Siirry sisältöön

Posts from the ‘Musiikki’ Category

Korvamatojen salattu elämä

Tiedäthän. Joku tarttuva sävel, usein yleensä ärsyttävyyteen asti yksinkertainen tai muuten korvaan kiinni jäänyt musiikkikatkelma.
Yleensä laulan tai hyräilen madon mukana puuhaillessani muuta. Mutta olen huomannut, että korvamato alkaa yleensä elää omaa elämäänsä: sanat muuttuvat pinta-ajatusten mukaisiksi niin, että yhtäkkiä huomaankin laulavani jotain ihan muita sanoja, samalla sävelellä vain.

Tiedostaminen. Huhheijaa, millaisista ajatusmalleista sitä voikaan saada itsensä kiinni! Itseään solvaavista, et-onnistu-kuitenkaan -tyyppisistä. Onneksi huomaan hyräileväni myös kannustavia sanoja. Varsinkin, jos annan aivoilleni tehtäväksi ”ei kun nyt oikeasti jotain kivaa pliis”.

Paras keino ärsyttävän korvamadon karkottamiseen? Ala hyräillä jotain parempaa, yhtä tarttuvaa. Itsellä turvabiisinä Louis Armstrongin What a wonderful world tai (ihan mikä tahansa versio) Girl from Ipanema -kappaleesta. Jälkimmäisessä myös lantionkeinumisvaara😁


Kuvan kuukunanmunat liittyvät tähän vain siten, että niiden nimi on melkein yhtä pöhkö kuin tämän postauksen sisältö.

Joki(n) meissä

IMG_3223

Viime viikonloppuna osallistuin luovan kirjoittamisen kurssille, joka oli antoisa. Paljon mahtavia ideoita ja ajatuksia kirjoittamisesta, oppimista, ystäviä. Yksi kurssin anneista oli Pantoum, vanha indonesialainen runomuoto. Neljä neljän rivin kappaletta, jotka muotoutuvat toistona.

IMG_3166

Tämä laulu (Yiruma: The River Flows in You) herätti minussa vahvoja mielikuvia, joiden perusteella pantouminikin muodostui. Suosittelen laittamaan laulun soimaan. Kuuntelemaan hetken ja antaen sen sitten jäädä taustamusiikiksi, siirtymään lukemaan tämän runon. Niin itse luin tämän ääneen yleisölleni.

Kun joki virtaa uomaa metsän
Pehmeät reunat, sammalmättäät
Ikuiset puut humisevat hiljaa
Vain keijujen valo hohtaen leikkii

Pehmeät reunat, sammalmättäät
Nöyrästi veden polulle kumartaen
Vain keijujen valo hohtaen leikkii
Tanssien puissa, vedessä, ilmassa

Nöyrästi veden polulle kumartaen
Kulkijan askel helppo, kevyt
Tanssien puissa, vedessä, ilmassa
Unelmat kulkijan käyvät toteen

Kulkijan askel helppo, kevyt
Ikuiset puut humisevat hiljaa
Unelmat kulkijan käyvät toteen
Kun joki virtaa uomaa metsän

IMG_2463

IMG_2816

Tunnelmaseikkailu

IMG_2415

Mitä tulee, kun yhdistetään saksofonin ja perkussioiden suvereenit taitajat, jotka haluavat luoda uutta, lokeroimatonta? Dziga Vertovin Entuziazm sai ympärilleen tunnelmiltaan käsittämättömän monipuolisen, liikuttavan ja selittämättömän äänimaailman. Muutama tunti sitten Festival Norpaksessa siis.

IMG_2421
Kuvamateriaali-disclaimer: Pekka Turunen ja joku toinen, minulle tuntematon suuruus kuvasivat keikan, joten huomattavan paljon laadukkaampaa kuvamateriaalia luvassa jossain muualla. Nämä otokset ovat tunnelmia puhelimella napattuina, kamerani muistin vasta ex tempore -Bio Pony -piipahduksen peppu penkkiin -vaiheessa.

IMG_2413

Linda Fredriksson ja Teho Majamäki olivat poistaneet mustavalkoelokuvan ei niin mustavalkoisen ääniraidan, vain muutamia puheosuuksia oli jätetty alkuperäisestä uuteen. Toimi. Loistavasti.

IMG_2423

Saksofonin ääni – savuinen, hämyisä, kirkas, leikittelevä, itseään toistava, rakeinen, välillä kuin mustavalkoinen elokuva, välillä kuin kypsä nainen tai tanniininen argentiinalainen punaviini. Soitin, jota rakastan ja jonka tuntemisesta vasta tohdin haaveilla. Upeaa. Ja ne perkussiot. Oletteko nähneet Tehoa livenä? Suosittelen. Improvisaatiota ei voi toistaa. Jo viimevuotinen esiintyminen Norpas-festareilla Rinneradion kanssa vakuutti (ja tanssitti). Nyt vain hehkutan verbaalisesti (no toki vihelsin, ujelsin ja taputin käteni helläksi esityksen päätteeksi duolle).

 Itse elokuva tuntui välillä viihdyttävän, ahdistavan, ihmeellisen absurdilta, välillä taas neuvostopropagandalta parhaimmillaan. Tekstitykset oli toki poistettu. Yhtäkkiset leikkaukset ja kuvakulman vaihdokset asettuivat luontevasti yhteen musiikin kanssa. Tunnelmat vaihtelivat äkillisesti, kuljettaen kuulija-katsojaa mukanaan hilpeydestä ihmetyksen kautta suruun, seuraten ja täydentäen elokuvaa. Propagandapuheet (venäjää taitamattoman korvaan siltä ne ainakin kuulostivat) soljuivat, huusivat, takoivat kuin muukin musiikki.

IMG_2411

Duon leikittelevä, rento ote, käsittämätön taituruus, monipuolisuus ja toisiensa täydentäminen tuntuivat hyvältä katsomon penkillä. Livenä luuppien rakentaminen ja lennosta soittimesta toiseen vaihtaminen vakuuttivat. Teho ja Linda loivat äänimaailmaa mitä ihmeellisimmillä soittimilla, neuvostohenkisestä lastenlelusta snorkkelinvarteen, välillä jopa lattialuutaa taputtaen (tuli mieleen Launaun satumainen henki). Ja tunnelma juoksi, ravisteli, heilutti, heijasi, tanssitti, pelotti, nauratti, itketti, ihmetytti. Musiikki kuljetti ja loi.

 Kiitos. Hieno reilu tunti elämässäni.

IMG_2410

Jazzien keikalla

     IMG_3557

Valuimme vanhaan tehdashalliin kunnostettuun esiintymistilaan juuri, kun illan toinen esiintyjä, Joe & the Shortcuts, oli aloittelemassa keikkaansa. Yleisö innostui tanssahtelemaan mukana, ja tunnelma oli mitä mainioin. Muutamia kuvia bändin esityksestä täällä.
Bändi itse muuten tuumasi kuvista seuraavasti:

Kuvankaappaus 2013-7-9 kello 13.43.06

Sitten oli aika Baltic Jazzin kaikkien aikojen isoimman bändin, Bo Kaspers Orkesterin, nousta lavalle.

IMG_4139

IMG_4116

IMG_4146

Tunnelma tiivistyi ja väkijoukko samoin. Liimauduin lavan kylkeen ystävien kanssa. Esitys oli superhyperupea! Yleisö eläytyi, samoin orkesteri. Hyvä fiilis jatkui läpi keikan ja tunnelma vaihteli laulujen mukaan hilpeästä melankoliseen.

IMG_4180

IMG_4021

IMG_3928

Bändi hurrattiin kahdesti (vai kolmesti? Menin sekaisin laskuissa ja keskityin hurraamiseen.) takaisin lavalle. Ihan huikea keikka. Hyvä fiilis, niin bändillä kuin yleisölläkin. Kaikki lähtivät hymyillen ja iloisesti keskustellen pois tehdasalueelta Taalintehtaan yöhön.

IMG_4285

Enenmmän kuvia Bo Kaspers Orkesterin keikasta täällä. Huhhuh. Tykkäsin aiemminkin bändistä. Nyt pidän oikein isosti.

IMG_4297