Olipa mahtava elämys. Ennen alkua jännitin hiukan. Olin varautunut siihen, että tänne tulevat ne kolme, jotka olivat jo aiemmin kertoneet aikovansa tulla piipahtamaan. Että muuten tänne varmaan ei juuri kukaan eksy… Toisin kävi, ja olin ihan ihmeissäni ja iloissani jokaisesta vieraasta! Lauantaina vierailijoita oli 23, sunnuntaina 19. Lauantaina oli enemmän piipahtajia. Ensimmäiset vieraat kuitenkin avasivat tapahtuman minulle ihanimmalla tavalla, mitä ajatella saattaa: olivat aidosti innostuneita, kiinnostuneita, kuuntelivat, katselivat – ja sitten kehuivat. ”Ihania oivalluksia! Sä olet oikeasti todella hyvä! Voi, miten upeita ideoita!” Miten tapahtuma, joka alkaa näillä sanoin, voi olla muuta kuin onnistunut?
Sunnuntaina oli vielä lauantaita enemmän mahtavia, pitkiä keskusteluja milloin mistäkin aiheesta. Toipumisesta, sosiaalisesta aktiivisuudesta, uskalluksesta kuunnella, mitä sydän sanoo… Ja toki myös valokuvauksesta, muotoilusta, kirjoittamisesta, nettisivuista, rakentamisesta, sisustamisesta, talomme historiasta, muutostamme, sopeutumisesta. Allt mellan himmel och jord.
Ruotsinkielestä nimittäin täytyy mainita erikseen (olen sitä ennenkin pohtinut blogissani, esimerkiksi täällä) ensinnäkin, että pystyin puhumaan kaikkien ruotsinkielisten kanssa suunnilleen haluamani asiat ruotsiksi. Tästä olen hitsin ylpeä. Tottakai tein läjäpäin virheitä, joista osan huomasin mutta suurin osa meni menojaan sujuvasti muiden sanojen seassa. Jouduin välillä täydentämään suomeksi tai hakemaan jotain sanoja. Vaan kummallisen paljon sitä kieltä on tuonne ajukoppaan jo tarttunut. Ja toisekseen. Erään vieraan kanssa oli todella hyvä keskustelu (ruotsiksi) kielen toimimisesta avaimena kulttuuriin. Kuinka kulttuuria ei voi todella ymmärtää, jos ei osaa sujuvasti kieltä. Olimme tästä liikuttavan yksimielisiä. Ylpeänä esittelin hänelle yhden keksimäni sanaleikin erääseen lähiajan työasiaan liittyen: Jag vill bli en arbets-ökare för arbet-sökare. (Minulla on kumma huumori, tiedän.)
Oli yksi vierailijoista myös se pakollinen keittiönkaapinovienaukoja. Hänelle se suotakoon: hän on asunut talossamme 80-luvun alussa ja vertaili, mikä kaikki on toisin, mikä samanlaista kuin silloin 30 vuotta sitten. Olipa supermielenkiintoista kuulla taas lisää pieni pala talomme historiaa! Myös muutama muu vierailija muisteli vierailujaan talossamme. Esimerkiksi Råttfällanista käytiin täällä kuuntelemassa radiota, koska täällä sellainen löytyi, siellä silloin vielä ei. Jos Sinulla on tietoa Lilla Strandbyggnadenista, kuulisin sen mielelläni!
Konstrundaniin osallistuvista lähialueen taiteilijoista kerrottiin hienosti myös Åbo Underrättelserissa. En suinkaan ole jättänyt yritysmaailmaa taakseni, kuten kuvateksti kertoo, vaan toteutan molempia osaamisalueitani. Tätä taiteellisempaa Sana Designin, febe ja yritysorientoituneempaa Archipelago Communicationsin, febe, kautta. Luonnollisestikin haastattelussa käytiin läpi vain luovempaa osiota.
Suurkiitos myös tukijoukoille vielä tätäkin kautta (tiedän, että luette tätä blogia ♥ ). Ilman teidän apuanne tämä Konstrundan olisi varmasti ollut melko erilainen! Ja sauna tähän päälle kruunasi viikonlopun 🙂
Kiitos kaikille Konstrundaniin osallistuneille!
Sana Design 