Luin ystävän Facebookiin linkkaaman Iltalehden artikkelin lukijoiden kommenteista kamalista mökkivuokrauskokemuksistaan. Syletti ihan suunnattomasti. Kahdesta syystä. Ensinnäkin, kuvotti. Hurjia kokemuksia mädäntyneistä kalanpäistä lähtien. Toisekseen, kun mökkivuokraus on voimakkaasti kasvussa, pelotellaan potentiaalisia vuokraajia tällaisilla. Iltalehtikin kaipasi vain kielteisiä kokemuksia edellisen päivän jutussaan perheen epäonnistuneesta reissusta tahmaiselle luksusmökille.
Näin Iltalehti haki 25.4. lisää materiaalia, joka julkaistiin 26.4.2017.
Minä luuttuan Lillanin lattiat polvillani, jotta varmasti näen valkoiseksi maalaamastani lautalattiasta kaikki pienimmätkin tahrat. Kuivatan Lillanin vieraille pesemäni lakanat ulkona, että niihin tulisi se ihana tuulen tuoksu, tiedättehän. Sitten mankeloin lakanat, tyynyliinat silitän. Laitan Lillanin pedit vieraille kauniiksi ja valmiiksi, asettelen puhtaat kylpy- ja käsipyyhkeet vuoteen jalkopäähän. Vieraan kokemus on kaikki kaikessa. Että hän tuntee olevansa tervetullut, odotettu ja tärkeä, arvokas vieras. Että kaikki on valmiina, puhdasta ja kaunista häntä varten.
Tätä samaa ehdottoman myönteistä vieraan saamaa kokemusta, asiakaselämystä, painotan myös pyörittämässäni Mökkivuokraajan käsikirja -palvelussa. Että ollaan ylpeitä omasta mökistä ja omasta palvelusta, omasta ammattitaidosta ja kyvystä luoda kaunista ja hyvää. Halutaan näyttää, miten mahtavan puhdasta ja ihanaa onkaan. Kerrassaan voidaan pröystäillä sillä, miten huikean positiivisen elämyksen vieras saa!
Juuri tänä aamuna julkaisin Mökkivuokraajat -sisäpiiriläisille Lillanin päivitetyt talon säännöt. Tulostan tämän huoneentauluksi, kehystän ja laitan Lillanin seinälle.
Tarkoitus oli julkaista tämä päivitys Lillanin blogissa vasta ensi viikon alussa (pyrin noudattamaan tietynlaista logiikkaa julkaisuissa) mutta luettuani Iltalehden vuokralaiskokemukset en halunnut enää odottaa. Julkaisin Lillanin talon säännöt vielä saman päivän aikana, jo kontrastinkin vuoksi. Vaikea kuvitella, että kaikkien niiden kurjien kokemusten mökkien seinällä, tai varsinkaan vuokranantajien ja vuokraajien korvien välissä, noudatettaisiin tämänsuuntaisia toimintamalleja.
Tarkistan Lillanin aina vieraiden jälkeen ja putsaan käytännössä joka kerta vähintään hieman, vaikka vieraat lähtökohtaisesti omat jälkensä korjaavatkin. Otan liinavaatteet pesuun, järjestän ja siivoan. Tarkistan irtaimiston, vien muualle kulkeutuneet tarvittaessa paikalleen. Laitan kaiken valmiiksi seuraavia vieraita varten. Toivotan vieraat henkilökohtaisesti tervetulleeksi, kerron talosta, katson matkustajailmoituksen heidän kanssaan läpi, varmistan vielä että heillä on yhteystietoni, jotta voin auttaa heitä jos tulee kysyttävää.
Ensimmäinen reaktioni jutut luettuani oli: ”miten kukaan mökkivuokraaja voi luovuttaa niin kamalassa kunnossa olevaa mökkiä vuokrattavaksi? Eikö minkäänlainen ammattiylpeys kolkuta?” Sitten pohdin asiaa lisää.
Vaikka puunaan Lillanin tarvittaessa lattiasta kattoon, voi sieltäkin löytyä tomua tai vaikkapa kuollut kärpänen jostain raosta. Ihan siksi, että olen vain ihminen. En pese ikkunoita ulkoapäin (ellei niissä ole tahroja) kuin muutaman kerran vuodessa. Myös esimerkiksi ilmanvaihtohormit rassataan vain kerran vuodessa lakisääteisen nuohoussyklin mukaisesti. Jos likaa etsisi, eiköhän sitä löytyisi.
Aiemmassa Iltalehden jutussa oli valiteltu sohvan puuttumista. Mökin ilmoitus oli aika helppo löytää jutun kommentissa annettujen speksien perusteella. Ei niissä kuvissa mitään sohvaa kyllä näkynyt. Mutta kenties oletettiin, että kun terassikuvissa näkyi niin monta penkkiä ja sisäkuvissa yhden pirttikaluston ympärillä jutussakin mainituista rottinkituoleista reunat, jonkinlainen sohva sisältäkin löytyisi.
En tiedä. En ole ollut itse paikalla enkä ole nähnyt mökkiä. Jos lattianpesuvesi on muuttunut ihan ruskeaksi ensimmäisellä pesukerralla, kuten mökkiläinen anteliaasti lehdelle jakamissaan kuvissa osoittaa, on se toki ollut todella likainen. Eikä vuokranantajan vastaus, vuokralaiselle tai lehdelle, ole todellakaan ollut omiaan rakentamaan bona fide -henkeä.
Jos mökki on Alajärvellä ja välittäjä Helsingissä (nämä tiedot löytyivät mökin ilmoituksesta), on taatusti hankala varmistaa mökin kuntoa vuokrausten välillä. Kommenteissa osattiin kertoa, että normaalisti siisteydestä ja avainten luovutuksesta vastasikin eri henkilö, joka tällä kertaa vain oli lomareissussa ja uskonut avaimet vielä kolmannelle.
Lohdullista oli lukea edes niitä muutamia kommentteja näille kahdelle jutulle, joissa tuumattiin asiantolaa vähän objektiivisemmin. Ei teilattu mökin omistajaa eikä vieraan toimintaa. Koska onhan selvää, että tämä tilanne ei ollut mennyt nappiin, moneltakin osin.
Minä uskon lähtökohtaisesti ihmisten hyvyyteen. Kun luovutan vieraille ihanan, kauniiksi ja puhtaaksi laittamani Lillanini heidän lomansa ajaksi, uskon, että he kunnioittavat ja pitävät siitä yhtä hyvää huolta kuin minäkin. Eihän ystävän luona vieraillessakaan paikkoja sotketa tai mitään varasteta, päinvastoin.
Olen nyt pyörittänyt mökkivuokrausta kolmatta vuotta. Tämä uskomukseni ihmisluonnon pyrkimyksestä täyttää sille asetetut oletukset on pitänyt ilahduttavan hyvin kutinsa.
Olen lanseerannut Mökkiemäntä -palvelun. Siinä nimenomaan annetaan sitä palvelua, mitä kenties näissä Iltalehdenkin kohteissa olisi kaivattu: varmistetaan mökin hyvä kunto edellisten vieraiden jäljiltä, laitetaan kaikki valmiiksi seuraavia varten. Toivotetaan tervetulleeksi. Ollaan hyviä emäntiä, kerta kaikkiaan. Pullantuoksuinen palvelu kattaa jo useamman Suomen läänin.
Kirjoitin ensimmäisen version tuohduksissani. Lisää tilannetta analysoin yöunien jälkeen. Ensimmäinen ajatukseni kuitenkin pätee edelleen: minun tekisi mieli lanseerata joku korkean mökkivuokrauslaadun lisenssi. Seison itse palveluni takana. Toivon suoraa yhteydenottoa (minulle, ei keltaiselle lehdistölle), jos joku asia ei mene nappiin, että voin tehdä parhaani tilanteen oikaistakseni. Ja melkomoisen usein, ainakin mikäli saamiini asiakaspalautteisiin on uskominen, kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin.
Ehkä jatkan tuota mökkivuokrauslaadun lisenssin kehittämistä. Siihen asti, jos tähän yritykseni logoon törmäätte, voitte olla varmoja palvelun hyvästä tasosta. Tai jos ette ole, saa nykäistä hihasta tai vaikka soittaa. Puhelinnumeroni on näkyvillä vaikkapa tuossa Talon säännöissä.
Sana Design 