ja pienenpienet vesipisarat kastelivat kasvoni ja hiukseni.

IMG_2606

IMG_2607

IMG_2608

Suomen kieli on niin kaunis ja parhaimmillaan hyväilee suuta puhuttaessa. Vai mitä sanotte otsikosta? Tokihan tässä sankassa sumussa oli kyse enemmästä kuin udusta, mutta tunnuin olevan kuin ummussa (=kukan nupussa). Turvassa, odottamassa terälehtien aukeamista, udun hälvenemistä kun aurinko nousisi korkeammalle ja kuivattaisi maan pinnalla ja meren yllä maleksivat pilvet.

IMG_2615

IMG_2609

IMG_2602

Syysaamu

IMG_2586

Uskomattoman kaunis, lämmin syysaamu. Aurinko siivilöityi haihtuvan usvan läpi. Valo tuli matalalta ja oli sävyltään lämmintä. Olen etuoikeutettu, kun saan nauttia tällaisista maisemista päivittäin.

IMG_2587

Tunnelmaseikkailu

IMG_2415

Mitä tulee, kun yhdistetään saksofonin ja perkussioiden suvereenit taitajat, jotka haluavat luoda uutta, lokeroimatonta? Dziga Vertovin Entuziazm sai ympärilleen tunnelmiltaan käsittämättömän monipuolisen, liikuttavan ja selittämättömän äänimaailman. Muutama tunti sitten Festival Norpaksessa siis.

IMG_2421
Kuvamateriaali-disclaimer: Pekka Turunen ja joku toinen, minulle tuntematon suuruus kuvasivat keikan, joten huomattavan paljon laadukkaampaa kuvamateriaalia luvassa jossain muualla. Nämä otokset ovat tunnelmia puhelimella napattuina, kamerani muistin vasta ex tempore -Bio Pony -piipahduksen peppu penkkiin -vaiheessa.

IMG_2413

Linda Fredriksson ja Teho Majamäki olivat poistaneet mustavalkoelokuvan ei niin mustavalkoisen ääniraidan, vain muutamia puheosuuksia oli jätetty alkuperäisestä uuteen. Toimi. Loistavasti.

IMG_2423

Saksofonin ääni – savuinen, hämyisä, kirkas, leikittelevä, itseään toistava, rakeinen, välillä kuin mustavalkoinen elokuva, välillä kuin kypsä nainen tai tanniininen argentiinalainen punaviini. Soitin, jota rakastan ja jonka tuntemisesta vasta tohdin haaveilla. Upeaa. Ja ne perkussiot. Oletteko nähneet Tehoa livenä? Suosittelen. Improvisaatiota ei voi toistaa. Jo viimevuotinen esiintyminen Norpas-festareilla Rinneradion kanssa vakuutti (ja tanssitti). Nyt vain hehkutan verbaalisesti (no toki vihelsin, ujelsin ja taputin käteni helläksi esityksen päätteeksi duolle).

 Itse elokuva tuntui välillä viihdyttävän, ahdistavan, ihmeellisen absurdilta, välillä taas neuvostopropagandalta parhaimmillaan. Tekstitykset oli toki poistettu. Yhtäkkiset leikkaukset ja kuvakulman vaihdokset asettuivat luontevasti yhteen musiikin kanssa. Tunnelmat vaihtelivat äkillisesti, kuljettaen kuulija-katsojaa mukanaan hilpeydestä ihmetyksen kautta suruun, seuraten ja täydentäen elokuvaa. Propagandapuheet (venäjää taitamattoman korvaan siltä ne ainakin kuulostivat) soljuivat, huusivat, takoivat kuin muukin musiikki.

IMG_2411

Duon leikittelevä, rento ote, käsittämätön taituruus, monipuolisuus ja toisiensa täydentäminen tuntuivat hyvältä katsomon penkillä. Livenä luuppien rakentaminen ja lennosta soittimesta toiseen vaihtaminen vakuuttivat. Teho ja Linda loivat äänimaailmaa mitä ihmeellisimmillä soittimilla, neuvostohenkisestä lastenlelusta snorkkelinvarteen, välillä jopa lattialuutaa taputtaen (tuli mieleen Launaun satumainen henki). Ja tunnelma juoksi, ravisteli, heilutti, heijasi, tanssitti, pelotti, nauratti, itketti, ihmetytti. Musiikki kuljetti ja loi.

 Kiitos. Hieno reilu tunti elämässäni.

IMG_2410

Pyöräillen

IMG_2357

Pyöräily on loistava keino tutustua ympäristöön. Vauhtia on riittävästi niin, että ehtii tutustua enemmän kuin vain omaan pihapiiriin, muttei kuitenkaan niin paljon, etteikö ympäristön yksityiskohtia erottaisi.

IMG_5510 IMG_5520

IMG_5523  IMG_5524

Toteutimme yhden suunnitelluista pyöräretkistämme muutama viikko sitten. Pyörällä Taalintehtaalta Kasnäsiin, sieltä yhteysaluksella Rosalaan. Satamasta pyöräillen Hiittisiin, jossa nähtävyyksien tsekkaus, lounas ja ihana pieni kyläkauppa, sitten pyörämatka Rosalaan, josta poljimme takaisin yhteysalukselle. Kasnäsistä sitten hilpaisimme takaisin kotiin.

IMG_5507

IMG_5514

IMG_5522

Yhteysaluksella palannut nuohoojamme sanoi, ettei siellä (=Hitis-Rosala) ole mitään nähtävää. On totta, että päätie kulkee lähinnä metsän keskellä, vain pieniä pilkahduksia merta siellä täällä (rannat ovat yksityisten tontteja). Oli silti mielenkiintoista tutustua paikkaan tarkemminkin. Pieniä tienvarsikojuja, kauniita maisemia ja tien molemmissa päissä sentään meri aaltoili avoimenaan. Rosalassa olisi ollut myös hyvä, kaikille avoin uimaranta, jonka valitettavasti missasimme. (Ja olisihan siellä ollut myös leipomo, viikinkikeskus ja ja ja…)

IMG_5530

Yhteensä pyöräiltyjä kilometrejä tuli noin 60, eli varsin kohtuullinen määrä, mitenkään hapoilla ei missään vaiheessa reissua tullut oltua eikä seuraavana päivänä polvi painanut. Uusia pyörälenkkejä suunnittelemaan – vinkkejä otetaan vastaan!

IMG_5526

Myrskyn jälkeen

IMG_5541

IMG_5543

Istuin koneelle, tarkoituksenani tehdä vallan muita työhommia. Vaan sateen ropina oli lakannut, ja vilkaisu ikkunasta heitti takamukseni irti tuolista kuin heittoistuimen konsanaan. Suunnitelmat muuttuivat nopeammin kuin ehdin kissaa sanoa. Kamera kainaloon ja juoksujalkaa rantaan, eli siis ne kaikki noin 30 askelta.

IMG_5539

IMG_5563

IMG_5542

Käsittämättömiä värejä, upeita muotoja. Heijastuksia, väreitä ja sileää vedenpintaa.

IMG_5556

IMG_5568

IMG_5575

IMG_5553

Ja sateenkaarentynkäkin päättyi FN steelille. Ilmankos Mollissa haettiinkin sinne uusia työntekijöitä, konkurssipesäkö, höpö höpö.

IMG_5574

IMG_5561

IMG_5557

Taalintehdas nousee sittenkin! Voiko tällaiselta kauneudelta muuta odottakaan. Mikä paikka kasvattaa juuriaan.

IMG_5548

IMG_5545

IMG_5565

IMG_5551

Kurkunleikkaajien saari

 Tillin kruunuja

Kävin ystävän kanssa hakemassa eräältä kotisaaremme suoramyyntitilalta muiden herkkujen lisäksi avomaan kurkkuja. Seuraavaksi (kirpputoria välissä ei lasketa) menopeli kurvasi kohti omaa kasvimaata, josta nipsin saksin upeasti kruunuina kukkivaa tilliä pussukallisen kotiin. Kurkut huuhtelun jälkeen viipaleiksi ja liemeen kiehahtamaan. Kas tässäpä teillekin maanmainio resepti herkullisille etikkakurkuille!

Kurkkuaineksia

Marinan kurkut

5 kg avomaan kurkkuja
1 l etikkaa
0,5l vettä
1,5 kg sokeria
250 g suolaa
3 rkl sinappijauhetta
kruunutilliä
sipuliviipaleita

Viipaloi kurkut. Laita kurkkuviipaleet, etikka, vesi, sokeri, suola ja sinappijauhe kattilaan. Anna kiehahtaa ja kiehua jonkin minuutin niin, että kurkuista irtoaa nestettä liemeen. Jätä viilenemään kattilaan, sekoittele välillä. Kun kurkut ovat haaleita, laita purkkiin kerroksittain kurkkua, tilliä ja sipuliviipaleita. Peitä kurkkujen keittoliemellä. Nautiskele (melkein minkä tahansa) lisukkeena!

Säilöntää

Piipahdus Högsårassa

Veneaitta

Lauma

Piipahdimme muutama tovi sitten taas Högsårassa. Kerrassaan ihana saari. Poikkesimme tuulimyllyillä (jälleen yksi lasten pitkäaikainen toive toteutettu – check), lapset tapasivat ystäviä, ihmeteltiin lehmiä ja käytiin TAAS Farmors Caféssa. (Voiko siellä käydä liian usein? Olen hehkuttanut paikkaa viime vuonnakin.)

Tuulimylly

Lehmä

Högsåran saari on vain niin mahtava. Suosittelen!

Polku Högsårassa

%d bloggers like this: